Yli puolet kaikista Suomessa myytävistä torjunta-aineista sisältää glyfosaattia. Glyfosaattijäämiä päätyy ruokalautaselle ja niitä jää alustavien tutkimusten valossa suuria määriä maaperään. Yleinen etu vaatii, että näin laajan käytön perusteista ja seurauksista voidaan keskustella avoimesti.
Olen kolmen muun vihreän mepin kanssa pyytänyt Euroopan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, tuleeko Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA:n julkistaa tutkimukset, joihin glyfosaatin turvallisuusarvio perustuu. Tapauksen kuuleminen alkaa tänään Luxembourgissa.
EFSA ei ole luokitellut glyfosaattia vaaralliseksi. Virasto käyttää arvioissaan glyfosaattivalmistajien kuten Monsanton itse tuottamia tutkimuksia, joita se ei ole suostunut yhtiöiden liikesalaisuuksiin vedoten julkaisemaan. Eli EU:n kansalaisilla, tutkijoilla tai Maailman terveysjärjestöllä ei ole pääsyä EFSA:n käyttämään tutkimustietoon.
Tämä on valtava ongelma avoimen tieteen ja läpinäkyvyyden kannalta. Tutkimuksia on mahdotonta vertaisarvioida ja toistaa, vaikka juuri tämä on tieteen perusta.
On tärkeää määritellä, missä kulkee liikesalaisuuksien ja julkisen tiedon raja, ja millaisten tutkimusten perusteella ihmisten terveyttä ja ympäristöä koskevia päätöksiä tehdään EU:ssa.
