Rio+20 -kokoukselta kaivataan vihreän talouden maantiekarttaa, totesi kehitysministeri Hautala keskustelutilaisuudessa 25.11.2011. Hän painotti, että Riossa kyse ei ole vain ympäristöasioista vaan laajemmin koko maapalloa koskevasta kehityksestä.[:]Check against delivery

Hyvät ystävät, tervetuloa, odotan ilolla keskusteluamme.

Rio+20 konferenssiin kohdistuu paljon odotuksia niin Suomessa kuin koko maailmassa. Meillä on vielä puoli vuotta aikaa mutta se ei tarkoita, etteikö kansainvälisissä valmisteluissa pitäisi olla jo pidemmällä.

Aika paljon on eri puolilla keskusteltu siitä, mitä tuloksia Rio+20 konferenssista voidaan saada. Tukholman ympäristökonferenssi aikanaan käynnisti merkittävien YK-konferenssien sarjan, joiden tuloksena syntyi joukko operatiivisia kehitysohjelmia ja -rahastoja YK:n erityisjärjestöjen ja YK:n kehitysohjelma UNDP:n rinnalle. Kairon väestökonferenssin suositukset nostivat tietoisuuteen väestön kasvun rajoittamisen ohessa myös lisääntymisen ja siitä päättämisen ihmisoikeutena, jossa nimenomaan naisilla on ratkaiseva asema.

Ulkoasiainministeriössä Rio+20 konferenssia tarkastellaan useammasta kuin yhdestä näkökulmasta, kyse ei ole vain ympäristökonferenssista. Keskeistä on tuloksellisuus: Rio+20 -konferenssin onnistuminen on meille tärkeää, sekä asiasisältönsä että YK-politiikkamme kannalta. Olemme pyrkimässä YK:n turvaneuvoston jäseneksi ja tämänkin konferenssin valmistelussa meidän tulee osoittaa että olemme kykeneviä ottamaan vastuuta vaikeissa ja monimutkaisissa prosesseissa.

Lähtökohtana ovat planeettamme luonnonvarojen rajalliset resurssit. Miten niitä pitäisi viisaasti ja tehokkaasti hyödyntää ja samalla poistaa köyhyys, edistää ihmisoikeuksia sekä vastata perustarpeiden tyydyttämiseen niin veden kuin ravinnonkin osalta.

Rion periaatteissa kolmen eri ulottuvuuden – talouden, sosiaalisen sekä niiden ympäristön tasapainoinen kehittäminen on valtava haaste. Yhtälailla se, mitä ja miten niistä voidaan kansainvälisessä konferenssissa sopia, on vaikea yhtälö. Eri mailla ja YK-järjestöillä sekä muilla intressiryhmillä on omat odotuksensa. Suomi toimii osana Euroopan unionia, jossa me poliittiset kantamme muotoilemme kansallisten tavoitteidemme pohjalta. Meillä on erityisosaamista esimerkiksi sosiaalisektorilla, kuten äitien ja lasten terveyden vaalijoina.

Ehdotuksia Rio+20 -konferenssin käsiteltäväksi on YK-sihteeristölle kertynyt yli 600 organisaatiolta, ja yhteenveto kaikista ehdotuksista lienee liki 6000 sivua. Sihteeristön koostetta, loppuasiakirjan rakennetta ja asiakokonaisuuksia käsitellään joulukuussa 15.-16.12. New Yorkissa. Poliittiselle johtajuudelle on nyt tarvetta ja tilaus. Ottaako sen EU vai kuka, ei ole vielä selvää.

Voidaanko näistä ehdotuksista tiivistää tasapainoinen kokonaisuus siten, että sekä hallitukset, yritykset ja kansalaisyhteiskunta voivat lopputulokseen sitoutua?

Talouskasvun, jota erityisesti kehitysmaat katsovat tarvitsevansa, pitäisi rakentua siten, että yhteiskunnallisen tasa-arvon ohella ihmisoikeudet huomioidaan aiempaa paremmin ja ympäristön tila huomioiden. Talouskasvu ei voi perustua luonnon loputtomalle hyödyntämiselle. Kasvu ei myöskään tuota kehitystä, jos se päätyy vain harvojen käsiin.

Kehityspolitiikassa meidän on laajemmin pohdittava, miten määritämme ja huomioimme tulevat kestävän kehityksen kriteerit jatkona ja täydennyksenä MDG-tavoitteille ja miten niitä esim. kansainvälisten rahoituslaitosten rahoituspäätöksissä sovellettaisiin.

Tarvitsemme Riolta konkreettisia tuloksia, kuten vihreän talouden maantiekartan, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joita eri kehitystasolla olevat maat tarvitsisivat talouspolitiikkansa ohjauksen tueksi.

Me olemme Suomessa tottuneet keskustelemaan verojen ja lupakäytäntöjen ohjaavasta vaikutuksesta. Kulutuksen rajoittaminen ja tuotannon suuntaaminen joko sektori- tai aluekohtaisesti on meille arkipäivää. Miten se tehdään globaalitasolla, on meille haaste ja erityisesti, jos ajatellaan että uudistuvaan energiaan siirtyminen edellyttää kaikilla tasoilla hinnoittelun tarkistamista. Tarvitaan ympäristölle haitallisista tuista luopumista ja globaaleja veroja.

Vastaavasti suomalaiset yritykset ovat omaksumassa vastuullisen toimintatavan. Innovatiivisia ratkaisuja siitä, miten uusia vihreitä työpaikkoja luodaan, olisi hyvä miettiä talouden eri sektoreilla. Tänään ehkä kuulemme siitä lisää.

Kestävä kehitys on itse asiassa luonnollinen vastaus tämän hetkisiin talouskriiseihin, jotka edellyttäisivät nyt jämäkkää päätöksentekoa niin Euroopassa kuin muuallakin: turvata taloudellisen kasvun toimintaedellytykset tuleville sukupolville ja siinä mielessä tehdä päätöksiä ottaen huomioon luonnonvarojen ja niiden monimuotoisuuden asettamat rajoitteet sekä kehitysmaiden ja muiden köyhyydessä elävien oikeutetut odotukset paremmasta elämästä, joka edellyttää parempaa terveyttä ja parempaa koulutusta.

Olen hyvin iloinen, että meillä on tässä tilaisuudessa mahdollisuus kuulla tarkemmin siitä miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus on Vuosituhattavoitteiden toteutumista koskevan ohjelman aikana edistynyt. Tarvitsemme myös kestävän kehitykselle uudenlaisia BKT-mittareita.

Lopuksi totean, että selkeän neuvotteluposition – kuten selkeän tukemme maailman ympäristöjärjestölle ja kestävän kehityksen hallinnolle – lisäksi tarvitsemme yhden kärjen Suomen profiloitumiselle Rio+20 prosessissa. Olen pohdiskellut, voisiko tämä kärki jotenkin yhdistää kestävän kehityksen kolme pilaria ja keskittyä tällaiseen johdonmukaiseen toimintatapaan. Se voisi esimerkiksi liittyä keinoihin edistää luonnonvararesurssien tehokkaampaa ja kestävämpää käyttöä ja hallintoa. Tästä painopisteestä kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne.