Tarja ja minä saamme aamiaispalaverissa evästystä johtoryhmän kokoukseen: talousmurheiden lisäksi mainitaan samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio ja siviilipalvelusajan lyhentäminen. Energiakolmion kärkiä asetellaan: uusiutuvalle energialle takuuhinta, vesivoimarakentamiselle rajat, ydinvoima-asiassa olennaista, että energia- ja ilmastopolitiikasta löytyy sille uskottava vaihtoehto.

Johtoryhmässä ei läpimurtoja. Menopuoli auki, energiasta ei edes keskusteltu. Palaamme raportoimaan omillemme. Joku kysyy, eikö neuvottelukumppaneidemmekin kannattaisi tajuta, ettei kannata tarjota kaikkia aseita opposition käsiin jo hallitusohjelmassa. Lähetämme pienen viestintäyksikön Johanna Sumuvuoren johdolla antamaan tilannekatsauksen puoluetoimistossa koolla oleville piirien puheenjohtajille.

Lounaan jälkeen johtoryhmässä keskustellaan vesilaista. Pidämme tiukasti kiinni siitä, että vesirakentamisessa ei tuhota luonnon- ja ympäristöarvojen oikeudellista suojaa. Muotoiluamme ei hyväksytä.

Talousryhmän pääneuvottelijat marssitetaan johtoryhmään. Anni Sinnemäki puhuu energisesti köyhyyden torjunnan puolesta saaden Vanhasen uskomaan, että olemme tosissamme vaatiessamme kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotusta. Vähennys nostetaan 2 000 euroon.

Ulkomaailmassakin tapahtuu. Säätytalon portailla osoitetaan mieltä huippuyliopistoa vastaan. Moskovassa Valeri Panjushkin ja suuri joukko Toinen Venäjä -koalition rauhallisia oppositiomielenosoittajia pamputetaan ja pidätetään.

Klo 19 on taas vihreiden kokouksen vuoro. Huomaamme olevamme kynnyskysymyksen äärellä. Emme pysty kävelemään Säätytalolta pää pystyssä ulos, jos pohjoisen koski- ja allassodat alkavat uudestaan. Mietitään, minkälaista olisi elämä oppositiossa. Sitä on, mutta se ei ole varsinaisesti syy olla eduskunnassa.

Melko kiihkeässä keskustelussa kokeneimmat toteavat, että tässä ei nyt ole mitään kiirettä pois.

Pääneuvotteluryhmä päättää myöhemmin illalla perusteellisen tilannearvion jälkeen, että Tarja ja minä tapaamme Vanhasen aamulla ennen kuin työ jatkuu. Vanhanen ratkaiskoon, haluaako tarttua tilaisuuteen vai ei. Pekka Haavisto on muotoillut erinomaisen kompromissiesityksen takataskuumme. (Tämä on tietysti lasten leikkiä verrattuna Darfurin sotaherrojen taivutteluun.)

Korttelin päässä Marian Helmessä istuu illan päätteeksi ryhmä keskustalaisia ja vihreitä. Ilmapiiriä ei voi sanoa huonoksi, päinvastoin. Kaikki tietävät, missä mennään.