///Apu

KESKIVIIKKO 11.4.2007

Neuvottelut avataan yleisistunnolla, josta on tarkoitus jäädä kaikille mieleen valtiontalouden synkistyminen, ikääntyvän Suomen ja maailmantalouden puristuksessa. Valtiosihteeri Raimo Sailas neuvoo pidättäytymästä alentamasta ruoan alvia, perintö- ja lahjaveroja ja ylipäätään kaikesta, mikä on ollut puolueiden vaalilupausten kärjessä. Mieleen jää myös pääministeriehdokkaan kehotus neuvottelijoille tulla puhumaan, jos ahistaa. Pitää uskaltaa tehdä hiukan pelottaviakin asioita, todetaan vihreiden neuvotteluryhmässä, ahdistusta jo vähän ennakoiden.[:]

Asetumme taloksi. Säätytalon aulatiloissa päivystää näemmä suuri joukko suomalaisen yhteiskunnan edunvalvojia ay-järjestöistä elinkeinoelämään valmiina  antamaan tärkeää tietoa. Hämmästyn siitä, että käytävävaikuttajilla on paikkoja myös itse neuvottelupöydissä. Varsinkin kokoomuksen neuvottelijoiden sähköpostiosoitteissa on Varustamoyhdistystä, Elisaa, Kiinteistöliittoa, Akavaa, TVO:a ja Suomen Yrittäjiä. Mitenkähän muissa maissa?

Lounaan jälkeen alkaa varsinainen työ kuudessa teemaryhmässä. Tarja Cronberg ja minä olemme vihreiden edustajat johtoryhmässä, joka myös pitää ensimmäisen  kokouksensa. Syntyy tunne, että Vanhanen on valinnut hallituspohjansa, keskusteluilmapiiri on hyvin myönteinen. Tarjan kanssa toki tiedämme, että asiakysymysten osalta vaikeinta on meillä.

TORSTAI 12.4.2007:

Valtioneuvoston kanslian tiedottajien mukaan meneillään ovat ensimmäiset hallitusneuvottelut, joita ei hallita vuodoilla. Puheenjohtajat hymyilevät kuin sfinksit päivittäisissä tiedotustilaisuuksissaan ja kuvailevat tunnelmia. Vanhasta syytetään useissa mediakommenteissa salailusta. Normaalitilanteessa kansalaisille kuuluu oikeus saada tietoa keskeneräisistäkin asioista, muutenhan niihin ei voisi vaikuttaa. Tätä periaatetta on vaalittava.

Illan suussa kokoonnutaan taas koko vihreän väen voimin. Anni Sinnemäki ja Janina Andersson selostavat vaikeaa vääntöä veronalennusten kohdistamisesta pieni- ja keskituloisille ja lähtevät takaisin jatkamaan taistelua iltamyöhään. Tarja Cronberg kehottaa meitä muita lähtemään illallisen jälkeen kotiin keräämään voimia seuraavaa iltaa ja mahdollisesti yötä varten.

PERJANTAI 13.4.2007:

Säätytalon ruokasalin pöydissä ei enää käydä puoluerajat ylittäviä tunnelmakeskusteluja, vaan ihmiset hakeutuvat omiensa joukkoon tiiviisiin neuvonpitoihin. Mekin haemme kahvit ja pasteijat omaan huoneeseemme.  Tänään on pyrittävä ratkaisemaan peruskysymykset kaikissa ryhmissä. Etenkin energia- ja ilmastokysymykset on saatava raiteille. Erimielisyyttä on uusiutuvan energian edistämiskeinoista, vesirakentamisesta ja tietysti ydinvoimasta, johon kukaan ei vaadikaan selkeää kantaa hallitusohjelmassa.

Osaamisryhmässä joudutaan ottamaan kantaa korkeakoulujen lukukausimaksuihin.  Tässä meillä on omilta päätöksentekijöiltämme hyvin lyhyt liekanaru. Saapa nähdä, kauanko vielä pystymme jatkamaan neuvotteluja.

