Tänään täysistunnossa juhlittiin sitä, että Berliinin muurin murtumisesta on kulunut 20 vuotta. MEPit kuuntelivat tarkkaavaisesti entisen Tsekin presidentin Vaclav Havelin puhetta.

Havel pyysi meitä olemaan solidaarisia totalitaarisissa tai autoritaarisissa maissa asuvia ihmisiä kohtaan.[:] Taloudellisten tai muiden erityisten intressien ei tulisi tätä solidaarisuutta estää. Hän painotti, että pienilläkin kompromisseilla ihmisoikeuksien suhteen voi olla vakavia seuraamuksia vaikeissa tilanteissa eläville ihmisille. Havelin mukaan Euroopalla on tarpeeksi huonoja kokemuksia liennytyksestä. Tukemme ei pelkästään auta oikeuksiaan puolustavia ihmisiä, mutta myös auttaa meitä rakentamaan parempaa maailmaa ja olemaan rehellisiä itsellemme.  

Tämä puheen osa kosketti minua erityisesti, koska tänään myöhemmin illalla keskustelussa EU:n ja Venäjän huippukokouksesta (18.11.) haluan nimenomaan vaatia ihmisoikeuksien olevan näiden kahden osapuolen suhteiden ytimessä. EU:n ja Venäjän yhteistyö ei saa olla vain pragmaattista, vaan EU:n tulee edellyttää Venäjältä oikeuslaitoksen riippumattomuutta, demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeustilanteen parantamista sekä varauksetonta tukea Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Olin tyytyväinen myös siihen, että Havel nosti esille Euroopan parlamentin ihmisoikeuspalkinnon (Sakharov) myöntämisen venäläiselle ihmisoikeusjärjestölle Memorialille. Muistelemalla Ranskan presidentin tarjoamaa aamupalaa Tsekin oppositiolle, Havel muistutti, että pieneltäkin tuntuvalla tapahtumalla voi olla suuret seuraukset. Ehkä näin voisi olla tämän palkinnon suhteenkin?