///Seura – lehti

Vihreiden presidenttiehdokas Heidi Hautala ei aio päästää kilpailijoitaan vähällä. Tarja Halonen edustaa Hautalan mukaan suomettumisen ajan politikointia.[:]

Feministipuolueen ruotsalaiset naisperustajat kävivät Suomessa ja tapasivat myös vihreiden Heidi Hautalan. Hautala ei rakentele meille naisasiapuoluetta, mutta hän ilmaisee olevansa vuoden 2006 presidentinvaaleissa myös feministien ehdokas.

Tähän kansanedustaja Hautalaa innoittaa osaltaan kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö, joka omassa kampanjassaan on ilmoittautunut suomalaisen elämänmuodon puolustajaksi.

”Suomi saa huippusijoituksia kansainvälisissä tasa-arvovertailuissa, mutta parannettavaa riittää yhä. Perheväkivallan uhrit ovat pääosin naisia”, Hautala sanoo. ”Naisten pahoinpitelyt ovat paljolti seurausta negatiivisesta mieskulttuuristamme, joka versoo alkoholin väärinkäytön vyöhykkeellä. Toisaalta naistenkin käytös on raaistumaan päin alkoholinkäytön lisääntyessä.”

Yllättäen Hautala ilmoittautuu myös miesten oikeuksia ajavaksi feministiksi. Hän mainitsee nuorten miesten pelastamisen syrjäytymiseltä sekä koulujärjestelmän muuttamisen siten, ettei se niin usein pudottaisi kiskoiltaan yläaste- ja lukioikäisiä nuorukaisia.

”Koulujärjestelmämme ei ole nuoria miehiä varten. Haluaisin myös puuttua oikeuskäytäntöön, joka huoltajuuskiistoissa suosii äitejä. Kyllä isätkin ovat arvokkaita. Oma feminismini lähtee siitä, että miesten ja naisten erityispiirteet tunnustetaan.”

Kun vihreiden äskeisessä puheenjohtajataistossa puhuttiin puna-, city- ja uusvihreistäkin, entinen europarlamentaarikko Hautala tituloi itsensä alkuvihreäksi. Hän kuitenkin huomauttaa, että vaikka napanuora vihreiden alkukotiin – käytännössä Osmo Soininvaaran ”perheeseen” – on ollut vahva, tämä iskujoukko on sellaisenaan lakannut olemasta.

On versojen, nuorten aika.

“Minusta tulee kunnollinen presidentti”

Hautala oli presidenttiehdokas jo vuonna 2000 ja sai runsaat kolme prosenttia äänistä. Se oli roimasti vähemmän kuin vihreiden kannatus vaaleissa yleensä. Onko siltä pohjalta mieltä lähteä kisaan vielä toistamiseen?

”Jo kuusi vuotta sitten tajusin, että minusta tulisi kunnollinen presidentti. Olen mukana tosissani. Haluan herättää presidenttikilvassa keskustelua. Tärkeämpää kuin päämäärä on prosessi, jonka aikana keskustellaan ja selvitetään ehdokkaiden kannat.”

Mutta: onko mitään järkeä lähteä mukaan, jos jo etukäteen tietää, ettei tule valituksi?

”En sanonut, etten tulisi valituksi. Olisi epädemokraattista ratkaista vaalit jo ennen vaalipäivää, jolloin vain yksi voittaa, ja kaikki muut ovat häviäjiä. Vaihtoehdot kuuluvat demokratiaan. Gallupien mukaan olen samalla viivalla Sauli Niinistön ja keskustaehdokas Matti Vanhasen kanssa. Hekään eivät näyttäisi pärjäävän Tarja Haloselle toisella kierroksella.”

Otaksumaan, että Hautala viimeistään vaalipäivänä testamenttaa äänensä Haloselle, Hautala sanoo, että sellainen olisi vanhatestamentillista politiikkaa.

Pian 50 vuotta täyttävän Hautalan mukaan pian 62-vuotias Halonen on kyllä hyvä presidentti, mutta nyt tarvittaisiin mukaan poliittisesti uusi sukupolvi ilman vanhan valtapolitiikan rasitteita.

”Meissä on se ero, että suhtaudun aktiivisen kriittisesti suomettumisen ajan politikointiin. Halosen roolista suomettumisessa ei tiedetä, koska siitä ei haluta puhua. Myös taustaryhmämme ovat erilaiset. Tarja Halonen on SAK:n kasvatti, Matti Vanhasta tukee MTK, Sauli Niinistöllä on takanaan Elinkeinoelämän keskusliitto.”

