Viime aikoina esiin tulleet, järkyttävät puutteet yksityisessä vanhustenhoidossa herättävät kysymyksen kilpailutuksen järkevyydestä. Sama koskee päiväkotitoimintaa ja vammaisten palveluja.
Myös Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen totesi hiljattain, että ihmisten palvelujen kilpailutus ei yksinkertaisesti toimi.
Kilpailutuksen ainoan kriteerin ei tarvitse eikä pitäisi olla hinta.
EU:n julkisten hankintojen direktiivissä tätä korostetaan myös erikseen hoivapalvelujen osalta: hankintaviranomaisten on voitava ottaa huomioon palvelujen laatu, jatkuvuus ja erityisesti heikossa asemassa olevat väestöryhmät. Direktiivi on viety käytäntöön Suomen hankintalaissa.
Ei siis ole mitään estettä sille, etteikö laatukriteereitä ja erityistarpeita voitaisi huomioida. Päinvastoin. On pidettävä huoli siitä, että näin todella tehdään, ja että kriteerit ovat alusta saakka selkeät ja tarkat.
Myös valvonnan on toimittava kaikissa kunnissa. Tarkastuskäyntejä on voitava tehdä myös etukäteen ilmoittamatta, ja henkilökunnalle on oltava kanavia ilmiantoihin. Tukala hoivapalvelujen tilanne ja resurssipula ei ole työntekijöiden syy.
EU:ssa on valmistumassa vielä tänä keväänä direktiivi, jolla halutaan suojella epäkohdista ilmoittavia työntekijöitä joka alalla.
Julkisuuteen tulleet esimerkit vahvistavat sen, ettei lähimmälle esihenkilölle kertominen usein helpota tilannetta, vaan jopa hankaloittaa sitä. Ilmiannot väärinkäytöksistä on voitava helposti ja pelotta tehdä suoraan viranomaisille.
Voiton tavoittelu sen sijaan on osakeyhtiölain nojalla yritysten ensisijainen tehtävä. Sen kieltäminen on vaikeaa.
Brysselissä on kuitenkin virinnyt mielenkiintoinen keskustelu siitä, mikä yrityksen keskeinen olemassaolon peruste on tai pitäisi olla.
Ehkä on aika arvioida yritysten perimmäinen tarkoitus uudelleen. Voisiko yhtiölainsäädäntö mahdollistaa vastuullisen toiminnan kirjaamisen yhtiön tarkoitukseksi voitontavoittelun rinnalle?
Myös se, että yksityisten hoivapalvelujen voitot valuvat veroparatiiseihin, on estettävissä EU-verolainsäädännöllä. Tärkeintä olisi saada suuryritykset raportoimaan, mitä veroja ne maksavat mihinkin maahan. Harmaiden verokäytäntöjen kitkemistä toivoisin Suomenkin jäsenmaana tosissaan ajavan.
Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 3.3.2019
