Euroopan unioni painostaa kehitysmaita luovuttamaan vesihuoltonsa eurooppalaisten yritysten haltuun. Tämä on yksi hälyttävimmistä seikoista, joka on paljastunut Euroopan unionin toiminnasta, kun 109 maalle lähetetyt, tuhansia sivuja käsittävät “pyynnöt” eri palvelusektoreiden vapauttamisesta levisivät julkisuuteen. Näistä maista noin 50 kuuluu kaikkein köyhimpien maiden ryhmään.[:]
Asiakirjoista paljastuu hyvin, miksi Euroopan komissio on halunnut pitää ne salassa. Niistä selviää, miten EU painostaa etenkin kehitysmaita avaamaan palvelumarkkinansa ulkopuolisille kilpailijoille. Esimerkiksi Tansaniaa, Mosambikia ja Bangladeshia pyydetään alistamaan juomavesihuolto markkinoiden vastuulle. Ajaessaan yhtiöiden etuja Euroopan unioni ei aio kuitenkaan noudattaa vastavuoroisuutta: Unionin alkuperäisen GATS-tarjouksen mukaan eurooppalaista vesihuoltoa ja muita julkisia palveluja ei aiota vapauttaa. Tämä johtuu valtavasta kansalaisvastarinnasta, jota koko WTO:n kautta käytävä yhtiövetoinen kaupan vapauttamisprosessi herättää.
Unioni painostaa kehitysmaita hyväksymään pyynnöt palvelusektorien vapauttamisesta ehtona sille, että EU karsisi järjettömiksi paisuneita maataloustukiaisiaan. Voi hyvin kysyä, millä oikeudella EU vaatii kehitysmaita vapauttamaan sellaisia sektoreita, joiden vapauttamista se ei katso mielekkääksi omalla alueellaan. Entistä enemmän asiaa saa ihmetellä, kun komissio pyrkii kaikin keinoin pitämään nämä tavoitteensa salassa kansalaisilta.
Kauppakomissaari Pascal Lamy totesi BBC:n haastattelussa, että väite salailusta “on vitsi”. Lamyn mukaan kyseiset asiakirjat ovat olleet nähtävissä heinäkuusta 2002 lähtien. Kansalaisjärjestöjen kokemus kertoo kuitenkin toista. Asiakirjoja on näytetty hyvin valikoidusti ja niiden julkistaminen on torjuttu jyrkästi. Vihreiden edustaja Euroopan parlamentissa, Caroline Lucas on yksi harvoista parlamentin jäsenistä, joka on saanut 109 maalle lähetyt pyynnöt haltuunsa, ja häntä neuvottiin pitämään asiakirjat lukitussa kassakaapissa, niitä ei saanut kopioida tai lähettää sähköpostissa, ja lukemisen jälkeen ne piti tuhota.
Pari viikkoa sitten Ranskan sosialidemokraattien edustaja parlamentissa kritisoi sitä, että useimpien parlamenttiedustajien täytyy nojautua tiedoissaan kansalaisjärjestöjen saamiin tietoihin, koska parlamenttiedustajat saavat tutustua vain neuvotteluasiakirjoista tehtyyn yhteenvetoon. Kyseinen yhteenveto käsitti kymmenen sivua, jossa ei mainittu konkreettisia pyyntöjä, kun taas neuvottelupyynnöt käsittävät tuhansia sivuja.
Brittiläinen World Development Movement (WDM) on ollut vahvasti mukana GATS:n vastaisessa kampanjassa ja järjestön ohjelmapäällikkö Peter Hardstaff totesi vuodatetuista asiakirjoista: “Nämä asiakirjat vahvistavat meidän pahimmat pelkomme GATS:sta ja osoittavat, miten Euroopan neuvottelutavoitteet heijastavat yksinomaan eurooppalaisen liike-elämän etuja. Niissä tähdätään keskeisten palvelujen kuten vesihuollon vapauttamiseen, vaikka mitään todisteita ei ole siitä, että tämä auttaisi köyhiä lainkaan.
EU pyrkii toteuttamaan ääriliberalistista markkinapolitiikkaa. Näin etenkin vesihuollon kohdalla mutta laajoja vaatimuksia on tehty myös köyhien maiden energiasektorin, kuljetusten ja telekommunikaatiosektorin vapauttamiseksi.
Köyhien maiden kohdalla vaaditaan jokaisella palvelusektoreilla kaikenlaisten ulkomaisia sijoittajia ja ylikansallisia yrityksiä kahlitsevien lakien ja sääntöjen eliminoimista. Nämä säännöt ovat elintärkeitä kehityksen kannalta, ja niiden avulla köyhät maat voivat hyötyä ulkomaisista investoinneista sen sijaan, että niiden luonnonvaroja riistettäisiin tai niitä käytettäisiin vain halvan työvoiman lähteenä.
GATS-neuvotteluiden puolustajat sanovat, että kyseessä on vapaaehtoinen prosessi, eikä pyyntöihin ole pakko myöntyä. Mutta millaiset mahdollisuudet köyhillä kehitysmailla on vastustaa jättimäisen EU:n pyyntöjä? Ja miksi ihmeessä Euroopan komissio ajaa sellaista politiikkaa, jota sen kansalaiset vastustavat jyrkästi?
Koonnut: Jorma Penttinen
Julkaistu Attac-listalla
Heidi Hautala GATS-neuvotteluista:
“Lamy tuntee syyllisyyttä”
Europarlamentin jäsen Heidi Hautala tunnetaan EU-elinten paremman läpinäkyvyyden vankkana kannattajana. Pyysimme häneltä kommenttia GATS-neuvottelujen nykytilateesta.
“Ensiksi totean, että ay-liikkeen, Attacin ja muiden kansalaisjärjestöjen painostuksen on täytynyt tehota. Helmikuun alussahan Pascal Lamy joutui sanomaan, että EU sulkee tässä vaiheessa koulutuspalvelut GATS-neuvottelujen ulkopuolelle. Tilanteessa on pikkuisen sama kuvio kuin ennen MAI-sopimuksen kaatamaista.”
Pascal Lamy väittää, että EU-komission esittämät GATS-pyynnöt ovat olleet julkisia kesästä lähtien. Mitä sinä ajattelet tästä asiasta?
“Väite on outo, ovathan kyseiset asiakirjat tulleet julkisuuteen vain vuodon kautta. Lamy sanoo noin, koska hän tuntee syyllisyyttä siitä, että EU on pyrkinyt sulkemaan tärkeitä asioita kansallisen lainsäädännön ulkopuolelle.”
“En ole muuten vielä havainnut EU-komission taholta mitään aloitetta avoimuuden lisäämiseksi GATS-neuvottelujen osalta, Heidi Hautala jatkaa. “Täytyy katsoa, mitä tälle asialle voi tehdä. Nyt on joka tapauksessa kansalaisjärjestöjen aika toimia ja vaatia EU-komissiotakin julkaisemaan eri palvelualojen liberalisointiin liittyvät pyynnöt ja tarjoukset.”
Haastattelu: Mikael Böök
Julkaistu Attac-listalla