”Minä sanon, että etujärjestöjen sijaan presidentin valitsee Suomen kansa.”

Ulkopoliittiset valtaoikeudetkin riisuttava

Hautalan toive on, että 2006 alkavan kuusivuotiskauden aikana presidentin rooli Suomessa muuttuu symbolisemmaksi.

”Symbolista valtaa käyttävä presidentti on parhaimmillaan merkittävä mielipidevaikuttaja ja kansakuntaa yhdistävä keulakuva”, Hautala sanoo.

Vuoden 2012 jälkeen presidentiltä voitaisiin Hautalan puolesta riisua myös ulkopoliittiset valtaoikeudet, minkä jälkeen korkeinta valtaa käyttäisi hallitus eduskunnan kanssa. 2006 alkaisi siis siirtymävaihe.

”Jos kuitenkin 2006 valituksi tuleva presidentti yhä korostaa ulkopoliittista valtaansa, muutokset siirtyvät tulevaisuuteen. Halonen pitää kiinni ulkopolitiikan valtaoikeuksistaan. Halonen ja Martti Ahtisaari ovat esimerkkejä presidenteistä, joiden aikana presidentin ulkopoliittiseen valtaan oli mahdotonta puuttua.”

Hautala toivoo politiikkaan lisää demokraattista läpinäkyvyyttä. Hyväksi esimerkiksi hän esittää, että poliitikot vihdoinkin lähtisivät menneisyyden hallintaprojektiin suomalla historiantutkijoille resurssit ja arkistot Kekkosen ynnä suomettuneisuuden ajan tutkimukseen.

”Suomettumisen tutkimus antaisi ihmisille välineitä myös nykyajan ymmärtämiseen. Kelpo esimerkki on Anneli Jäätteenmäen Irak-gate 2003, joka paljasti harmaita postituslistoja, joilla toiset poliitikot ovat lähempänä tiedon lähdettä kuin toiset. Presidentin kanslialla on myös ollut epävirallinen tapa pitää yhteyttä puolueisiin ja poliitikoihin. Olisi oikeutettua nähdä, ketkä ovat kuuluneet sisäpiireihin ja valittujen joukkoon vuosikymmenien aikana. Näissä vesissä on välillä sukellettu laillisuuden rajojen yli.”

Hautala huomauttaa, mitä uusi perustuslaki edellyttää: eduskunnan toimielimillä on oikeus saada haltuunsa kaikki tarpeelliseksi katsottava tieto ja valvoa sen pohjalta hallitusta.

”Kekkosen ajan epävirallisia jakelulistoja ja luottohenkilöitä ei enää tarvita.”

Poliitikon yksityisyyden suoja kapea

Hautala korostaa politiikan demokraattista valvontaa. Vapaassa yhteiskunnassa yksi sen suorittajista on myös vapaa lehdistö.

Puheisiin poliitikon yksityisyyden suojasta Matti Vanhasen ja Tanja Karpelan hotelliyöhönkin liittyen Hautala toteaa:

”Poliitikon yksityisyyden suoja on kapeampi kuin rivikansalaisilla. Ja niin on hyvä. Poliitikolla on enemmän vastuuta tekemisistään. Mitään uutta lakia ei tarvita, yksityisyyden suoja on nykyisellään kunnossa.”

”Ei liioin ole reilua, että poliitikot nauttivat julkisuudesta niin kauan kuin päivä paistaa, ja pahoittavat mielensä heti, jos julkisuutta koituu epämukavista asioista. Jokainen poliitikko voi valita linjansa ja pysyä sille uskollisena. Onnistunut tapaus on ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka yksityiselämästä ei tiedetä paljon mitään.”

Hautalan mielestä riittää, että sananvapauslait, Julkisen sanan neuvosto ja median itsesäätely – ei siis itsesensuuri – kontrolloivat, mitä poliitikoista sanotaan.

”Ilmassa on pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta. Epäterveet piirteet, joita keskustelu poliitikon yksityisyydestä on nyt synnyttänyt, ruokkivat pyrkimyksiä entisestään. Usein unohdetaan, kuinka suuri pääoma julkisuus on poliitikolle. Palstamillimetrit mitataan rahassa. Poliitikon houkutus nauttia julkisuuden eduista on usein aivan valtava.”

