Hautalan avustajan näkökulmasta kirjoitus tämän viikon tapahtumista:
Ulkopolitiikkaa, ulkopolitiikkaa. Libya on kaikkien huulilla, mutta tämä täysistuntoviikko on ollut muutenkin todella kiinnostava ulkopolitiikan kannalta.[:]
Ensimmäiseen hengenvetoon on todettava, että parlamentti teki eilen historiallisen päätöksen, sillä vuoden 2012 ja 2013 kalentereista äänestettäessä päätettiin yhdistää lokakuun kaksi Strasbourgin istuntoa. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei koko parlamentin tarvitse omine junineen ja rekkalasteineen (jotka täynnä kontteja, johon toimistot pakataan) matkustaa vuodessa Brysselistä Strasbourgiin 12 kertaa, vaan enää 11 kertaa. Pieniä askelia järjen voittokulussa siis. Matkustaminen kahden paikan välillä on turhaa, aikaa vievää ja siihen menevät rahat voisi käyttää paljon järkevämmin.
Tänään viikko huipentui siihen, että parlamentti antoi tänään tukensa Libyan lentokiellolle ja vaati korkeaa edustajaa aloittamaan prosessin kansalaisneuvoston tunnustamiseksi.
Lievä pettymys oli parlamentin hyväksymä teksti Turkin edistymisestä. Päätöslauselmassa on toki paljon hyviä asioita ja erityisesti tuodaan esille Turkissa edelleen vallitsevat epäkohdat. Siinä ei kuitenkaan edes mainita sanoja “EU-jäsenyys”.
Libyan jalkoihin oli jäädä äärimmäisen tärkeä keskustelu Iranista. Liberaalimeppi Marietje Schaake muistutti kollegojaan, että “Ahmedinejad ei ole parempi kuin Gaddafi”. Parlamentin keskustelussa päällimmäisenä oli huoli ihmisoikeustilanteesta. Schaake totesikin, että vuoden 2009 kansannousu on toiminut nykyisille arabivallankumouksille esikuvana.
Vihreät nostivat keskustelussa esille muun muassa sen, että taloudellisten sanktioiden teho olisi arvioitava. Parlamentti kannattaa sanktioita ihmisoikeusrikkojille. Parlamentti vaatii myös neuvostoa ja komissiota kieltämään valvontateknologian viemisen Iraniin. Tämä aihe on ollut varmasti yksi viime vuoden kiinnostavimmista teemoistamme Heidi Hautalan toimistossa.
Montenegron kohdalla mepit toivovat, että jäsenyysneuvottelut voidaan aloittaa jo tänä vuonna. Huolenaiheina on kuitenkin vielä esimerkiksi korruptio, järjestäytynyt rikollisuus, syrjintä ja lehdistönvapaus.
Eilen hyväksyttiin myös mietintö romanien osallistamista koskevasta strategiasta. Parlamentti antoi siis suuntaviivansa siihen, mitä komission huhtikuussa esittelemän strategian on sisällettävä. Asian käsittely huipentuu siihen, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy aiheesta päätelmät kesäkuussa. Komission tulevan paperin nimi on kuitenkin epäilyttävästi “viitekehys kansallisille strategioille”. Ihan kuin romanien osallistaminen olisi vain kansallinen asia. Todellisuudessa kyse on yhteisestä EU:n tason asiasta, vaikkakin konkreettinen syrjinnän vastainen työ tehdään kansallisesti. Erilaiset rahoitusvälineet ovat esimerkiksi hajallaan ja ne on EU-tasolla koottava yhteen. Maat voivat myös oppia paljon toisiltaan, joten siksi hyvien käytänteiden levittäminen on ensisijaista.
Parlamentin mietintö listaa todella kattavasti prioriteetteja, tavoitteita ja keinoja romanien huonon aseman parantamiseen. Tuo teksti kannattaa ainakin osin lukea, jos on kiinnostunut romanien aseman edistämisestä. Päällimmäisenä ongelmana tuntuu olevan koulutus. Kun romanit joutuvat syrjityksi jo lapsena koulussa, vaikuttaa se helposti läpi koko elämän.
Vihreille oli myös tärkeää, että parlamentti toteaa selkeästi jäsenvaltioiden toteuttamien romanien kyseenalaisten palauttamisten aiheuttaneen pelkoa ja ahdistusta romaniyhteisöissä sekä huolestuttavaa rasismia ja syrjintää.
Laura Nordström
