Kansainvälisiin kehitysrahoituslaitoksiin kohdistuu yhä enemmän avoimuuden ja vastuunalaisuuden vaatimuksia. Euroopan investointipankin viime kuussa hyväksymä uusi avoimuuspolitiikka on tyrmistyttävä. Se osoittaa, että pankki ei ole päässyt eroon salailevasta toimintakulttuuristaan.

Vastoin unionin oikeusasiamiehen suosituksia, investointipankki hyväksyi poikkeuksia, joilla se voi määrätä asiakirjoja luottamuksellisiksi. Salassapito koskisi muun muassa sisäisiä tutkimuksia korruptioepäilyistä ja huonosta hallinnosta.

Avoimuus on hyvän hallinnon edellytys. Euroopan investointipankki on taho, jonka on tarkoitus vastata Junckerin keihäänkärkihankkeen, 315 miljardin euron investointisuunnitelman toteuttamisesta. Investointipankilla on EU:n keskeisenä taloudellisena toimijana ehdoton velvollisuus osoittaa vastuullisuutta ja varmistaa, että sen avoimuuskäytäntö on linjassa unionin avoimuuslainsäädännön kanssa.

Parlamentin täysistunnossa esitin komissiolle ja pankin pääjohtajalle kysymyksen, ovatko he valmiit muuttamaan avoimuutta heikentävän päätöksen. Jos pankki ei korjaa päätöstä itsenäisesti, näkisin vaihtoehdoksi antaa tuomioistuimen ottaa kantaa pankin uuteen sääntöön.

Vastuullani on työstää EU:lle yhtenäistä hallintolakia. Sen keskeisenä tavoitteena on taata, että kaikissa EU-instituutioissa on yhdenmukaiset hallinnolliset säännöt ja käytännöt – myös avoimuuden suhteen.