Erdoganin uusi, pelottava tarina

Vielä kolme vuotta sitten Recep Tayyip Erdoganin konservatiivisen islamistipuolueen AKP:n hallitsema Turkki näytti minusta suorastaan roolimallilta muulle islamilaisille valtioille: maltillisen uskonnollinen, kansainvälistä vastuuta kantava valtio pitkällä matkallaan moderniksi valtioksi, ehkä jonain päivänä myös EU:n jäseneksi. Eurooppahan on geopoliittinen eikä maantieteellinen käsite. Toivoa herättivät hallituksen ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n rauhanneuvottelut, joiden myötä merkittävä este demokratisoitumiselle näytti poistuvan.

Viime viikonloppuna vierailin EU-parlamentin vihreiden kanssa Istanbulissa ja Ankarassa, enkä löydä sanoja kuvaamaan tilannetta. Heinäkuun 15. Erdoganilla oli ilmeisen valmiina suunnitelma vastavoimien eliminoimiseksi, ja kukistettu vallankaappaus poisti kaikki pidäkkeet. Poikkeustilan varjolla on vangittu 40 000 ihmistä, joista harva tietää miksi. Joukossa on 177 toimittajaa. 140 000 virkamiestä, tuomaria ja opettajaa on siirretty pois tehtävistään johtuen hyvinkin epäselvistä yhteyksistään Fethullah Gülenin järjestöön, joka on julistettu terroristijärjestöksi (FETO). 170 mediaa ja 370 kansalaisjärjestöä on lakkautettu.

Jokainen diktatuuri tarvitsee tarinansa ja symbolinsa. Erdoganin tarinassa AKP:n Turkki on uhri, jonka johtajalleen uskollinen kansa pelasti valtioelimiin ja yhteiskuntaan soluttautuneiden gülenistien ja petollisten kenraalien käsistä.

Nyt käynnissä on täysimittainen ja mielivaltainen hallituksen vastavoimien puhdistus. Oppositiopuolueiden vaatimuksesta perustettiin parlamentaarinen tutkimuskomitea selvittämään kaappausyön taustoja ja tapahtumia. Sitä ei kuitenkaan voi pitää riippumattomana.

Gülenin johtamalla islamilaisella liikkeellä on poliittisia pyrkimyksiä, mutta heinäkuun 15. päivän tarinassa se on ilmiselvä syntipukki. Näen yhtäläisyyksiä Kiinaan ja Falun Gongiin, jonka kannattajia tunnen ja joita pidän rauhanomaisina mietiskelijöinä. Niin gülenistien kuin falungongilaisten on vaikea saada tukea, koska vallanpitäjien demonisointi on uponnut niihinkin, jotka normaalisti nousisivat puolustamaan kenen tahansa muun ihmisoikeuksia.

Kansainväliset sananvapausjärjestöt pitävät nimekkäiden turkkilaisten kirjailijoiden ja toimittajien asiaa esillä, mutta gülenistien ja sellaisiksi epäillyt kärsivät joukkomittaisen vainon nimettöminä kohteina.

Matkustin Istanbuliin suoraan Euroopan parlamentin äänestyksestä, jossa parlamentti vaatii jäädyttämään Turkin jäsenyysneuvottelut toistaiseksi. Kaikki tapaamamme poliittisen opposition, ihmisoikeusjärjestöjen edustajat ja toimittajat pitivät Turkissa valtavan huomion saanutta päätöslauselmaa tarpeellisena muistutuksena Erdoganille siitä, että hänen vallankäyttönsä on ylittänyt kaikki sietorajat.

Kielitaidotonkin ymmärsi television uutisointia päätöslauselmastamme. Kuvavirrassa vuorottelivat Euroopan parlamentin istuntosali ja loputtomat syyrialaispakolaisten jonot, joille Erdogan uhkasi nyt avata rajat Eurooppaan. Osansa sai myös parlamentin pätevä Turkki-raportoija Kati Piri, jonka vaihtamista suopeampaan henkilöön Turkin hallitus on vaatinut. Tapaamamme apulaisministerin mukaan Kati Piri ei koskaan hymyile, paitsi poseeratessaan hallituksen vihollisten kanssa.

Useimpien arvioiden mukaan Erdogan avainhenkilöineen ymmärtää, että suhteiden katkaiseminen EU:n kanssa olisi omiaan pahentamaan orastavaa talouskriisiä. EU:n olisikin pidättäydyttävä ajankohtaisista suunnitelmistaan laajentaa ja syventää tulliliittoa. Se voisi saada Turkin liike-elämän jarruttamaan sortotoimia. Yhteistyön syventäminen olisi mahdollista, jos poikkeustila kumotaan ja sortotoimet loppuvat.

Toinen vaikuttava keino on entistä tiiviimpi yhteistyö Euroopan neuvoston ja sen kidutuksen vastaisen toimikunnan kanssa. Kansalaisyhteiskunnan ahdinko on niin syvä, että tarvitaan eri aloja edustavat tahot, esimerkiksi toimittajien, juristien ja LGBTI-ihmisten puolustajien kansainväliset järjestöt konkreettisesti tukemaan turkkilaisia kollegojaan. Olisi myös pohdittava nimekkäiden mielipidevaikuttajien ja poliitikkojen kansainvälisen toimikunnan perustamista.

Vaikka Euroopan parlamentti on vaatinut jäsenyysneuvottelujen jäädyttämistä toistaiseksi, päätöslauselmassa korostetaan, että dialogin pitää jatkua. Tämä on myös turkkilaisten ystäviemme elämänlanka.

kansanvoitto

 

 

 

 

 

 

 

”Kansan voitto”, Turkin parlamentin julkaisu heinäkuun vallankaappausyrityksestä.

Facebook
Twitter
WhatsApp