“Presidentti Tarja Halonen kehui eduskunnan avajaisissa kansallista yksimielisyyttä Suomen EU-politiikassa. Euroopan parlamentissa taas käsitellään parhaillaan edellytyksiä, joiden avulla eurooppalaiset puolueet syntyvät. Nämä puolueet osallistuvat pian keskusteluun unionin tulevaisuudesta. Kansallisen yksimielisyyden politiikka ja eurooppalaiset puolueet eivät mahdu samaan unioniin ongelmitta”, totesi Heidi Hautala 8.2. Helsingissä EU:n tulevaisuutta pohtineessa paneelissa. [:] “Presidentti on myös kiitellyt Nizzan sopimusta sanoen sen mahdollistavan unionin laajentumisen. Asia on mielestäni päinvastoin. Sopimus monimutkaistaa päätöksentekoa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti tulevia jäsenmaita. Hakijamaat saivat ‘saalistuksessa’ nykyisiä jäsenmaita pienemmän äänimäärän. Nizzassa ei myöskään kyetty sopimaan ylikansallista toimintaa vaativista ympäristö- ja yritysveroista.” Hautalan mukaan nykyisten sopimusten pohjalta 27 jäsenmaan unioni olisi toimintakyvytön. Ainoa valopilkku sopimuksesta löytyy sopimuksen liitteestä 4, jossa hallitukset sitoutuvat ratkaisemaan perusoikeuskirjan aseman, jakamaan jäsenmaiden ja unionin väliset toimivaltuudet uudestaan, yksinkertaistamaan perustamissopimuksia sekä ratkaisemaan kansallisten parlamenttien aseman. “Liitettä pidetään puolijulkisena tunnustuksena siitä, että unionia ei voida enää kehittää hallitusten välisen yhteistyön menetelmin. Hallitustenvälisyyden kritiikki on aina yhdistänyt komission ja parlamentin. Viime viikkoina niiden kesken onkin käyty intensiivisiä keskusteluja siitä, kuinka unionin evoluutiossa voitaisiin Nizzan jälkeen ottaa hyppäyksenomainen askel valtiosopimuksista kohti perustuslakia. Tätä voidaan kutsua liittovaltiokehitykseksi, mutta kannattaa toki harkita viileästi sen edut esimerkiksi demokratiakehityksen kannalta”, totesi Hautala. Jatkossa tarvitaan siis toisenlaista menetelmää. Oikeasta suunnasta antoi vihiä EU:n perusoikeuskirjan laadinta. Prosessiin osallistuivat hallitusten lisäksi kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti. Puutteineenkin menetelmä rikkoi Hautalan mukaan epädemokraattisen perinteen, jonka mukaan sopimuksiin saavat koskea vain valtiot. “Nizzan neuvotteluissa nähtiin, että hallitusten väliseen menetelmään kuuluu olennaisesti vaitonaisuus, jota myös eduskunnan suuri valiokunta joutui noudattamaan evästäessään hallitusta neuvotteluihin. Perusoikeuskirjan laadinnan jokaista vaihetta taas esiteltiin reaaliajassa internetissä. Lähiaikoina Euroopan parlamentti tulee kääntymään kansallisten parlamenttien puoleen kutsuen ne pohtimaan yhdessä unionin tulevaisuutta. Tästä tulevaisuuskeskustelusta voisivat kiinnostua kansalaisetkin, onhan esimerkiksi perusoikeuskirja jokaisen asia. Kansalaisyhteiskunnalle on luotava tilaa osallistua muillakin tavoin kuin tarjoamalla tilaisuus viiden minuutin kuulemiseen.”