Saavuin aamulla Abidjanista, Norsunluurannikolta, jossa alkoi juuri EU:n ja Afrikan välinen huippukokous. Keskusteluissa kirkastui todellisen demokratian vaikeus: kuinka rakentaa toimivaa demokratiaa alueilla, joilla ei ole vakaita instituutioita ja toimivaa hallintoa? Entä kuinka luoda näitä vakaita instituutioita epäoikeudenmukaisen siirtomaahistorian jälkeen, kun luonnonrikkaudet päätyvät edelleen vain harvojen käsiin?

Symboloivaa oli, kuinka poliisi kesken kaiken esti kansalaisten kokoontumisen kokouspaikalla. Tien tukkineen poliisiauton kyljessä luki “Don de l’Union Européenne”, Euroopan unionin lahjoitus. Tämä ei ole tapa, jolla toivon EU:n maailmalla näkyvän. EU:n täytyy näyttää tietä kansalaisten osallistumiseen ja avoimeen yhteiskuntaan, ei toimia tiesulkuna sen edessä.

EU:lla ei ole varaa kaksoisstandardeihin. Monet Afrikan valtioiden edustajat vastustivat kansalaisyhteiskunnan edustajien ja nuorten osallistumista kokouksiin. EU:n korkea edustaja Mogherini vastasi tähän arvovaltaisen tiukasti ja Suomen edustajan puheenvuoroon viitaten, kuinka juuri näiden tahojen edustuksen täytyy olla itsestäänselvää.