Joulurauhasta ei ollut tietoakaan, kun lähdin keskiviikkona hiekkalaatikkotappelujen Brysselistä kohti kotia. Espanjalainen kollega kuitenkin toivotti lähtiessä hyvää joulua täynnä hyvää tahtoa todeten, että sinähän et sitten kuulemma tunne sitä Prosciuttoa. No, jääköön mokoma Parman kinkku, jolle kuivattu poronliha vetää takuulla vertoja. Luulenpa, että Belgia tekee parhaansa saadakseen pitää kuuluisan elintarvikeviraston pysyvästi, nyt kun se puheenjohtajakautensa päätyttyä on vapaa liittymään riitelijöiden joukkoon. Tilapäisiksi mainostetut tilatkin oli varattu jo ennen viikonlopun yhteenottoa, kerrottiin kaupungilla. Nyt nähtiin, että unionin uskollisimmastakin aisankannattajasta löytyy pieni ahne peto, kun sille tarjoutuu tilaisuus. [:] Moni oli pannut toivonsa Belgiaan, koska sen katsotaan edustavan niin sanottua yhteisöllistä näkökulmaa unionissa. Odotuksia kohotti se, että sen edeltäjät osoittautuivat kumpikin pettymyksiksi. Ranska oli omaa suuruuttaan korostaen jakanut suosimilleen hakijamaille ylimääräistä vaikutusvaltaa, ja tämän eleen korjailu on vielä edessä. Ruotsia ei pidetä unionin kantavana voimana, eikä suurta tulevaisuuskeskustelua haluttu uskoa sen haltuun. Ennakkoluuloihin nähden Ruotsi muuten selvisi omasta puheenjohtajakaudestaan käsittämättömän hyvin. Puheenjohtajamaat tulevat ja menevät, mutta rakenteet säilyvät. Asiat ovat nyt todella niin huonosti, että vanhaan ei ole paluuta. Vahinko, että ”tulevaisuusvaliokunnan” perustaminen viime viikonloppuna Laekenin kuninkaanlinnassa kompastui juuri siihen, mitä piti välttää. Parhaalla tahdollakaan ei voi nähdä mitään tulevaisuuteen viittaavaa siinä, että johtoon nimettiin vanhemmista valtiomiehistä kolme vanhinta. Tyylipisteitä vähensi entisestään tieto, jonka mukaan Ranskan presidentti uhkasi riitauttaa tukun muita tärkeitä päätöksiä, jos hänen ehdokastaan ei valittaisi johtoon. Suljettujen ovien takana pidetyn kokouksen julistus päätettiin sentään julkaista sanomalehdissä maksullisena mainoksena. Tässä on julkisuusparadoksia kerrakseen.
Epäilen, että konventista tulee monin tavoin yksipuolinen. Harvempi kansallinen parlamentti tai hallitus, etenkään hakijamaista, on valmis lähettämään matkaan vähänkään tasapuolisesti miehiä ja naisia. Valikointitapa johtaa myös kahden suurimman eurooppalaisen puolueen yliedustukseen monimuotoisuuden kustannuksella. Voi vain muistella, miten Suomen eduskunta lähetti kansalaisten perusoikeusjulistuksen laatineeseen konventtiin kahden pienen hallituspuolueen edustajat, miehen ja naisen. Sellaista erehdystä se ei kuulemma ole tekemässä tällä kertaa, vaikka Gunnar Janssonia (rkp) ja Tuija Braxia (vihr.) on kiitetty joka puolella. Kaiken tämän jälkeen olisin valmis antamaan konventille vielä pienen mahdollisuuden, koska mitään muutakaan ei ole tarjolla. Itse toivon aivan erityisesti, että lakattaisiin vihdoin puhumasta pehmeitä kansalaisten kuuntelemisesta ja luotaisiin heille edes yksi todellinen väline vaikuttaa unionin kehitykseen. Vuosien ponnisteluilla on saatu päätöksentekoon jonkinlainen avoimuus, ei suinkaan vielä täydellinen, mutta sitä voidaan pitää läpimurtona. Avoimuuden tärkein peruste on se, että ihmiset voisivat vaikuttaa päätöksentekoon, mutta miten vaikuttaa ilman minkäänlaisia välineitä ja suoria kanavia? Tästä päättelyketjusta ei enää voi perääntyä.
Oma ehdotukseni on, että EU:ssa luodaan mahdollisuus kansalaisaloitteeseen, jolla esimerkiksi kolmesataa tuhatta kansalaista vähintään kolmesta eri EU-maasta voi esittää jonkin heitä askarruttavan asian ottamista unionin asialistalle. Moni sanoo, että mikään ei yhdistä suomalaisia, portugalilaisia ja saksalaisia, mutta olen tästä eri mieltä. Työelämän kovenevat säännöt tuottavat paineita kaikissa maissa ja aiheuttavat monenlaista syrjintää. Terrorismikeskustelussa on varoitettu polkemasta kansalaisvapauksia. Joka puolella Eurooppaa on kannettu viime vuosina suurta huolta ruoan turvallisuudesta, jopa niin paljon, että päätöksentekijät ovat kiirehtineet perustamaan heille elintarviketurvallisuusvirastoa. Laekenin jälkeen tiedämme entistä paremmin, että kansalaisilla ei ole mitään hävettävää valtioiden johtajien rinnalla. Vika ei todellakaan ollut aloitteen tekijöissä vaan ylimmissä päättäjissä. Tämän ajatuksen soisin johtavan unionin tulevaisuuskeskustelua.
Turun Sanomien kolumni 21.12.2001
