Puheessaan ministeri muistutti, että ääneen sanottuja sanoja ja julkista puhetta ihmisoikeuksista tarvitaan kenties enemmän kuin koskaan ennen – mukaan lukien EU:lta.[:]

• Kuten TP Halonen totesi vastikään YK:n yleiskokouspuheenvuorossaan, viimeaikaiset tapahtumat Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä korostavat jälleen kerran kehityksen, ihmisoikeuksien sekä rauhan ja turvallisuuden keskinäistä yhteyttä

• Hallitusohjelman mukaisesti Suomi edistää oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kehitystä sekä kahdenvälisissä suhteissaan että kansainvälisissä järjestöissä rakentavalla ja tuloksiin pyrkivällä otteella. Toteuttaakseen näitä tavoitteita Suomi toimii aloitteellisesti mm. Yhdistyneiden kansakuntien legitimiteetin ja toimintakyvyn vahvistamiseksi.

• Suomi korostaa omassa kehitysyhteistyössään oikeusvaltiokehitystä, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä. Erityisiä painopistealueita ovat koulutus, ihmis-arvoinen työ, nuorisotyöttömyyden vähentäminen sekä naisten ja lasten aseman parantaminen. Ulkoasiainministeriössä valmistellaan uusi kehityspoliittinen ohjelma kuluvan syksyn aikana.

• Suomi pyrkii vahvistamaan ihmisoikeuksien, turvallisuuden ja kehityksen yhteenkuuluvuuden huomioimista EU:n sekä YK:n ja muiden järjestöjen toiminnassa ja maatasolla. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseen tähtäävät toimet ja inhimillisen turvallisuuden periaatteiden toimeenpano ovat tässä tärkeitä välineitä.

• Inhimillinen turvallisuus merkitsee yksilön vapautta ihmisoikeusloukkausten luomasta turvattomuudesta.

• Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueina ovat siten edelleen haavoittuvimpien ryhmien, erityisesti naisten, lasten, vammaisten henkilöiden sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja romanien oikeuksien edistäminen ja suojelu. Lisäksi Suomi painottaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yhtäläistä painoarvoa kansalais- ja poliittisten oikeuksien kanssa.

• Ihmisoikeuksien toteutumista pyritään edistämään myös Euroopan sisällä, esim. romaneihin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi. Johdonmukaisen ja uskottavan ulko- ja turvallisuuspolitiikan edellytys on, että oma kotipesä pidetään kunnossa. EU:ssa ollaan parhaillaan laatimassa uutta ihmisoikeusstrategiaa EU:n toiminnan tehostamiseksi ja sen vaikuttavuuden lisäämiseksi.

• Suomen kehityspolitiikan päätavoitteena ja arvona tulee edelleenkin olla köyhyyden vähentäminen. Se on parasta konfliktin ennaltaehkäisyä. Pysyviä ratkaisuja konflikteihin saadaan vain puuttumalla niiden taustalla oleviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Hallitusohjelmassa nostetaankin esiin kehitysyhteistyövarojen käytön lisääminen laajan turvallisuuden edistämiseen kokonaisvaltainen kriisinhallinta huomioiden.

• Erityisesti hauraiden valtioiden kohdalla ja konfliktitilanteissa tarvitaan mahdollisimman kokonaisvaltaista lähestymistapaa, sillä monesti kehityksen esteenä ovat epädemokraattiset yhteiskunnalliset valtarakenteet ja ihmisoikeusloukkaukset. Suomen hallitusohjelmaan sisältyvät painopisteet, kuten oikeusvaltion, demokratian, ja ihmisoikeuksien huomioiminen tulevat siten jatkossa saamaan entistä enemmän huomiota Suomen kehityspolitiikassa.

• Eriarvoisuuden kasvu, sekä valtioiden sisällä, että niiden välillä, on tällä hetkellä eräs merkittävimpiä haasteita kestävän kehityksen ja turvallisuuden toteutumisen kannalta. Suomen ihmisoikeusperustaisen kehityspolitiikan tavoitteena on inklusiivinen kehitys. Tämä voi toteutua ainoastaan mikäli kaikki ihmiset, erityisesti myös heikoimmissa asemassa olevat, pystyvät nauttimaan kaikista ihmisoikeuksistaan. Ihmisoikeusperustaisuus lähtee myös sitä, että ihmiset eivät ole kehityksen kohteita vaan heillä on oikeus vaikuttaa kehitykseen.

Arabikevät sekä ihmisoikeuksien ja demokratian tukeminen

• Euroopan eteläinen naapurusto kuohuu, ja tämä koskettaa meitä syvästi ja pitkään. Arabimaiden kansannousut lähtivät liikkeelle kansalaisyhteiskunnasta. Kansannousut ovat hyödyntäneet nykyteknologiaa, jota hallitukset eivät ole pystyneet monopolisoimaan.

