Tänään on tullut kuluneeksi 20 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Tätä juhlimme keskiviikkona Euroopan parlamentin täysistunnossa. Historiallista tapahtumaa on paikalla muistelemassa muun muassa Václav Havel.[:]

Elämme nykyisin aivan erilaisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa kuin kylmän sodan aikaan. Kahden vihollisblokin sijaan elämme maailmassa, joka on huomattavasti monimutkaisempi.

Aiheeseen liittyen osallistuin tänään muun muassa Crisis Management Initiativen järjestämään konferenssiin teemalla “Miten Eurooppa voi vastata globaaliin haasteeseen”. Tilaisuudessa puhui presidentti Martti Ahtisaari. Hän mainitsi viisaasti, että on huomattava perinteisten turvallisuusuhkien rinnalle nousseen epävakautta luovia kehityskuluja. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen luomiin uhkiin tai finanssikriisin aiheuttamiin epävakauksiin emme voi vastata perinteisillä totutuilla tavoilla. Myös kasvava rikkaiden ja köyhien välinen kuilu vahvistaa olemassa olevia ristiriitoja. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että saan tehdä läheistä yhteistyötä presidentti Ahtisaaren kanssa.

Mitä pitäisi sitten tehdä? Tärkeintä olisi pitää kiinni jo sovituista sitoumuksista, esimerkiksi rauhanrakentamisen ja kehitysyhteistyön suhteen. Kööpenhaminan ilmastokonferenssin on onnistuttava, muuten ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan lisää konflikteja.

Ennaltaehkäisy tulee aina konfliktia halvemmaksi sekä rahallisesti että inhimillisesti. Yhteisten EU-tavoitteiden pitäisi näkyä kunnolla kansallisessa politiikassa, jotta tämä kriisien ennaltaehkäisy onnistuisi. Näistä asioista pitäisi keskustella enemmän myös Suomen eduskunnassa.

Nostin konferenssissa itse esille ihmisoikeuksien merkityksen EU:n ulkosuhteissa. Kaikissa tilanteissa on pidettävä kiinni ydinarvoista, kuten ihmisoikeuksien edistämisestä. Nykyisin EU:n ulkosuhteissa ei näin aina tapahdu. Olisi tiedettävä paremmin, kuinka EU-lähetystöt noudattavat unionin ihmisoikeussuuntaviivoja. Ihmisoikeusdialogien lopputuloksilla pitäisi myös olla käytännön vaikutusta. Ei riitä, että vain hyvikset puhuvat keskenään. Ehkä kaikkein tärkeintä on, että EU:ssa ihmisoikeudet olisivat kunnossa sisäisesti, vain siten voi uskottavasti vaatia samaa muilta.