Iltamyöhällä vihreiden pääneuvottelijat käyvät läpi strategiaa ja taktiikkaa.  Ollaan peruskysymysten äärellä. Tuleeko lopputuloksesta kokonaisuutena siedettävä? Mitä se tulee merkitsemään puolueelle pitkällä tähtäimellä? Entiset ministerimme Pekka Haavisto ja Satu Hassi esittävät myönteisimmät tilannearviot. Toteamme lopuksi, että meitä tarvitaan tässä hallituksessa, toiset tarvitsevat meitä ehkä kuitenkin enemmän kuin toiset. Nyt on ponnisteltava entistä enemmän.

LAUANTAI 14.4.2007:

Johtoryhmässä ei läpimurtoja. Menopuoli auki, energiasta ei edes keskusteltu. Palaamme raportoimaan omillemme. Joku kysyy, eikö neuvottelukumppaneidemmekin kannattaisi tajuta, ettei kannata tarjota kaikkia aseita opposition käsiin jo hallitusohjelmassa? Lähetämme pienen viestintäyksikön Johanna Sumuvuoren johdolla antamaan tilannekatsauksen puoluetoimistossa koolla oleville piirien puheenjohtajille.

Klo 19 pidetään taas vihreää yleiskokousta. Huomaamme olevamme kynnyskysymyksen äärellä. Emme pysty kävelemään Säätytalolta pää pystyssä ulos, jos pohjoisen koski- ja allassodat alkavat uudestaan. Mietitään, minkälaista olisi elämä oppositiossa. Sitä on, mutta se ei ole varsinaisesti syy olla eduskunnassa. Melko kiihkeässä keskustelussa kokeneimmat toteavat, että tässä ei nyt ole mitään kiirettä pois.

Pääneuvotteluryhmä päättää myöhemmin illalla perusteellisen tilannearvion jälkeen, että Tarja ja minä tapaamme Vanhasen ennen kuin työt jatkuvat aamulla.  Vanhanen ratkaiskoon, haluaako tarttua tilaisuuteen vai ei. Pekka Haavisto on muotoillut erinomaisen kompromissiesityksen takataskuumme. (Tämä on tietysti lasten leikkiä verrattuna Darfurin sotaherrojen taivutteluun.)

SUNNUNTAI 15.4.2007:

Pääministeriehdokas herättää meissä luottamusta.  Ilman sellaista luottamusta ei yhteisestä hallitustaipaleesta tule yhtään mitään. Kun johtoryhmä kokoontuu yhdeksän ja kymmenen välillä, Vanhanen hoitaa alta pois joitakin helppoja asioita kuten politiikkaohjelmat. Sitten hän perustelee vaatimustamme muille todeten, että jokaisella puolueella on elintärkeitä kysymyksiä, joissa ne eivät voi perääntyä.

Tunnelma käytävillä on hyvin hermostunut. Toiset avainpelurit vaikuttavat tyytyväisiltä, toiset vihaisilta. Pienissä ryhmissä kulutetaan aikaa ja katsotaan, kuka puoluejohtaja kulloinkin viivähtää kaiteen vieressä olevaan pöytään palmun katveeseen Vanhasen puhuteltavaksi.

Tarja palaa salkkujen kanssa. Voimme saada oikeusministeriön, työministeriön ja ilmastopoliittisen valtiosihteerin tehtävän. Kombinaatio saa klo 15.45 pääneuvotteluryhmämme yksimielisen tuen. Työt saatetaan päätökseen, hallitusohjelma viimeistellään. Johtoryhmä kokoontuu viimeisen kerran illalla. Pääministeri johdattaa puheenjohtajat suureen tiedotustilaisuuteen. Tarja näyttää hyvältä neljän koplassa punaisessa jakussaan. Hän perustelee osallistumistamme Vanhasen toiseen hallitukseen hyvin asiapitoisesti. Muut tunnelmoivat sitäkin enemmän.