Heidi Hautala osallistui 12.5.09 täysistunnon keskusteluun seuraavalla puheenvuorolla:
Lähetekeskustelu: Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2008. (Kertomus K 8/2009 vp)
Heidi Hautala /vihr: Arvoisa puhemies! Ed. Söderman totesikin jo täällä, että Euroopan neuvoston ehkä tärkein instituutio on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ja meidän kaikkien Suomen edustajina tulee tehdä parhaamme, että tuomioistuimen nopeuttamiseen tähtäävä lisäpöytäkirja n:o 14 saadaan ratifioitua, ja täällä on jo todettu, että Venäjä on se maa, joka on toistaiseksi kieltäytynyt ratifioimasta tätä sopimusta. Tämä on paradoksi tai sitten se ei ole paradoksi ottaen huomioon, että lähes puolet ihmisoikeustuomioistuimeen viedyistä tapauksista on Venäjän federaation alueelta.
[:]
Haluaisin tässä yhteydessä todeta, että nimenomaan Tšetšenia on ollut sellainen tapaus ja alue, joka on tuottanut paljon tapauksia Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Kun katselin näitä viimeisimpiä langetettuja tuomioita, niin ei voi tuntea kovinkaan suurta mielenrauhaa sen suhteen, että Tšetšenian olot olisivat rauhoittumaan päin. Tosin näihin viimeisiin tuomioihin, jotka on langetettu 6. päivä marraskuuta 2008 – siis puhun nyt vuodesta 2008, koska se on tässä keskustelussa aiheena – liittyvät itse tapahtumat ovat hieman aiemmilta vuosilta. Mutta haluan nyt kuitenkin tässä luetella muutaman näistä tuomioista, koska mielestäni meidän täytyy ajatella niitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet henkensä ihmisoikeusloukkausten tuloksena tällaisissa tapauksissa, joista on kanneltu ihmisoikeustuomioistuimeen ja joista Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on yksimielisesti langettanut kyseiselle valtiolle, Venäjän federaatiolle, tuomion.
Ensinnäkin kaksi miestä, Ramzan ja Rizvan Hadzialiev, vietiin kotoaan Samaškin kylästä ennen auringonnousua 15. päivä joulukuuta vuonna 2002, ja neljä päivää myöhemmin nämä miehet löydettiin pellolta Sernovodskin läheltä kymmenen kilometriä kotikylästään Samashkista. Heiltä oli leikattu päät ja muut ruumiinjäsenet irti.
Sitten haluaisin mainita myös tapauksen, joka koskee Viskhadzhi Satajevitš Magamadovia ja Hasan Saktamarovitš Mezieviä, jotka ovat olleet kotoisin Meskerjurtin kylästä. Näitä kahta miestä ei ole nähty sitten varhaisen aamun tuntien 14. päivä marraskuuta 2002, jolloin heidät vietiin kotoaan aseistetulla henkilökuljetusajoneuvolla.
Kolmanneksi haluan mainita tapauksen, joka koskee Ibrahim Isajevitš Tšurovia, tšetšenialaista asianajajaa. Hänet pidätettiin 26. päivä maaliskuuta 2003 ja tiedetään, on näyttöä siitä, että pidätyksen toimittivat Malgopekin alueen sisäasiainhallinnon edustajat. Tämän jälkeen Ibrahim Isajevitš Tšurovista ei ole mitään tietoa.
Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on siis 6. päivä marraskuuta 2008 yksimielisesti langettanut Venäjän federaatiolle tuomion todeten, että näissä kaikissa tapauksissa oli loukattu ihmisoikeussopimuksen artiklaa 2, joka koskee oikeutta elämään. Näitä henkilöitä, joista oli kyse, on pidettävä tuomioistuimen mielestä kuolleina. Myöskin oli todettu, että Venäjän viranomaiset eivät ole tehokkaasti tutkineet näitä katoamisia, ja näin ollen myöskin he syyllistyivät samaisen artiklan 2 loukkaamiseen.
Kolmanneksi, kadonneet henkilöt oli pidätetty lainvastaisesti, mikä on ihmisoikeussopimuksen artikla 5:n vastaista. Artikla 3:n vastaisesti valituksia oli käsitelty niin, että kyseessä oli ihmisoikeussopimuksen tarkoittama epäinhimillinen kohtelu. Näistä kolmesta tapauksesta kaikkiaan langetettiin korvauksia 195 500 euroa näiden henkilöiden omaisille. Kaikki nämä tapaukset on tuomioistuimeen vienyt kansalaisjärjestö nimeltä Russian Justice Initiative, joka on itse asiassa joutunut monella tapaa viranomaisten vainoamaksi Venäjällä, ja meidän tehtävämme on puolustaa ihmisoikeuspuolustajia, ja nimenomaan tässä usein tulilinjalla ovat asianajajat, jotka auttavat henkilöitä, joiden ihmisoikeuksia on loukattu.
No, miksi sitten ajattelin ottaa nämä tapaukset tässä puheeksi juuri tänään: On itse asiassa aivan sattumaa, että juuri tällä hetkellä Suomessa on Tšetšenian paikallishallinnon kymmenhenkinen delegaatio Euroopan neuvoston paikallishallinnon osaston paikallishallintoprojektin puitteissa. Toivoisin kovasti, että Tšetšenian parlamentin varapuhemies muistaisi näitä tapauksia. Toivoisin, että ehkä tälläkin hetkellä eduskunnassa vieraana oleva Idris Emievitš Usmanov ajattelisi, että nämä tapaukset olisi pitänyt saattaa ajoissa tutkittaviksi. Tässä delegaatiossa on myös Tšetšenian aluehallinnon ihmisoikeuskomission päällikkö Umar Saibekovitš Dzumaliev. Toivoisin, että hän ottaisi nämä tapaukset vakavasti ja huolehtisi siitä, että kaikki vastaavat tapaukset tulevaisuudessa ja nyt estetään.
Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän täytyy muistuttaa sellaisia valtioita, jotka näin räikeästi loukkaavat ihmisoikeuksia, siitä, että tämä ei voi jatkua ja että Euroopan neuvoston jäsenyys totta tosiaan velvoittaa näitä valtioita. Olemme tietysti hyvin huolissamme ja lakivaliokunnan puheenjohtajana teen parhaani oikeusministerin apuna siinä, että myöskään Suomi ei saisi langettavia tuomioita muun muassa viivästyneiden oikeudenkäyntien takia. Mutta voimme kuitenkin onneksi todeta, että Suomelle ei ole vielä langetettu tuomiota siitä, että Suomi olisi loukannut ihmisoikeussopimuksen artiklaa 2, joka takaa jokaiselle oikeuden elämään.
