Vuonna 2000 säädetty laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta ei ole taannut poliittisen rahoituksen avoimuutta. Kansanedustaja Heidi Hautala (vihr) on jättänyt aloitteen, jossa esitetään lain muuttamista siten, että oikeusministeriölle säädetään velvollisuus valvoa vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden täyttymistä. Esityksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta voisi joutua maksamaan sakkoa. [:]

“Avoimuuden lisääminen on tarpeen erityisesti nyt, kun eurovaalikampanjat ovat paisuneet Suomessa jopa yli 300 000 euron. Euroopan parlamentilla on paljon valtaa sellaisilla aloilla, joilla erilaisilla yrityksillä ja yhdistyksillä on intressejä”, Hautala täsmentää.

Kun kevään 2003 eduskuntavaalien jälkeen tiedotusvälineet kävivät kansanedustajien vaalirahoitusilmoituksia läpi, tulos oli kirjava. Jotkut edustajat olivat eritelleet kampanjatulonsa yksityiskohtaisesti, mutta valtaosa selvityksistä oli ylimalkaisia. Ilmoituksista saattoi nähdä, että yritykset ja yhdistykset olivat tukeneet joitakin ehdokkaita tuhansilla euroilla, mutta tuen määrä näkyi monilla vain kokonaissummana.

Hautalan lakialoitteessa on muutoksia myös ilmoitettavan tuen määriin. Presidentinvaaleissa, eduskunta- tai europarlamenttivaaleissa tukijan nimi ja lahjoitettu summa olisi mainittava, kun sen määrä on vähintään 2000 euroa. Nyt presidentin- ja Euroopan parlamentin vaaleissa rajat ovat 3400 ja eduskuntavaaleissa 1700 euroa. Kunnallisvaaleissa ilmoitettavan tulon raja laskettaisiin 1700 eurosta 1000 euroon.

Uudistuksiin on nyt aihetta, sillä kansainvälinen lahjonnan vastainen järjestö Transparency International (TI) on moittinut tuoreessa raportissaan Suomea ilmoitusjärjestelmän puutteista. Raportin mukaan Suomi kuuluu maihin, joissa poliittisiin tarkoituksiin annettujen lahjoitusten julkisuusaste luokitellaan “alhaiseksi” tai “kätketyksi. Maamme on erikoisessa seurassa, sillä samaan kategoriaan Euroopan mantereelta kuuluvat muun muassa Valko-Venäjä, Bulgaria, Espanja ja Turkki.

– – –

LAKIALOITE
Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnalle

Vuonna 2000 säädetty laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta ei ole taannut avoimuutta kansanedustajien vaalirahoitukseen. Esimerkiksi kansainvälinen lahjonnan vastainen järjestö Transparency International (TI) moittii vuoden 2004 raportissaan Suomea ilmoitusjärjestelmän puutteista. Järjestön mukaan suurimmassa osassa Eurooppaa kansalaiset pääsevät tutustumaan poliittisiin tarkoituksiin annettuihin lahjoituksiin. Suomi, Itävalta, Espanja, Valko-Venäjä, Bulgaria ja Turkki muodostavat kuitenkin poikkeuksen. Poliittisiin tarkoituksiin annettujen lahjoitusten julkisuusaste luokitellaan näissä maissa “alhaiseksi” tai “kätketyksi”. Tämä tarkoittaa, että lahjoitukset raportoidaan yhteissummina niin, että kokonaiskuvaa on vaikea saada. Ilmoituksista ei selviä tarkasti, kuka on lahjoittanut varoja kenelle ja mihin tarkoitukseen.

Tällä hetkellä Suomessa voimassa oleva laki vaatii, että esimerkiksi valittujen kansanedustajien ja varaedustajien on ilmoitettava vaalirahoituksesta oikeusministeriölle kahden kuukauden kuluessa vaalituloksen vahvistamisesta. Selvityksessä tulee ilmoittaa vaalikampanjan kokonaiskustannukset, omien varojen osuus sekä ulkopuolinen tuki. Yksittäisen tukijan nimi pitää ilmoittaa vain, jos lahjoituksen arvo on kunnallis- ja eduskuntavaaleissa vähintään 1700 euroa sekä euro- ja presidentinvaaleissa 3400 euroa. Rajoja voidaankin pitää melko korkeina etenkin kunnallisvaalien ja europarlamenttivaalien osalta.