• Liikkeelle ovat lähteneet voimat, jotka haluavat yhteiskunnallisia muutoksia, jotka mahdollistavat arvokkaan elämän. Demokratiaa, kansalaisvapauksia, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa vaaditaan “arabikadulta” käsin, eikä tuputeta lännestä. Tämä on osoitus näiden arvojen globaalista vetovoimasta. Kysymys vallankumouksellisesta liikehdinnästä, vaikka emme vielä tiedä, missä maissa se lopulta johtaa vallanvaihdoksiin. Se on selvää, että paine demokratisoitumiseen kasvaa koko alueella.

• Demokratisoituminen tulee olemaan pitkä ja vaikea prosessi ja takaiskujakin varmasti tulee. Myllerrykset tietävät lyhyellä tähtäimellä epävakautta, pitkällä tähtäimellä toivon mukaan pysyvämpää vakautta. Pysyvä vakaus voi rakentua vain demokratialle, oikeusvaltiolle ja kansalaisvapauksille. Ihmisoikeus- ja demokratiamyönteisten hallitusten valtaannousu Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä edesauttaisi merkittävästi yleismaailmallisten normien kehittymistä ja toteutumista.

• Tapahtumat tulivat aluksi täytenä yllätyksenä niin eurooppalaisille kuin muillekin – mukaan lukien maiden omat vallanpitäjät – vaikka yhteiskunnalliset epäkohdat olivat tiedossa. EU-jäsenmaiden suhteissa alueen maihin painottui vahvasti taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö. Unionin ihmisoikeuspoliittiset linjaukset jäivät aivan liikaa periaatteellisten julistusten tasolle ja komission tai joidenkin yksittäisten jäsenmaiden yhteistyöhön paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa. EU oli selvästi puolustuskannalla niitä vastaan, jotka halusivat rajoittaa ihmisoikeusnormeista keskustelemista vielä entisestään sillä perusteella, että kyseessä oli jälkikolonialistinen yritys pakkosyöttää eurooppalaisia arvoja kehitysmaille.

EU:lla on paljon kehitettävää omassa politiikassan. Vallankumoukset tapahtuivat ilman EU:n apua. On siirryttävä autoritääristen hallitsijoiden kanssa veljeilystä aitoon kuuntelemiseen ja demokratian tukemiseen. Välimeri eri saa olla muuri, vaan positiivinen yhteydenpitokanava. Ihmisoikeuksien tulee olla todella ulkopolitiikan keskiössä.

• Tapahtumien merkitys Euroopalle ja koko kansainväliselle yhteisölle on valtava. EU:n on etsittävä vastauksia yhdessä alueen itsensä, muun naapuruston ja Yhdysvaltain sekä muiden keskeisten globaalivaikuttajien kanssa. On ollut kiire reagoida. Yhteiskunnallisen muutoksen – transition – ensimmäiset kuukaudet ovat kriittisiä. Kansalaisten on koettava, että uudistukset todella parantavat heidän elämäänsä. Ulkopuolinen taloudellinen, tekninen ja poliittinen tuki on erittäin tärkeää tässä vaiheessa. Samaan aikaan on harkittava huolella eri skenaarioita ja sitä, miten EU voi niihin vastata pidemmällä aikavälillä. Erityisesti on panostettava nuorten työpaikkojen syntymisen tukemiseen.

• Avaimet ovat alueen ihmisten omissa käsissä. Suomen, EU:n ja muun kv. yhteisön roolina on tukea demokratisoitumista. Poliittisen viestin tulee olla yksiselitteinen ja käytännön tuen älykästä. Paikallinen omistajuus ei tarkoita sitä, että luovumme omista arvoistamme ja ihmisoikeuspoliittisista ym. linjauksistamme – se johtaisi menneisyyden virheiden toistamiseen. Demokraattisia pelisääntöjä noudattavien vaalien tulos on hyväksyttävä, vaikka se ei meitä miellyttäisikään. Uusille hallituksille, presidenteille ja parlamenteille tulee asettaa samat vaatimukset ihmisoikeus-, demokratia- ja hyvän hallinnon normien noudattamisesta kuin kaikille muillekin. Uudistushaluisia tulee palkita.

• Kokonaisuudessaankin EU:n tavoitteenasettelussa ihmisoikeuksien toteutumisen tulee olla keskiössä. Politiikkalinjausten on aidosti ohjattava käytännön yhteistyötä: tuki tulee suunnata erityisesti niille, jotka ovat valmiita todellisiin uudistuksiin ja väärinkäytösten tulee vaikuttaa tuen määrään ja sisältöön. Lisäksi kumppanimaiden taloudelliseen kehitykseen tulee kiinnittää riittävästi huomiota. ja ihmisten välistä kanssakäymistä on edistettävä.

• Hiljainen diplomatia ei ole aina oikea keino; ääneen sanottuja sanoja ja julkista puhetta ihmisoikeuksista tarvitaan kenties enemmän kuin koskaan ennen – mukaan lukien EU:lta.

• Suomen ja EU:n tulee siis tarkastella omaa toimintaansa demokratia ja demokratioiden tukemiseksi. Olisi mm. selvitettävä, tarvittaisiinko nopeita siirtymävaiheita varten oma demokratiatukirahasto, tai voitaisiinko jokin olemassa oleva mekanismi muuttaa sellaiseksi, että päätöksiä voitaisiin tehdä nopeasti.

