///Turun Sanomat

Venäjän presidentti Vladimir Putin on hämmästyttänyt ympäristöjärjestöjä koskevilla salaliittoteorioillaan. Putinilla on varmaankin muistissaan vuosi 1989, jolloin hän työskenteli KGB-upseerina Dresdenissä. Siellä kansanliike esti Reinst Siliziumwerk Dresden -nimisen piintuotantohankkeen ympäristöriskeihin vedoten.[:]

DDR:ssä ennen näkemättömät mielenosoitukset valmistivat tietä syksyn rauhanomaiselle vallankumoukselle. Monilta osin vastaava vallankumous on jäänyt Venäjällä aivan alkuunsa.

Presidentti Putinin täytyy kokea asemansa hankalaksi. Venäjää, vähintäänkin entistä suurvaltaa, painostetaan kaikilta ilmansuunnilta, ja omatkin kansalaiset ovat kantona kehityksen kaskessa. Parhaillaan koetetaan kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMO:ssa rajoittaa Itämerellä merten vapautta ympäristön hyväksi. Moskova hangoittelee edelleen vastaan.

Maanantaina alkavalla vierailulla presidentti Tarja Halonen saa varmaankin tarkempaa selvyyttä Putinin vihjauksiin, joiden mukaan Venäjän uusien öljysatamien ulkomaiset kilpailijat ovat jarruttaneet hankkeita rahoittamalla venäläisiä ympäristöjärjestöjä. Puheenaihe ei voi olla Halosellekaan kiusallinen, koska öljykuljetusten riskit huolestuttavat kaikkia muita Itämeren maita aina korkeimmalla valtiollisella tasolla.

Näissä maissa tunnustetaan, että kansalaisten aktiivisuus elinympäristön puolesta on nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan keskeinen toimintakenttä. Oikeus saada ympäristöä koskevaa tietoa, osallistua päätöksentekoon – ja viime kädessä oikeus hakea muutosta lainvastaisiksi koettuihin päätöksiin ovat modernin demokratian kulmakiviä. Oikeudet eivät rajoitu valtioiden rajojen sisälle, vaan ympäristötoimijat pääsevät rajojen ylitse sanomaan sanansa suurista ympäristöä muuttavista hankkeista.

Tästä ei muuten ole harmistunut yksin Vladimir Putin, vaan Suomessa yhdistynyt elinkeinoelämä ja ay-liike ovat myös olleet siitä tuohtuneita.

Duumaa hallitsevana Putin saa kyllä aikaan sen, että lainsäätäjät ryhtyvät purkamaan kansalaisten lailla taattuja ympäristöoikeuksia. Varoitus on nähtävä osana järjestelmällistä strategiaa rajoittaa vapaata kansalaisyhteiskuntaa.

Kremlin vahva puutuminen sananvapauteen tiedotusvälineissä on sen perusta. Virkavalta ja oikeuslaitos ovat katsoneet toisaalle, kun väärinkäytöksiin ja omien etujen asettamiseen yleisen edun edelle puuttuneet aktivistit ja toimittajat ovat joutuneet väkivallan, jopa murhien kohteiksi.

Naapurimaa Suomen presidentti voi nyt korjata varsin lepsua ja lempeää suhdettaan Putiniin osoittamalla, että demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien polkeminen ei ole valtion sisäinen asia edes Venäjällä. Nämä periaatteet sinetöitiin kylmän sodan keskellä kansainväliseksi sopimukseksi tasan 30 vuotta ennen sitä hetkeä, jolloin Putin saapuu Kultarantaan.

Tämän parempaa tilaisuutta maanantai-illan väistämättömään keskusteluun ympäristön ja demokratian yhteyksistä ei Etykin 30-vuotisjuhlallisuuksista vierasta vastaanottamaan kiirehtinyt ja siellä juhlapuheen pitänyt presidentti Tarja Halonen voi toivoa.

Monen tarkkailijan mielestä pahin mätäpaise, joka pitää yllä ja ruokkii Venäjän kansalaisyhteiskunnan alistamista, on Tshetshenian toinen sota, joka virallisista tiedoista poiketen yhä jatkuu.

Viime syksynä presidentti Putin alkoi silminnähden tuskastua sotaa kritisoiviin eurooppalaisiin puheenvuoroihin ja esitti vastakysymyksenä, voisivatko asianomaiset korkean tahot sitten kertoa hänelle, mitä tulisi tehdä. Presidentti Halonen voisi jatkaa keskustelua esittämällä tarjouksen viedä konkreettisia rauhanaloitteita eteenpäin EU:ssa ja kansainvälisissä järjestöissä.

Voisivatko Suomi ja EU tarjota konfliktin osapuolille presidentti Martti Ahtisaaren hyviä rauhanneuvottelupalveluksia?

Tshetshenian sodan varjossa tapahtuvien katoamisten ja murhien jatkumisen ilmeinen syy on sota kansainvälistä terrorismia vastaan. On huolestuttavaa, että Suomen ulkomaalaisviraston linja tshetsheenien turvapaikkahakemuksiin on aivan viime viikkoina selvästi kiristynyt. Venäjälle karkotettavat tshetsheenit voivat ilmeisen helposti joutua epäinhimillisen kohtelun alaisiksi.

Keskustelun aiheista ei presidenteillä tule olemaan pulaa.