Olen kokenut elämässäni ehdokkaana lukuisia – ellen lukemattomia – vaalipäiviä, ja tappanut aikaa vaihtelevilla tavoilla. Tämä poikkeaa useimmista siinä, että vihreiden turuilta ja toreilta tuoma palaute on erilaista kuin varmasti koskaan ennen. Ihmiset ovat olleet enimmäkseen kiinnostuneita tai hyvin kiinnostuneita. Teemamme – perustuloavaus, ilmastonmuutoksen vaatimat konkreettiset toimet, työelämän murros – ovat näkyneet ja pakottaneet muita puolueita ottamaan kantaa.
Päätin eilen oman vaalityöni Keski-Uudenmaan radanvarsikaupunkeihin suuntautuneen junakiertueen jälkeen Kolmen sepän patsaalle keskelle Helsinkiä. Oli hauskaa toimia ehdokasneuvojana monille helsinkiläisille äänestäjille, itse kun olen ehdolla Uudellamaalla. Tarjosin kullekin hänen kuvaukseensa sopivaa valintaa huiman hienolta listalta.
Ratikkapysäkillä eräs ystävällinen mies huomautti minulle, että sateenvarjo kannattaisi sulkea, koska nyt ei enää satanut. Kaupassa toivotettiin onnea. Räntä ja viima olivat tuottaneet kestokylmän, ja hoidin sitä loppuillan untuvapeiton alla ja saunassa. Nukahdin lopulta katsoessani televisiosta painajaiselokuvaa pariskunnasta, joka päätyy sukellusretkellään haiden ruoaksi.
Eniten jännitän vihreiden läpimurtoa uusissa vaalipiireissä, joissa äänikynnys tai konservatiivisuus ovat olleet tähän asti esteenä. Kun vaalilaki on jäänyt tältäkin hallitukselta uusimatta, on tarvittu vaaliliittoja.Niitä ei todellakaan solmita rakkauden tunteesta, vaan silkasta pakosta. Siksi myös partnerit voivat vaihdella eri vaalipiireissä. Vihreillä vaaliliittoja on nyt SDP:n, vasemmistoliiton ja kokoomuksen kanssa. Kansanedustajan paikkaan tarvitaan useissa vaalipiireissä pitkälti yli kymmenen prosenttia. Sellainen kynnys on mahdoton jopa keskisuuren puolueen ylittää omin voimin.
Huvittavaa kyllä, vaaliliiton muut osapuolet ovat oikein puoluejohtajiensa suulla närkästyneet siitä, että vihreät ovat ilmoittaneet äänestäjille, kenen toivovat tulevan valituksi. Kuitenkin tällainen äänten keskittäminen on ainoa tapa pärjätä liitossa. Timo Törmänen Lapissa, Heli Järvinen Etelä-Savossa ja Raimo Tuomainen Pohjois-Savossa ovat nyt aivan huikealla tavalla kiinni eduskuntapaikassa.
Puheenjohtajamme Tarja Cronberg joutuu taistelemaan paikastaan Pohjois-Karjalassa ilman vaaliliiton antamaa apua, mutta “tarjalaiset” ovatkin saaneet aikaan maakunnan kaikkien aikaan jännittävimmän vaalin. Tarjalle vielä kovasti onnea ja illalla nähdään!
Täällä Helsingissä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta – ainakin toistaiseksi. Taidankin nyt lähteä äänestämään!
