Eilen päättynyt oikeus- ja sisäasiainministerien kokous Tampereella epäonnistui niin yhteistyön tehostamis- kuin maahanmuuttopoliittisissa tavoitteissaan.

On ymmärrettävää, ettei Suomen ajama avoin valtakirja tehostaa EU:n sisä- ja oikeusasioiden päätöksentekoa määräenemmistöpäätöksin saanut alkuunkaan riittävää tukea. Näkyvimmin sen tyrmäsi Saksa. Oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön tehostaminen vaatii nimittäin myös perusoikeuksien vahvistamista, joka toteutuisi etenemällä nyt lepäämässä olevan perustuslaillisen sopimuksen tietä. Perustuslakisopimus tullessaan aikanaan hyväksytyksi tekisi unionin perusoikeuskirjan vihdoin oikeudellisesti sitovaksi. Se sisältää myös ns. hätäjarrun, jonka nojalla yksittäiset jäsenmaat voivat pysäyttää esim.rikosoikeuden harmonisointihankkeen silloin, kun se uhkaa kansallisen oikeusjärjestelmän perusteita.

Suomen hallituksen mielestä siirtymistä määräenemmistöpäätöksiin perusteli se, että samalla myös EY-tuomioistuimen valta kasvaa. EY-tuomioistuimen vallan kasvu vahvistaisi kansalaisten oikeusturvaa merkittävästi vain, jos EY-tuomioistuimelle samalla annetaan yksiselitteinen toimivalta pitää EU:n perusoikeuskirjaa oikeudellisesti sitovana. Vasta sen jälkee eurooppalaisen yhteistyön tehostuminen saa rinnalleen riittävän oikeudellisen valvonnan. Suomen hallituksen tavoittelema avoin valtakirja tehostamiseen oli tässäkin suhteessa epäonnistunut valinta.

Tehostamista eli määräenemmistöpäätöksiin siirtymistä voidaan etenkin poliisiyhteistyössä sinänsä pitää hyväksyttävänä tavoitteena, kun se tehdäänoikeusturvan kannalta tasapainoisesti. Myös rikosoikeuden sisällön harmonisointi voi edellyttää määräenemmistöpäätöksentekoa silloin, kun se on välttämätöntä rajat ylittävän vakavan rikollisuuden torjunnassa. Mutta silloinkin on syytä kunnioittaa kunkin kansallisen oikeusjärjestelmän ominaispiirteitä. Niihin kuuluvat erityisesti rangaistusasteikot. Tähän asti tehdyt esitykset rikosoikeuden harmonisoinnista eivät läheskään aina ole täyttäneet näitä kriteerejä.

Vakavan rikollisuuden vastainen taistelu unionissa ei hyödy mitään siitä, että pohjoismaihin tuotaisiin meille vieraita todella pitkiä vankeusrangaistuksia muista kuin elinkautiseen johtavista rikoksista. Vankilamme ovat jo nyt ylikansoitettuja. Pahimmassa tapauksessa vankien määrä kasvaisi ilman minkäänlaista kriminaalipoliittista hyötyä. Lakivaliokunta on saanut äskettäin eduskunnan tuen näkemykselleen, että harmonisointia ei tule edistää ilman perustuslailliseen sopimukseen sisältyvää mahdollisuutta vetää hätäjarrusta.

Onkin todennäköistä, että edes puheenjohtajamaa Suomi ei olisi pystynyt etenemään muille jäsenmaille esittämällään tavalla.

EU:n oikeus- ja sisäasiainministerien epävirallinen kokous on aiheellisesti saanut kansalaisjärjestöiltä kritiikkiä ihmisoikeuksien unohtamisesta maahanmuuttopolitiikassa. Yhteinen maahanmuuttopolitiikka unohtaa inhimillisyyden, jos sen tarkoitus on vain päästä eroon Eurooppaan pyrkivistä köyhistä. Sen tulisi nykyistä huomattavasti paremmin kantaa yhteistä vastuuta myös todellisten pakolaisten tehokkaasta suojelusta sekä köyhyyden ja mielivallan poistosta EU:n lähialueilla.