Esiinnyin viime perjantaina Ruben Stillerin juontamassa Pressiklubissa. [:]Vieraina olivat myös Saska Saarikoski ja Jouni Tervo. Kiivaan keskustelun aiheita olivat ydinvoimapäätös ja hallitusyhteistyö sekä uusi ja vanha poliittinen kulttuuri. Sain esiintymisestäni kannustavaa ja kiintoisaa palautetta. Pyysin palautteen antajilta lupaa julkaista ne blogissani, joten tässä osa myös teille luettaviksi:
-Katsoin hetki sitten keskustelusi Pressiklubissa. Tiesin toki, että voin katsoa esiintymistäsi turvallisin mielin, vaikka omat ajatukset vihreiden toimista ovatkin olleet viime aikoina hämmentäviä. Oma vihreyteni heräsi 1980-luvun alun ensimmäisessä rauhanmarssissa. Olen oppinut luottamaan siihen, että juuri sinä osaat sanoa asiat tavattoman selkeästi ja jotenkin niin oikein! Taas kerran ajatteluni selkeni ja ihailin, millä tavoin pystyit avaamaan ja näyttämään katsojille niin monta asiaa, jotka kieltämättä Suomessa ja maailmassa on kummallisesti ja kallellaan. Pienen pieni sisälleni hiipinyt kyynisyyden kaiku rauhoittui ja nyt ymmärrän, että edelleen on oikein, kannattavaa ja eheyttävää olla oikeasti jotain mieltä ja edistää itselle tärkeitä asioita. Että niin erehtyminen, arkijärki kuin unelmointikin ovat oikeita ihmisten asioita. Kiitos! Irene Hein
-Loistavaa, loistavaa! Rubenin ohjelmassa sait loppujen lopuksi molemmat kaverit hyväksymään näkemyksesi eri asioista. Minua vaan vähän harmittaa, että yhdistetään kansanäänestyksiä ja Sveitsi. Eihän Sveitsissä ole kansanäänestyksiä. Siellä joko eduskunta tai kansanaloitteentekijät vaativat jotain ja kansa joko hylkää tai hyväksyy ko. lain tai esityksen, eli vaatimuksen. Molemmissa tapauksissa kansalaiset ottavat vastuun ratkaisunsa seurauksista. He siis tulevat vastuullisiksi. Mutta kansanäänestyksiä meikäläisittäin kysyja ei sitoudu mihinkään, eikä äänestäja vastaa mistään. Löysää: Demokratian rikkaruohoa! Kansalaiset eivät tule vastuullisiksi, vaan ovat holhottuja kehdosta hautaan. Äänioikeuden käyttö pitää olla yhdistetty vastuun kantamiseen, mutta sitä se ei voi olla niin kauan kun meillä kansalaisilla ei ole äänioikeutta. Tänään julkaisi Vasabladet kirjoitukseni “Partipolitisk byktvätt”. Torsten Almquist
-Moi Heidi, Oli todella nautittavaa seurata esiintymistäsi Pressiklubi-ohjelmassa 23.4.2010. Puheenvuorosi olivat fiksun asiallisia (kuten aina) ja vastasit toimittajakolmikon kampitusyrityksiin rauhallisesti ja järkevästi. Sinua kuunnellessa en voi kuin harmitella sitä, minkä itsekin totesit: olette Satu Hassin kanssa ikään kuin sivusta seuraamassa näitä tapahtumia. Mielestäni Suomen poliittinen keskustelukulttuuri kaipaa teitä molempia. Samalla en malta olla muistelematta Anni Sinnemäen taannoista esiintymistä samassa ohjelmassa. Vertailussa viet pisteet kotiin 6-0. Tietyin varauksin kannatan peräänkuuluttamiasi kansanäänestyksiä. Nuo varaukset liittyvät tunnelmiin, joita koen kulkiessani kotiseutuni ostoskeskuksen läpi – nämäkö kaljabaarista toiseen seilaavat tyypit päättämässä äänellään esim. ydinvoimaan liittyvistä asioista? Edustanko siis itsekin tuota silloin tällöin mainittua Vihreiden elitististä ajattelutapaa, ehkä niin. Joka tapauksessa kiitos sinulle. Toivottavasti saamme pian kuulla lisää ajatuksiasi vaikkapa televisiossa. Parhain kevätterveisin, SM
