///Turun Sanomat
EU:n tulevaisuuskonventin päätösistunnossa kaksi viikkoa sitten sen jäsenten
hämmästyttävä enemmistö hautasi erimielisyytensä ja julisti saavutuksensa
onnistuneeksi kompromissiksi. Suomen kokoamasta pienten maiden rintamasta ei
ollut esittämään protestia.[:]
Tuskin kukaan – Suomen ulkopuolella – huomasi, että muutamat jättivät
taideteoksen signeeraamatta. Sopimus EU:n perustuslaista on poliittisesti
vahvasti yhteen sidottu.
Herra Valéry Giscard d’Estaing lausui samppanjapullon korkkien poksahdellessa
toivomuksensa, että hallitukset noudattavat konventin harjoittamaa avoimuutta
ja julkaisevat esityksensä internetissä. Tämä olisikin ennen näkemätöntä.
Vaikka konventin työtapoja ja erityisesti sen puheenjohtajiston käyttämää
valtaa on arvosteltu kovin sanoin, on prosessi kuitenkin ollut melko avoin
verrattuna minkä tahansa aikaisemman hallitusten välisen kokouksen valmisteluun.
VGE:nä tunnettu kirjainyhdistelmä on määritelty kaikkialla “vaarallisen
taitavaksi”. Hän yllätti monet ottamalla punnintoihinsa mukaan eräänlaisen
väestökertoimen. Puheenjohtajisto on suosinut isojen maiden näkemyksiä
ajatellen, että niiden takana on ollut kansalaisten enemmistö. Laajentumisesta
pelästyneet isot maat ovat päättäneet varmistaa, että ne kuuluvat ja näkyvät
tulevaisuudessakin.
Suomi on ollut valmistautumaton tähän tilanteeseen. Edellinen hallitus teki
pääministeri Paavo Lipposen johdolla virhearvioinnin olettaessaan, että
konventti on vain harmiton esileikki. Uudenkin hallituksen ministerit ovat
pönkittäneet kuvitelmaa, että suunnilleen kaikki voidaan vielä panna uusiksi
hvk:ssa.
Eduskunnan on parasta valmistaa hallitukselle heti syksyllä äärimmäisen lyhyt
lista Suomen olennaisimmista tavoitteista. Tulevasta presidentistä ei pitäisi
antaa muodostua vaarallista käenpoikaa.
Presidentin tehtävät ja valtuudet pitäisi saada rajattua minimiin. Pitäisi
saada aikaan se, että nyt tai myöhemmin neuvoston ja komission
puheenjohtajuudet yhdistetään. Näin ehkäistäisiin ranskalaistyyppinen
valtataistelu presidentin ja pääministerin kesken.
Toiseksi tavoitteeksi nostaisin sen, että samalla kun unionin on sanottu
olevan kyvytön tekemään globalisaation hallinnan vaatimia päätöksiä esimerkiksi
verotuksessa ja ulkopolitiikassa, konventti ei uskaltanut kajota yksittäisten
maiden veto-oikeuksiin näissä asioissa. Britannian ohella Viro kuuluu iloinneen
haitallista verokilpailua pönkittävästä valinnasta.
Kolmas kohta listallani on kauppapolitiikka. On jäänyt huomaamatta, että
Suomen hallituksen edustajat eivät pitäneet konventin loppumetreillä kiinni
siitä eduskunnan linjauksesta, että jokaisella maalla tulee jatkossakin säilyä
oikeus itse päättää, missä määrin se haluaa hyvinvointipalvelunsa esimerkiksi
koulutuksessa ja terveydenhoidossa kansainväliselle kilpailulle. Hallitusta
pitää tästä tukistaa.
Suomessa annettiin monen vuoden ajan sen käsityksen levitä hallitsemattomasti,
että Suomi on näkemyksensä kirkkauden takia valittu kansa EU:n pienten maiden
joukossa. Tämä kuvitelma romahti viimeistään siinä vaiheessa, kun ketään
suomalaista ei saatu konventin jäsenmaiden lukua pienempään sisärenkaaseen eli
puheenjohtajistoon.
Haaveita joko komission puheenjohtajasta tai tulevasta presidentistä
elätellään useassakin pienessä maassa paremman uutisaineiston puutteessa.
Tanskan pääministerin Anders Fogh Rasmussenin katsottiin ansaitsevan palkinnon
hyvin hoidetusta EU-puheenjohtajuudesta, ja Göran Perssonilla on spekuloitu
näyttävästi Ruotsin tiedotusvälineissä.
Romano Prodi ei varmaankaan kehtaa olla sanomatta kummastakin jotain
myönteistä, jos kysytään. Pieniä maita on keskenään eripuraisten pohjoismaiden
ulkopuolellakin.
Seuraava tuore lohkaisu on kotoisin Saksasta: Joschka Fischer (vihr) on
varmasti hyvä valinta unionin tulevan ulkoministerin tehtävään – kunnes on
perustettu maailman ulkoministerin virka.
Korkean tason henkilökysymysten ei pidä antaa häiritä keskittymistä olennaiseen
syksyn hallitusten välisessä konferenssissa. Ensi kesän eurovaalien
tuloksillakin tulee olemaan aikaisempaa huomattavasti suurempi vaikutus
komission ja sen puheenjohtajan valintaan.
Heidi Hautala
Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr).
