Avaan polkupyöräsesongin ja tärisyttelen kantakaupungin kiveyksillä Hietalahdesta Säätytalolle. Olemme käyneet vaalit tuloksella, jota ei voi moittia ja läpäisseet tärkeän seulan päästen neljän puolueen hallitusneuvotteluihin. Jos kokoomuksen sanottiin valmistautuneen koitokseen kokonaisen vuoden, oli meilläkin kirjoitettu monenlaisia ohjelmia ja suodatettu niistä koko alkuvuosi hallitusneuvottelutavoitteita, tosimielessä.
Kun demarit olivat hävinneet vaalit ja lähteneet oppositioon uudistumaan, olimme päättäneet hyvin nopeasti, että emme voi sitoa kohtaloamme heihin. Miksi demareilla olisi yksinoikeus porvariyhteistyöhön? Kun olimme kertoneet vaikuttavamme uuden politiikan puolueena mieluiten blokkirajat ylittävässä hallituksessa, arvioi Suomen Kuvalehti, että sinivihreässä hallituksessa vihreät olisivat se toinen blokki. Voisi asian näinkin nähdä!
Neuvottelut avataan yleisistunnolla, josta on tarkoitus jäädä kaikille mieleen valtiontalouden synkistyminen ikääntyvän Suomen ja maailmantalouden puristuksessa. Valtiosihteeri Raimo Sailas neuvoo pidättäytymään ruoan alvin sekä perintö- ja lahjaverojen alentamisesta – ja ylipäätään kaikesta mikä on ollut puolueiden vaalilupausten kärjessä.
Mieleen jää myös pääministeriehdokkaan kehotus neuvottelijoille tulla puhumaan, jos “ahistaa”. Pitää uskaltaa tehdä hiukan pelottaviakin asioita, todetaan vihreiden neuvotteluryhmässä, ahdistusta jo vähän ennakoiden.
Asetumme taloksi. Säätytalon aulatiloissa päivystää näemmä suuri joukko suomalaisen yhteiskunnan edunvalvojia ay-järjestöistä elinkeinoelämään valmiina antamaan tärkeää tietoa. Hämmästyn siitä, että käytävävaikuttajilla on paikkoja myös itse neuvottelupöydissä. Varsinkin kokoomuksen neuvottelijoiden sähköpostiosoitteissa on Varustamoyhdistystä, Elisaa, Kiinteistöliittoa, Akavaa, TVO:a ja Suomen Yrittäjiä. Mitenkähän muissa maissa?
Lounaan jälkeen alkaa varsinainen työ kuudessa teemaryhmässä. Tarja Cronberg ja minä olemme vihreiden edustajat johtoryhmässä, joka myös pitää ensimmäisen kokouksensa. Isoilla puolueilla on edelleen lasikatto: johtoryhmän työhön osallistuvista 12 sisäpiiriläisestä kolme on naisia, Tarjan ja minun lisäkseni vain RKP:n puoluesihteeri Ulla Achrén.
Viikon aikana tämä ryhmä ratkoo erimielisyydet, joita työryhmät itse eivät pysty ratkaisemaan. Puoluesihteerit ryhtyvät selvittämään vaalijärjestelmän uudistamista. Toisia määrätään kirjoittamaan hallitusohjelman korkealentoista johdantoa. Jyri Häkämies alkaa vetää ryhmää, joka pohtii valtionhallinnon uudistuksia ja ministeriöiden toimialajakoa.
Syntyy tunne, että Vanhanen on valinnut hallituspohjansa, keskusteluilmapiiri on hyvin myönteinen. Tarjan kanssa toki tiedämme, että asiakysymysten osalta vaikeinta on meillä.
Tämä tunne vahvistuu, kun vihreiden laaja kokoonpano käy illalla läpi eri työryhmien keskusteluja. Joidenkin työryhmien vetäjät eivät ole vieläkään jakaneet pohjapaperia. Asiantuntijoita aiotaan kuulla määrättömästi ainakin elinkeino- ja ympäristöryhmässä. Valopilkkujakin on: perusturvaa halutaan lähteä uudistamaan, turvallisuuskäsitys on laaja, kehitysyhteistyövaroja ollaan valmiita korottamaan, maahanmuuttoasioita halutaan painottaa ja koota yhteen.
Talousryhmässä on jo käyty tiukkaa ottelua ns. jakovaran käyttämisestä veronalennuksiin ja menolisäyksiin. Ruoan alvin alennusta koko skaalalla haluaa vain keskusta. Kaikki muut painottaisivat alennusta terveyden edistämiseen kuten marjoihin, hedelmiin ja vihanneksiin. Innovaatioyliopistoa, jota me pidämme yltiöpäisenä hankkeena, taas kannattavat kaikki muut.
Energia- ja ilmastopolitiikan ristiriidat noteerataan ja pannaan tehoseurantaan. Päätetään olla tekemättä hätiköityjä johtopäätöksiä.
Puoluesihteeri Ari Heikkinen viestittää klo 22.45 sähköpostilla sille vihreälle joukolle, joka tekee lopullisen päätöksen hallitukseen osallistumisesta: “Huomisen kuluessa täsmentyy, missä meidän kannaltamme hankalat kysymykset ovat. Sitä ennen täytyy hiukan nukkua, sillä huomisiltana ei varmaan pääse kotiin näin aikaisin.”
