Tänä syksynä EU:ssa on keskusteltu ihmisoikeuspolitiikasta. Tanskan ja Saksan ulkoministerit ovat vaatineet sen tehostamista. Suomen ulkoministerikin on pohdiskellut, mitä tehdä, kun maailma on muuttunut ja unionin on nyt vaikeampaa saada ihmisoikeusviestejään perille. Stubb tahtoo “arvokasta” ihmisoikeuspolitiikkaa, jossa kuunnellaan herkemmällä korvalla. Toivoisin hänen tukevan tanskalaista ja saksalaista kollegaansa, joiden konkreettiset ehdotukset ovat saaneet EU:n kaikkien ihmisoikeustoimijoiden tuen. [:]
Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen kiinalaiselle Liu Xiaobolle on koetus eri valtioiden suhtautumiselle ihmisoikeuksiin. Kiina on saanut Kuuban, Irakin, Venäjän ja muutaman muun vähemmän demokraattisena tunnetun valtion boikotoimaan Nobel-juhlaa, joka pidetään Oslossa 10. joukukuuta. Toivottavasti EU on yhtenäisesti edustettuna kaikkien suurlähettiläidensä kautta. Suomen suurlähettiläs Maimo Henrikson ilmoitti ensimmäisten joukossa Suomen tietysti osallistuvan, kuten aina.
Ilahduin kovin, kun sain kutsun edustaa palkintoseremonioissa 11 vuoden tuomiota kärsivää Liu Xiaoboa yhtenä 50 valitusta henkilöstä. Kutsu on tunnustus Euroopan parlamentille, joka on kiistatta unionin ihmisoikeuspolitiikan johtava instituutio. Olemme seuranneet Liu Xiaobon tapausta siitä alkaen, kun hän alkoi vaatia Kiinaan demokraattisia uudistuksia. Olemme vaatineet lukuisia kertoja hänen vapauttamistaan.
Liu Xiabon rauhanpalkinto tuli julki kaksi päivää sen jälkeen, kun Brysselissä oli pidetty EU:n ja Kiinan huippukokous. Kokouksen tuloksissa ei mainittu ihmisoikeuksista sanaakaan, ja heti sen jälkeen maailma kuitenkin sai muistutuksen siitä, miten tuo “strateginen kumppani” kohtelee uudistusvoimiaan. Jopa Kiinan pääministerikin on joutunut sensuurin kohteeksi puhuessaan demokratian puolesta.
Ainakaan tuo huippukokous ei voi olla Stubbin tarkoittamaa “arvokasta” ihmisoikeuspolitiikkaa. Kuuntelu on muuttunut vaikenemiseksi. Suomalaisten huippupoliitikkojen suhtautuminen Kiinaan on suuresti kummastuttanut minua. Presidentti Ahtisaaren nimeä ei näkynyt niiden Nobelin rauhanpalkittujen joukossa, jotka vaativat Liuta vapaaksi. Pääministeri Kiviniemen Kiinan-vierailulla ihmisoikeuksista ei puhuttu mitään. Kiviniemi olikin ensimmäisiä, jotka tarttuivat kesällä ulkoministeri Stubbin ihmisoikeuspohdiskeluihin toteamalla, että ihmisoikeuksista ei pidä saarnata.
Kiina on yksi maailman johtavia valtioita. Siksi sille on kerrottava, että suurvallan on myös syytä noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan, joita se on antanut erityisesti YK:ssa. Kiinalta odotetaan, että se vihdoin ratifioisi kauan aikaa sitten allekirjoittamansa sopimuksen kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista.
Rauhanpalkinto on tärkeä muistutus Kiinalle sen vastuusta maailmassa myös omia kansalaisiaan kohtaan. Nobel-komitean päätös on suuresti rohkaissut Kiinan sisäisiä uudistusvoimia, joiden kasvo maailmalle juuri nyt on vankeuteen tuomittu Liu Xiaobo.
Kolumni julkaistiin Maaseudun Tulevaisuudessa 24.11.2010