• On tärkeää miettiä, miten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva ehdollisuus ja kehitysmaiden omistajuus voidaan yhdistää. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion pelisääntöjen noudattamista koskevat ehdot perustuvat YK:n laajaan kehitysagendaan ja siten myös kehitysmaiden omiin sitoumuksiin.
Johtopäätöksenä edellisten suurlähettiläspäivien tärkeästä keskustelusta väitänkin, että Suomen kehityspolitiikan tulee olla paitsi arvokasta, myös toiminnaltaan uskollista demokraattisille arvoille ja yleismaailmallisille ihmisoikeuksille. ‘Devoted development policy’n mukaan Suomi kuuntelee ja käy aitoa vuoropuhelua kehityksen suunnasta, mutta uskaltaa myös toiminnallaan asettua kehitysmaiden kansalaisten puolelle, jotka haluavat tukea omien oikeuksiensa puolustamiseen. Köyhyys itsessään on tietysti ihmisoikeusloukkaus.

• Laaja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen kehityspolitiikan toimeenpanoon on hyvin tärkeää. Nykyaikaiseen demokratiaan kuuluu kansalaisille kaikkinainen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja saada siitä tietoa. Tukeamme kansalaisyhteiskunnan toimijoille kehitetään viime vuonna hyväksytyn kansalaisyhteiskuntalinjauksen mukaisesti. Myös yksityisen sektorin roolista demokratian tukemisessa on keskusteltava aiempaa enemmän. Uuden kehityspoliittisen toimenpideohjelman valmistelussa kuulemmekin laajasti muuta valtionhallintoa, kansalaisyhteiskuntaa ja akateemista maailmaa.

• Naisten keskeinen rooli yhteiskunnallisten muutosten ja kehityksen edistäjinä on hyödynnettävä paremmin. Maailman kehitystä vuosittain kuvaava Maailmanpankin raportti (World Development Report) keskittyy tällä kertaa juuri naisten ja miesten välisen tasa-arvoon ja kehitykseen. Raportti vahvistaa sen, että naisten voimallistaminen , ml. osallistuminen päätöksentekoon kaikilla tasoilla, on erittäin tehokas ja taloudellisesti kestävä tapa edistää kestävää kehitystä ja vahvistaa demokratiaa.

Naiset, rauha ja turvallisuus (1325)

• Hallitusohjelman mukaisesti Suomi painottaa myös naisten osallistumista kriisinhallintaan ja rauhanrakennukseen. Suomi pyrkii edistämään vahvasti YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti naisten ja tyttöjen asemaa aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa.

• Suomi toimeenpanee kansallista “Naiset, rauha ja turvallisuus” -toimintaohjelmaa osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Toimintaohjelman aikana on mm. panostettu naisten määrän lisäämiseen kriisinhallintaoperaatioissa.

• Yksi merkittävimmistä kanavista 1325-päätöslauselman toimeenpanon tukemisessa on kehitysyhteistyö. Suomesta on tullut toimintansa myötä yksi tunnetuimmista päätöslauselman edistäjistä. Käytännön tasolla Suomi mm. tukee naisten poliittista osallistumista edistävää gender ja hallinto – hanketta Keniassa, naiskansanedustajien koulutusta Afganistanissa, ja naisten osallistumista rauhanrakentamiseen ja naisten osallistumista poliittiseen päätöksentekoon 1325 -ohjelman kansallisen toimintaohjelman myötä. Marraskuusta 2010 alkaen Suomi on myös tehnyt 1325-yhteistyötä Nepalin kanssa.

Suomen mahdollisen TN-jäsenyyden painopistealueista

• 1325-päätöslauselman toimeenpano ja edistäminen soveltuisi myös hyvin erääksi Suomen mahdollisen turvallisuusneuvostojäsenyyden kärkiteemaksi. Suomi on jo pitkään toiminut 1325-tematiikan edistämiseksi korkealla profiililla YK:n puitteissa. Kertyneiden kokemusten pohjalta Suomi pystyisi tuomaan selvää lisäarvoa turvallisuusneuvoston työhön.

• Eräs toinen mahdollinen Suomen turvallisuusneuvostojäsenyyden painopistealue voisi olla oikeusvaltiokysymykset. Suomella on syvää osaamista tällä alueella ja profiilimme eri kansainvälisillä foorumeilla ml. YK:ssa on ollut korkea. Itävallalla oli omalla turvallisuusneuvosto-kaudellaan johtorooli oikeusvaltiotematiikan osalta. Suomi voisi luontevasti jatkaa tätä työtä.

• Turvallisuusneuvosto käsittelee jatkuvasti erilaisia ihmisoikeuskysymyksiä ml. maatilanteita agendallaan. Tämä antaa luonnollisesti Suomelle erinomaisen mahdollisuuden, soveltuvin osin, tuoda esille edellä mainitut keskeiset ihmisoikeuspoliittiset painopisteemme läpileikkaavasti turvallisuusneuvoston työssä.