Enemmistöomistajan kannalta Finnairin tilanne alkaa käydä kestämättömäksi. Toimivat yhteydet ulkomaailmaan ovat suomalaisen elinkeinoelämän ja kansantalouden elinehto, mutta valtio ei voi loputtomasti tukea budjettivaroin tappiollista yhtiötä, kirjoittaa Hautala.[:]
Mielikuvissaan suomalaiset lentävät maailmalle sinivalkoisin siivin. Käytännössä siipien väri vaihtelee samaa tahtia lentolippujen hinnan kanssa – harva meistä ostaa kalliimman lipun vain kansallisomaisuutta säilyttääkseen. Lentojen ylitarjonta, yhtiön kustannusrakenne ja polttoaineen hinta ovatkin ajaneet Finnairin tilanteeseen, jossa se on tehnyt yli 200 miljoonaa euroa tappiota viimeisen kolmen vuoden aikana.
Enemmistöomistajan kannalta tilanne alkaa käydä kestämättömäksi. Toimivat yhteydet ulkomaailmaan ovat suomalaisen elinkeinoelämän ja kansantalouden elinehto. Valtio ei kuitenkaan voi loputtomasti tukea budjettivaroin tappiollista, yksityisillä markkinoilla kilpailevaa yhtiötä.
Finnairin kannalta olennainen kysymys on yhtiön menestys Aasian-lentojen markkinoilla. Lentomatkustus Aasiasta Eurooppaan kasvaa ja maantieteellisesti parhaat reitit kulkevat Helsinki-Vantaan kautta. Omistusosuuttaan pienentämällä valtio takaisi sen, että Finnair voisi hakea itselleen kumppaneita ja osallistua yhtiön elinkelpoisuuden kannalta välttämättömiin toimialajärjestelyihin. Käytännössä kyse voisi olla esimerkiksi uudesta yhtiöstä, joka hoitaisi Aasian-lentojen syöttöliikenteen Euroopasta Suomeen. Näin taattaisiin parhaiten myös suomalaisten suorat yhteydet maailmalle.
Valtion omistusosuuden pienentämisessä kyse ei siis ole kansallisomaisuuden hävittämisestä ja osakkeiden myynnistä vaan Finnairin ja suomalaisten lentoyhteyksien pelastamisesta. Samalla pyritään takaamaan suomalaisen elinkeinoelämän ja suomalaisten työpaikkojen tulevaisuus. Myös henkilökunnan kannalta kilpailukykyinen yhtiö on aina paras vaihtoehto, koska sellainen pystyy tarjoamaan työtä. Tähän antaa parhaat mahdollisuudet omistajapohjan laajentaminen. Valtion on kuitenkin syytä jäädä ankkuriomistajaksi, niin että se voi osallistua yhtiön kehittämiseen yhteiskuntavastuullisena toimijana.
Eilinen Finnair-uutinen oli toimitusjohtaja Mika Vehviläisen asuntoetu. On vain ja ainoastaan hyvä asia, että toimitusjohtaja Vehviläisen ja Ilmarisen asuntokaupat tulivat julki. Olen edellyttänyt, että kaikki asiaan liittyvät yksityiskohdat tuodaan julkisuuteen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun osapuolten väliset sidokset ovat niinkin tiiviit kuin Ilmarisen ja Finnairin kohdalla. Mikäli kaikki järjestelyt on tehty markkinahintaisesti ja esteelliset osapuolet ovat pidättäytyneet päätöksenteosta, asiassa ei ole tehty mitään väärää. Aion kuitenkin vastaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota siihen, että valtionyhtiöiden hallitusten riippumattomuus on kristallinkirkasta ja sidonnaisuudet eivät millään muotoa haittaa omistajan edun ajamista. Aina välillä saadaan muistutus siitä, että Suomi on pikemminkin klubi kuin maa. Siksi valtion tulee omistajana myös laajentaa ja monimuotoistaa yhtiöiden hallitustyöhön osallistuvien henkilöiden joukkoa.
Finnair on Suomelle tärkeä yhtiö ja sen toiminnasta ja tulevaisuudesta on käytävä nyt avointa keskustelua. Muuten vaarana on, että Finnair kaatuu niin monen muun entisen monopoliyhtiön tapaan.
(Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 15.2.2012.)
