Kolumni on julkaistu 27.3. Vihreässä Langassa.
Osallistuin viikko sitten Berliinissä vihreiden Heinrich Böll -säätiön Euroopan tulevaisuuskeskusteluun muurin murtumisen 20-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Pilakuvissa entisen muurin kohdalle piirretään vielä joskus näkymätön muuri, jonka kahden puolen ihmismassat ihmettelevät toisiaan.Poliittisesta jakolinjasta on kuitenkin 20 vuodessa tullut valtaosin sosiaalinen kuilu, joka ei enää täysin kulje uusien ja vanhojen osavaltioiden rajaa pitkin. Siitä on osoituksena DDR:n valtapuolueen perillisen lännenkin puolella korjaama menestys, jota on ruokittu köyhyyttä tuottavilla sosiaaliturvan “uudistuksilla”. Sosiaalinen kahtiajako on muurin murtumisen merkkivuoden tärkeä teema.[:]
Saksa on menneisyydenhallinnan esimerkki. Se on kyennyt käsittelemään kahden diktatuurin rikokset. Viime vuosina on jo voitu väitellä siitä, olisiko aika sulauttaa Stasi-arkistot osaksi yleistä valtakunnanarkistoa. Laajemmassa tarkastelussa Berliinin muurista on vielä jäljellä merkittävä palanen. Neuvostoliiton hajotessa vihaiset aktivistijoukot eivät vallanneet KGB:n päämajaa ja ottaneet arkistoja haltuunsa, kuten tapahtui Berliinissä tammikuussa 1990. Elokuussa 1991 Moskovan Ljubjanka-aukiolta KGB:n edustalta kaadettiin salaisen poliisin perustajan patsas, mutta siihen se sitten jäikin. Tästä kärsitään koko Euroopassa.
Tuntui eksoottiselta kertoa Berliinissä, että Suomessa tultaisiin muutaman päivän päästä järjestämään “antifasistien” mielenosoitus venäläisin ja vironvenäläisin vahvistuksin, aiheena Viron kevään 1949 kyyditykset ja muut kommunismin rikokset, mutta myös esimerkiksi Viron juutalaisten kohtaloa käsittelevän kirjan julkaiseminen muka Venäjän vastaisena.
Venäjän suurvallan palautusprojektissa Neuvostoliitto pelasti Euroopan suurin uhrauksin fasismilta, ja tätä perintöä Viroon ja muihin Baltian maihin pesiytyneet fasistiset elementit nyt uhkaavat. Dosentti Johan Bäckmanin mediatemppu kääntyi Suomessa lopulta palvelemaan avointa keskustelua menneisyydestä, jota meilläkään ei ole liikaa. Mutta Kremlin hallitsemilla television pääkanavilla tämä suomalaisten antifasistien “johtaja” valjastettiin näyttävästi pönkittämään vallanpitäjille edullista menneisyysmyyttiä. Toisen maailmansodan päättymisen 65-vuotispäivää juhlitaan aivan pian Punaisella torilla Voiton päivän paraatissa. Se tulee olemaan piinallista katsottavaa.
Valitettavasti Euroopan unionista ei ole ollut kulttuuriseksi projektiksi, joka olisi auttanut kaatamaan Berliinin muuria mantereeltamme laajemmin. Vaikka menneisyydenhallintaa on vaikea edistää ulkopuolelta, nyt voisi kuitenkin olla yhteisten historiafoorumien aika.
