Venäjän oikeushistorian kenties tärkeimmän jutun käsittely alkoi eilen Pietarissa. Syytetyn penkillä istuu ympäristöaktivisti Alexandr Nikitin. Häntä syytetään vakoilusta ja salaisen, Venäjän sotilaallisesta puolustuksesta kertovan materiaalin luovuttamisesta ulkovaltojen käyttöön. Toimiessaan norjalaisessa ympäristöjärjestö Bellonassa Nikitin oli näet kirjoittanut raportin Pohjois-Venäjän ydinaseistetun laivaston surkeasta tilasta ja varastoinnin ympäristölle aiheuttamasta vaarasta. Näitä ongelmia muiden muassa Norjan hallitus sekä EU:n komissio ovat yrittäneet ratkoa usein yhteistyössä Bellona-järjestön kanssa. [:] Venäjän pahamaineinen salainen poliisi FSB, KGB:n seuraaja, on tutkinut Nikitinin tapausta kolme vuotta. Häntä on jo syytetty seitsemän kertaa vakoilusta, mutta vasta nyt hän pääsee ensimmäistä kertaa vastaamaan syytteisiin: kaikki Bellonan raporttiin sisältyvät tiedot ovat peräisin julkisista lähteistä. “Mikäli oikeudenkäynnissä päästään kiinni totuuteen, minä voitan jutun”, uskoi Nikitin juuri ennen prosessin alkua. Oikeushistoriallisesti jutusta tekee merkittävän se, ettei Nikitinin asianajajallekaan kerrottu, minkä lakien ja pykälien nojalla syyte nostettiin. Ainakin osittain syytteet perustuivat presidentin salaisiin asetuksiin, jotka säädettiin vasta, kun oletetuista rikoksista oli kulunut pitkähkö aika. Mutta asetukset olivatkin voimassa taannehtivasti! Tällainen menettely on tietysti kaikkien ihmisoikeussopimusten ja myös Venäjän perustuslain vastainen. Kaiken lisäksi Venäjän perustuslain mukaan tietoa vakavasta ympäristövaarasta ei missään nimessä saa pitää salassa.
Sotilaat lienevät kuitenkin niskan päällä. Vasta juuri ennen oikeuden istuntoa tuomari ja Nikitinin asianajaja saivat tutustua asetuksiin. Monet valtiojohtajat kuten Clinton ja Chirac ovat ilmaisseet vastalauseita Nikitinin kohtelusta. Lukuisien ihmisoikeusjärjestöjen, Euroopan neuvoston ja useiden länsimaiden diplomaattiedustajat olivat paikalla eilen aamulla noin satapäisessä tarkkailijajoukossa, kun oikeudenkäynti alkoi. Ovet suljettiin, kun oli kulunut puoli tuntia, mutta tarkkailijat tekevät varmasti parhaansa, että prosessi jatkuu mahdollisimman pian julkisena. Tämän lehden mennessä painoon oli sen sijaan täysin epävarmaa, liittyykö Suomen hallituksen edustaja joukkoon edes myöhemmin. Suomen välinpitämättömyys näinkin suurista oikeusvaltiokysymyksistä perustunee valitettavasti siihen käsitykseen, että norjalainen Bellona on pikemminkin (Norjan valtion tukema) terroristijärjestö kuin aito ympäristöjärjestö ja Nikitin sittenkin Venäjän valtion oikea vihollinen. Taustalla on muutaman vuoden takainen episodi, jossa Bellonan edustajat kävivät nostamassa lohia inarilaisesta kalanviljelyaltaasta, joka tiedettiin jo silloin yleisesti suuren tartuntariskin lähteeksi. Aktivistien kunniaksi on kuitenkin sanottava, että he tiettävästi poistuivat laitoksesta kassan kautta. Pääministeri Lipposen, joka tuosta erityisesti provosoitui, kannattaisi unohtaa vanhat kalavelkansa, koska kyseessä ovat nyt tosi isot asiat.
Turun sanomat 20.10.1998
