Euroopan parlamentin vihreä ryhmä järjesti keskiviikkona avoimen keskustelutilaisuuden EU:n uuden ulkosuhdehallinnon (EUH) perustamisesta.[:] Lissabonin sopimuksen yksi tavoitteista on luoda Euroopan unionille nykyistä selkeämpi ja yhtenäisempi rakenne suhteissa kolmansiin maihin. Tästä johtuen luotiin korkean edustajan tehtävä, jonka pitäisi olla yksi niistä selkeistä puhelinyhteyksistä Yhdysvaltojen presidentille.

Tällä hetkellä korkean edustajan ympärille luodaan hallintorakennetta. Korkea edustaja Ashton tuli ulos ensimmäisellä konkreettisella esityksellään 25.3., mutta työ on vielä hyvin kesken. Parlamentilla on asiassa valtaa budjetin ja henkilöstösäännöksien muodossa.

Vihreät ovat painottaneet, että EUH:n tulee tyhjien sanojen sijaan tukea konkreettisesti Lissabonin sopimuksessa sovittuja tavoitteita kaikessa ulkopolitiikassaan, kuten rauhaa, globaalia kestävää kehitystä, köyhyyden vähentämistä, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Tätä varten tarvitaan esimerkiksi henkilöstölle yhtenäistä koulutusta, jossa painotetaan näitä tavoitteita, kuten sukupuolinäkökulman huomioimista kaikessa päätöksenteossa.

Yleisömenestys

Tilaisuuden osanottajien määrä todisti sen, että asia kaipaa julkista keskustelua. Keskustelun avasi vihreä edustaja Franziska Brantner toteamalla, että ihmisten odotuksia ei saa pettää eli EUH:sta on rakennettava yhteistuumin tehokas hallinto. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä vastaava meppi Elmar Brok (EPP) toisti parlamentin kannat siitä, että parlamentin valta, mm. budjetin suhteen, tulee säilyttää, korkealla edustajalla tulee olla poliittiset varaedustajat, finanssi-instrumenttien (paitsi vakautusinstrumentin) täytäntöönpano tulee säilyä komissiolla ja että uuden hallinnon ei tulisi olla päätöksentekoelin, vaan korkean edustajan päätöksiä valmisteleva hallinto.

Brok korosti sitä, että parlamenttia kannattaa kuunnella ajoissa, jotta päästään tasapainoisiin päätöksiin. Ulkoasianvaliokuntahan on erityisesti vaatinut sitä, että parlamenttia tulisi kuulla EU:n erityisedustajien valinnassa. Näin ei tapahtunut muun muassa Yhdysvaltain erityisedustajan Joao Vale de Almeidan tai Afganistanin edustajan Vygaudas Usackasin valinnassa.

Kehitysyhteistyö

Värikkäintä keskustelua herätti kehitysyhteistyön rooli, erityisesti rahoitusinstrumenttien ohjelmoinnin vastuunjako ulkosuhdehallinnon ja komission välillä. Kyse on siitä, päättääkö kehitysyhteistyökomissaari itse kehitysyhteistyöinstrumenttien (Euroopan kehitysrahasto ja kehitysyhteistyön rahoitusväline) suunnittelusta ja toimeenpanosta vai onko Ashtonin hallinnolla päätösvaltaa tähän. Vihreiden mielestä köyhyyden vähentämisen tulee näkyä kaikessa ulkopolitiikassa, mutta tämä ei saa tarkoittaa kehityskomissaarin vallan vähentämistä.

Kansalaisyhteiskunnan edustaja Simon Stocker (Eurostep) toisti yllämainitut huolet ja valitti, että koko prosessista on vaikea saada tietoa ja siihen on hankala vaikuttaa. Hänestä kehitysyhteistyön pitäisi pysyä omassa lokerossaan. Kaikkien yllätykseksi komission edustaja Christian Leffler sanoi Ashtonin esityksen tarkoittavan sitä, että rahoitusinstrumenttien ohjauksessa vastuun jakaisivat kehityskomissaari ja korkea edustaja, mutta että suora auktoriteetti olisi kaikilla tasoilla komissaarilla. Tämä loisi toivottua johdonmukaisuutta, voimaannuttaisi kehityskomissaaria ja estäisi ohjelmoinnin pilkkoutumista. Kriittinen yleisö ei kuitenkaan täysin vakuuttunut näistä lupauksista, vaan muun muassa vihreä meppi Ska Keller epäili, että uudessa rakenteessa johdonmukaisuus ei tarkoittaisi kehitystavoitteiden vaan muiden ulkopoliittisten tavoitteiden ensisijaisuutta.

Ihmisoikeudet

Heidi Hautala, joka johti puhetta ihmisoikeuksia koskevassa osiossa, muistutti, että Lissabonin sopimuksen myötä meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus vahvistaa ihmisoikeussitoumuksiamme ja valtavirtaistamalla astua ulos ihmisoikeuslaatikosta. Tämä vaatii kuitenkin vahvojen rakenteiden luomista EUH:oon. Tarvitaan muun muassa korkean profiilin ihmisoikeusedustaja ja ihmisoikeusvastuuhenkilöt EU-edustustoihin ja lähetystöihin. Tällaista rakennetta ei kuitenkaan ole korkean edustajan esityksessä, vaikka Ashton on paljon suullisesti lupaillut, muun muassa ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa.

Ihmisoikeusverkoston edustaja David Nichols oli tästä yhtä mieltä ja lisäsi vielä, että kentälle tarvitaan enemmän koulutusta, henkilöstöä, koordinointia ja ruohonjuuritason konsultointia. Ihmisoikeustyöntekijöiden pitää olla systemaattisesti istutettu kaikkeen päätöksentekoon (muun muassa alueellisissa yksiköissä pitää olla ihmisoikeusvastaava) ja lähetystöillä on oltava asiassa selkeä mandaatti.

Komission edustaja Charles-Michel Geurts oli myös samaa mieltä kuin edelliset puhujat. Hän korosti EUH:n olevan suuri mahdollisuus ja muistutti, että ihmisoikeudet ovat Ashtonin punainen lanka hallinnon perustamisessa. Yleisö ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan se vaati konkreettisia sitoumuksia ja resursseja.

Rauhanrakentaminen

Tilaisuuden viimeinen osuus käsitteli rauhanrakentamista. Vihreät ovat korostaneet, että EUH:oon tarvitaan tarpeeksi siviilihenkilöstöä ja oma konfliktin estämisen ja rauhanrakennuksen yksikkö, jota ei tällä hetkellä ole mukana Ashtonin suunnitelmissa.

Tällaisen yksikön tarpeellisuutta painotti myös European Peacebuilding Liaison Officen edustaja Catherine Wollard. Hän kritisoi suunnitelmia kovin sanoin viittaamalla “punaisen langan huijaukseen”: rauha ja ihmisoikeudet ovat niin hyvin valtavirtaistettu, etteivät ne näy missään. Myös hän pelkäsi henkilöstön edustavan lähinnä sotilaallista näkökulmaa ja osaamista. Komission edustaja Genoveva Ruiz Calavera vastasi liikuttuneena, että rakenne on vielä täysin auki ja ettei hän oikeastaan voi vastata tarkemmin kysymyksiin. Hän muistutti punaisen langan olevan se, että ilman turvallisuutta ei EU voi odottaa saavansa ulkopolitiikallaan juuri mitään tuloksia.