en ollut lainkaan varautunut siihen, että yksikamarisen kansanedustuslaitoksen 100-vuotisjuhlassa oli niin vähän muuta uutisoitavaa kuin vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajan kolmen minuutin puheen ensimmäinen minuutti. Laatiessani puhetta minua alkoi kiehtoa Suomen ja Venäjän kohtalonyhteys. Suomen kansahan saavutti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden samassa rytinässä kuin itsevaltias tsaari joutui myöntämään myös duumalle rajatut valtaoikeudet.

En kuitenkaan voinut pysäyttää pohdiskelua vain vuoden 1906 tapahtumiin vaan päädyin nykyhetkeen, kuten juhlapuheissa tavataan tehdä. Olin itsekin hämmästynyt tajutessani, että eräässä mielessä Venäjällä kansanvallan tilanne on palautunut vuotta 1906 edeltävään aikaan: kaikki valta duumassa on presidentti Putinilla. Useimmat niistäkin, jotka katsoivat minun valinneen väärän foorumin asian esittämiseen, myönsivät käytäväkeskusteluissa arvioni oikeaksi. Tosin on myös sanottu korkealta taholta, että puhe oli huuhaata ja väitteeni väärämielinen.

Eduskunnan 100-vuotisjuhla on varmasti oikea tilanne ilmaista huolta demokratiakehityksestä kansainvälisesti, niinhän teki myös puhemies Lipponen eilen illalla Oopperassa pitämässään juhlapuheessa. Valitettavasti poliittinen demokratia ei ole vielä toteutunut maailmanlaajuisesti. On maita, joissa naisilla ei ole äänioikeutta ja joissa ei järjestetä vapaita vaaleja. Sen vuoksi edelleen tarvitaan määrätietoista työtä tasa-arvon ja demokratian lujittamiseksi kaikkialla maailmassa. Kansainvälinen yhteistyö on tämän työn menestyksen edellytys, Lipponen latasi.

Myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman sanoi juhlaistunnossa: Demokratian vienti on hidasta ja vaikeaa. On myös aiheellista kysyä, millä keinoilla demokratiaa voidaan sallia vietävän ja missä muodossa. Demokratian itsepuolustuksen esimerkiksi terrorismia ja ääriliikkeitä vastaan on tapahduttava myös demokratiaa kunnioittaen. Diplomatian salakielellä Jouni Backman arvosteli suoraan Yhdysvaltoja.

Jotkut muuten epäilivät minun tarkoituksella eilen halunneen loukata presidentti Tarja Halosta, kun en muistanut osoittaa hänelle tervehdystä puheeni alussa. Näin ei todellakaan ollut. Olen sattumalta menossa tänään Mäntyniemeen, jonne presidentti on ystävällisesti kutsunut kaikki tammikuun vaalien presidenttiehdokkaat illalliselle. Kerron hänelle ilman muuta, että eduskunnassa vain ei ole edes kerran vuosikymmenessä “tavallisia” täysistuntoja, joita presidentti kunnioittaa läsnäolollaan. Kokemustietoa sellaisesta ei siten juurikaan ole.

Samalla kun  poliittiseen eliittiin kuuluva henkilö julisti puheeni “vuosisadan limboksi”, olen saanut vuorokaudessa runsaat sata kansalaispalautetta, josta 95% myönteistä.