”Tähän liittyy monasti korostetun halukas luopuminen yksityisyydestä. Esitellään kodit ja vaatekomerot. Jos pääministeri Vanhanen toivoo medialle lisää suitsia, hän unohtaa, että sitä saa, mitä tilaa. Kaikki sellainen poliitikon ja erityisesti ministerin yksityiselämään liittyvä tieto, jolla voi olla vaikutusta hänen asemaansa tai toimintaansa päätöksentekijänä, kuuluu julkisuuteen.”’

Hautala viittaa siihen, mitä Vanhanen taannoin kirjoitti Hufvudstadsbladetissa.

”Vanhanen vaati, että rakennusvirastoissa olevien omakotitalojen pohjapiirustukset tulisi julistaa salaisiksi. Hän mukaansa ne loukkaavat yksityisyyttä! Samoihin aikoihin hän kuitenkin esitteli julkisuudessa omakotitaloaan Nurmijärvellä. Sen jälkeen Vanhasen vaatimusta ei oikein voinut ottaa vakavasti.”

”Naispoliitikoilta toivoisin, ettei mentäisi täysillä mukaan karnevaali-ilmiöön, joka huipentuu jokavuotisissa itsenäisyyspäivän juhlissa. Halonenkin on toivonut, että kiinnitettäisiin huomiota vieraisiin itseensä eikä vain siihen, mitä vieras laittaa päälleen. Kuvat linnan juhlista ovat poliitikoille suoranaista itsensä myymistä, johon palkataan avuksi kalleimmat muotigurut.”

Supon laillisuus selvitettävä

Hautala toivoo uutta ja demokraattisempaa olemusta myös kiistellylle Suojelupoliisille, Supolle eli ”presidentin poliisille”.

”Kuten eduskunnan apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka on todennut, Supon laillisuusvalvonta on puutteellista eikä se ole uskottavaa. Hänen mukaansa poliitikot saavat harkita, edellyttääkö valvonnan uskottavuus myös parlamentaarista elintä. Tähän asti eduskunnan valiokunnat ovat Supon valvonnassa pidättäytyneet kohteliaisiin kahvikeskusteluihin. Ei nähdä, että New Yorkin WTC:n terrori-isku on saattanut koko tiedustelutoiminnan kansainväliseen myllerrykseen. Siksi myös Supon toimintamalli on uudistettava uhkakuvien, toiminnan kohteiden ja sen osalta, mikä on sen suhde valtioelimiin ja kansainvälisiin tiedusteluorganisaatioihin. Nykyäänhän kukaan ei tiedä, kuinka laillisesti Supo toimii.”

Hautala viittaa Ruotsiin ja Norjaan, joissa sikäläiset tiedustelupalvelut on laitettu julkiseen tarkasteluun. On paljastunut järkyttäviä asioita: nimilistoja, virkakieltoja ja vähemmistöryhmistä laadittuja mustia listoja, muun muassa saamelaisista valtiota uhkaavana ryhmänä. Satoja tuhansia ihmisiä oli listattu ja valvottu laittomasti.

”Mitään erillistä lakiahan Suojelupoliisista ei ole. Ehdotukseni on, että ainakin eduskuntaan tulee nimittää oma Supoa valvova, ehkä kymmenen hengen valiokunta, joka kootaan hallitus- ja oppositiopuolueista. Sen tulisi saada kaikki tarvittava tieto Supon toimista. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että asian niin vaatiessa tieto myös pysyy poissa julkisuudesta”, Hautala sanoo.

Hautalan mukaan nykyaikaan kuuluu parlamentaarinen valvonta, ei presidenttivalta. Ruotsissa ja Norjassa juuri parlamentit käynnistivät selvitykset tiedustelupalveluistaan. Samalla koko tiedustelun rooli kansainvälisessä terrorismin torjunnassa korostuu, ja EU on ottamassa askelia eurooppalaisen tiedustelupalvelun suuntaan.

Onko laittomia listoja laadittu myös Suomessa, Supossa?

Hautala sanoo voivansa viitata vain siihen, mitä paljastui Ruotsissa ja Norjassa.

”Tuhansia sivuja selvityksiä, satoja tuhansia nimiä.”

Hautala viittaa saksalaiseen miesystäväänsä, jolla on silloisen DDR:n oppositioaktivistina omakohtaisen karuja kokemuksia tiedustelupalvelu Stasista.

