Kansalaiset ovat oman elämänsä asiantuntijoita ja subjekteja. Hyvinvointi ja tulevaisuus rakennetaan kaikkien täysivaltaiselle osallisuudelle ja huomioinnille. Erilaisten ihmisten ja eri väestöryhmien hyvinvointipyrkimyksille on luotava tasa-arvoiset mahdollisuudet. Päämääränä on ihminen, joka saa tarvitsemaansa tukea pyrkiessään parantamaan mahdollisuuksiaan itsenäiseen selviytymiseen.

Kestävässä sosiaalisessa kehityksessä yhdistetään ihmisten yksilöllisyys, yhteisvastuu ja ympäristö oikeudenmukaisella tavalla. Se on vastavoima arvoille ja ratkaisuille, jotka hyväksyvät ihmisten jäämisen maailmankylän laitamille tai sen ulkopuolelle. Erityisesti vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten tarpeista ja elämän edellytyksistä on huolehdittava. Toimimme sen puolesta, että yhteisölliset arvot ja kansalaisten hyvinvoinnin näkökulma nousevat vallalla olevien taloudellisten arvojen rinnalle. Hyvinvointi ei ole hyödyke: sitä ei voi ostaa eikä myydä.

Ihmisarvoinen elämä puuttuu yhä liian monelta maailmassa kokonaan. Myös Suomessa liian moni kokee perusturvallisuutensa uhatuksi. Globalisaatio ei voi olla kestävää, jos se tuhoaa yhdeltäkään ihmisarvoisen elämän edellytykset tai ei tarjoa niitä kaikille. Globalisaation kielteiset vaikutukset eivät tapahdu automaattisesti, vaan ovat seurausta tietoisista poliittisista valinnoista. Globalisaation inhimillistämiseksi tarvitaan yhtä määrätietoista ja yhtä ihmiskeskeistä politiikkaa perusturvallisuuden saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti kuin mitä Suomessa on kansallisesti toteutettu.

Kohti globaalia hyvinvointipolitiikkaa

Suomessa on jatkettava ihmiskeskeisen sosiaalipolitiikan toteuttamista. Se ei perusteiltaan poikkea Suomen toiminnasta perusturvallisuuden edistämiseksi globaalisti. Jokaisen erityisyyden kunnioittaminen, ihmisten keskinäisriippuvuuden tunnustaminen sekä yhteisöjen toimivuus ovat perusturvallisuuden keskeisiä elementtejä. Erityisesti korostuvat ihmisten erilaisuus ja monikulttuurisuuden säilyminen tulevaisuuden tärkeimpinä voimavaroina.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ja lähiyhteisöissä – niin kuin maailmanlaajuisesti – on määrätietoisesti avauduttava ottamaan kansalaisten omat voimavarat käyttöön mahdollisimman kattavasti. ILO:n komission raportti alleviivaa kansallisvaltioiden merkitystä globaalisaation suuntaamisessa. Toisaalta se korostaa, että ihmiset elävät ja tekevät työtä paikallisyhteisöissään: globaali on lokaalia. Alueellisten kehityserojen raju kasvu sekä maiden välillä että niiden sisällä korostaa ihmisten perusturvallisuudesta huolehtimista kaikilla
tasoilla. YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteet määrittävät selkeästi tavoitetason. Ponnistusten on tukeuduttava ruohonjuuritasoon, jota muiden tasojen kansallisvaltion rajojen sisällä ja niiden ulkopuolella on tuettava.

Globaalin hyvinvoinnin saavuttaminen on mahdollista. Tieto ja resurssit ovat olemassa: tarvitaan niiden tasapuolista jakamista. Rakenteet ovat olemassa: tarvitaan YK-järjestelmän tehokasta käyttämistä. Ainoa mitä puuttuu, on konkreettisissa teoissa näkyvä poliittinen tahto. Sen luomisessa me haluamme osoittaa johtajuutta. Suomalaiset sosiaali- ja terveysalan toimijat yhdessä kehitysmaa- ja YK-liikkeen kanssa tulevat lisäämään yhteisiä ponnistuksiaan Suomessa ja maailmalla globaalin hyvinvointipolitiikan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

Helsingissä 20.4.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA ry
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry
Suomen ICSW (International Council on Social Welfare)
Suomen YK-liitto ry