Viimeisimmät vakavat eläintautiepidemiat EU:ssa osoittavat, että unionin maatalouspolitiikka on ajautunut murrostilaan. Nykytilannetta leimaa paradoksi, jossa eri maat asettavat tuontikieltoja EU-maissa tuotetulle lihalle ja samaan aikaan vaaditaan maataloustuotteiden maailmankaupan vapauttamista. Ajatus ruoan sisämarkkinoista EU:ssa ja vapaasta kaupasta on henkisesti romahtanut. Halvan ruoan todelliset kustannukset alkavat tulla ilmi yhä enemmän. On käynyt selväksi, että nykymuotoisesti tuotetun ruoan hinta on suurempi kuin mitä hintalapussa lukee. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan hieman enemmän elintarvikkeista, jos saavat takeen siitä, että ruoka on turvallista ja tuotettu ympäristöä säästäen. Paradoksaalista politiikkaa on, että samaan aikaan maataloustuottajille kasataan lisää paineita tuottaa aina vain tehokkaammin. Avoimuuden puute EU:n hallinnossa on ollut omiaan pahentamaan unionin ruokaskandaalien laajuutta. Voisin kuvitella, että avoimuuden puute tieteellisissä komiteoissa on yksi syy siihen, että esimerkiksi hullun lehmän tauti pääsi kehittymään niin pitkälle. Ensi vuonna perustettavan EU:n elintarvikeviraston tärkeimpiä tehtäviä on riskinarviointi ja tieteellisen tutkimustiedon tuottaminen. Yksi keskeinen tavoite viraston perustamisessa on, että tutkimustiedon on oltava mahdollisimman avointa. Uutta ruokapolitiikkaa tarvittaisiin myös Suomessa. Saksan mallin mukainen maatalous- ja elintarvikepolitiikan remontti olisi paikallaan. Koko politiikkalohkon kattokäsitteeksi otettaisiin ruokapolitiikka ja sen päätehtäväksi kuluttajansuoja. Ruokapolitiikasta voisi vastata ministeriö, johon koottaisiin osia nykyisestä maa- ja metsätalousministeriöstä sekä kauppa- ja teollisuusministeriöstä, ja ainakin geenimuuntelua koskevat asiat sosiaali- ja terveysministeriöstä. Siten saataisiin aikaan nykytilannetta paremmin vastaava hallinnonala.

VTT:n biotekniikkaseminaarissa 29.3.2001