Kun kevään 2003 eduskuntavaalien jälkeen tiedotusvälineet kävivät kansanedustajien vaalirahoitusilmoituksia läpi, tulos oli kirjava. Jotkut edustajat olivat eritelleet kampanjatulonsa yksityiskohtaisesti, mutta valtaosa selvityksistä oli ylimalkaisia. Ilmoituksista saattoi nähdä, että yritykset ja yhdistykset olivat tukeneet joitakin ehdokkaita tuhansilla euroilla, mutta tuen määrä näkyi monilla vain kokonaissummana. Kun yksittäisten lahjoittajien nimiä olivat kertoneet vain harvat, kampanjoiden todellisista rahoittajista oli vaikea saada kuvaa.

Vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuutta voikin helposti kiertää, jos jokin yksittäinen tukija jakaa rahansa useamman tahon kautta. Toinen laissa oleva ongelmakohta on, että niin ilmoituksen tekemistä kuin siinä olevien tietojen oikeellisuutta ei tarkasteta tai valvota oikeusministeriössä. Mikäli selvitys ei saavu ajallaan, ministeriö lähettää asiasta muistutuksen. Kuitenkin vasta äänestäjät voivat seuraavissa vaaleissa rankaista mahdollisista laiminlyönneistä. Tämäkin vaihtoehto on hyvin teoreettinen, sillä ilmoituksissa olevien yhteissummien purkaminen ja mahdollisesti ilmoittamatta jääneiden lahjoitusten jäljittäminen vaativat melkoista selvitystyötä.

Laki toimiikin osittain omaa tarkoitustaan vastaan. Se muodostaa politiikan kentälle näennäisavoimuuden pesäkkeen, jota jokainen voi käyttää omaa tarkoitustaan parhaiten palvelevalla tavalla.

Lakialoitteessa ehdotetaan lakia ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamista siten, että oikeusministeriölle annetaan oikeus valvoa vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden täyttymistä ja ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita rangaistuksena sakkoa. Lisäksi ehdotetaan ilmoitettavan tuen arvoa muutettavaksi siten, että erikseen on ilmoitettava tuen arvo ja sen antajan nimi, jos arvo on presidentinvaalissa, eduskuntavaaleissa tai europarlamenttivaaleissa vähintään 2000 euroa ja kunnallisvaaleissa vähintään 1000 euroa.

Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki
ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 12 päivänä toukokuuta 2000 ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 977/2001, sekä
lisätään uusi 5 a § ja 5 b §, seuraavasti:
3 §
Ilmoitettavat tiedot

Erikseen on ilmoitettava kunkin yksittäisen tuen arvo ja sen antajan nimi, jos tämä arvo on presidentinvaalissa, eduskuntavaaleissa tai europarlamenttivaaleissa vähintään 2000 euroa sekä kunnallisvaaleissa vähintään 1000 euroa. Tueksi luetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla vastaavalla tavalla korvauksetta saatu suoritus ottamatta kuitenkaan huomioon tavanomaista talkootyötä ja tavanomaisia ilmaispalveluja. Yksityishenkilön nimeä ei saa ilmoittaa ilman hänen nimenomaista suostumustaan, jos hänen antamansa tuen arvo jää alle mainitun rajan.

5 a §
Lain valvonta
Oikeusministeriö valvoo tämän lain noudattamista.
5 b §
Vaalirahoituksen ilmoittamisrikkomus
Se, joka 2 §:n perusteella on velvoitettu vaalirahoituksen ilmoittamiseen, tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö ilmoittaa 3 §:n mukaiset tiedot tai antaa virheellistä tietoa oikeusministeriölle, on tuomittava, jollei teosta muussa laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, vaalirahoituksen ilmoittamisrikkomuksesta sakkoon.
Rangaistusta ei tuomita, jos rikkomus on vähäinen.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Helsingissä 7. päivänä toukokuuta 2004

Heidi Hautala /vihr