Stasista pääsemme niin sanottuun Tiitisen listaan, DDR:n laskuun mahdollisesti palvelleiden suomalaisten nimilistasta, jonka presidentti Mauno Koivisto aikanaan salasi ja johon eduskunnan perustuslakivaliokunta jätti tarttumatta oikeusministeri Johannes Koskisen (sd) tarjouksesta huolimatta.

”Tiitisen lista on mielestäni annettava asiantuntijoiden tutkittavaksi ja sitten päivänvaloon. Samalla olisi selvitettävissä, missä määrin Supo on asiantuntemattomuuttaan erehtynyt Stasin rekisterimerkintöjen suhteen, kuten kävi Alpo Rusin kohdalla, jonka Supo syyllisti tämän kuolleen veljen Jukan teoista. Samaan tapaan Venäjä rankaisee kokonaisia perheitä Tshetsheniassa! Ei oikeusvaltiossa saa tapahtua sellaista.”

Hautala esittää Tiitisen listaa arvioivan riippumattoman työryhmän johtoon professori Seppo Hentilää.

Monien suomalaisten mielestä menneiden kaivelu on kuitenkin turhaa ja harmillista puuhaa. Olisiko sittenkin katsottava vain eteenpäin?

”Niinhän listasta kieltäytynyt perustuslakivaliokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja Paula Kokkonenkin sanoi. Että menneen penkominen on jälkiviisastelua. Minun mielestäni tuollainen on totuuden väistelyä. Kansakunnan itseymmärryksen nimissä on syytä läpivalaista raportoijat taistolaiskommunisteista kokoomuslaisiin vuorineuvoksiin niin DDR:n kuin Neuvostoliitonkin osalta.”

”Emme voi loputtomasti elää sen vääristyneen omakuvan vallassa, että olisimme sataprosenttisesti jotain parempaa kuin esimerkiksi Neuvostoliiton miehittämät Baltian maat. Myös Suomi kuului Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, me emme olleet oikeasti länttä.”

Menneisyyden puhdistautumisriittiä Hautala ei kannata samasta syystä kuin ne, jotka kokevat sen edellytykseksi Nato-jäsenyydelle.

”En sen enempää vastusta kuin kannatakaan Nato-jäsenyyttä. Nato alkaa olla menneisyyden asioita. Turvayhteistyössä luotan Euroopan unioniin ja YK:hon”

Poliitikoilla ei uskallusta kriittiseen Venäjä-keskusteluun

Presidentti Vladimir Putinin Venäjän tilannetta Hautala pitää hälyttävänä.

”Olen äärettömän huolissani. Oikeusvaltion edistäjiä joutuu Venäjällä syytteeseen valtiopetoksesta. Suomi ja Venäjä ovat naapurimaita, ja toivoisinkin, että Venäjällä syyttä ahdinkoon joutuvien ihmisten asema tulisi meillä tietoon paljon laajemmin. Aion yhteistyössä muiden kanssa järjestää eduskunnan tiloissa tilaisuuden, jossa Venäjän oikeusvaltion alennustilaa käsitellään nimeltä mainittujen tapausten pohjalta.”

”On surullisen vähän suomalaispoliitikkoja, jotka uskaltautuvat kriittiseen keskusteluun Venäjän tilasta. Presidentti Halonen sanoi Varsovassa olevansa vakuuttunut Putinin tahdosta toteuttaa demokratiaa Venäjällä. Itse en ole yhtä optimistinen.”

Hautala nostaa esiin uusia puheenaiheita.

”Presidentinvaaleissa pitäisi uskaltaa keskustella myös siitä, miten Putinin Venäjä leimaa terrorismin vastaisen sodan varjolla terroristeiksi myös vapaustaistelijoita. Tshetsheniassa tavallisia ihmisiä katoaa jatkuvasti, ja maan turvallisuuspalvelu FSB riisti hengen vapaissa vaaleissa valitulta presidentti Aslan Mashadovilta, joka Putinin silmissä oli alkanut näyttää vaarallisen rakentavalta neuvottelukumppanilta EU:n kanssa. Ennen kuolemaansa Mashadov pyysi EU:lta apua rauhanneuvottelujen käynnistämiseen ”

Mitä Hautala sanoo Venäjän presidentistä? Kirjoittako tämä uusiksi maansa historiaa vai mistä on kysymys?

Lue koko juttu Seurasta sivuilta 32-35.

Teksti: Hannu Toivonen