Suomen avoimuuspolitiikka ristiriitaista

Itä-Timorin viimeaikaiset tapahtumat antavat aihetta pohtia Suomen Indonesian suhteiden johdonmukaisuutta. Suomen hallitus päätti vastustuksesta huolimatta sallia aseviennin Indonesiaan. Nyt katselemme kauhistuneina, kun Indonesian hallitus käyttää mitä suuremmalla todennäköisyydellä myös Suomen sinne viemiä aseita siviiliväestöä vastaan. Osallistuessani viime viikolla EU-vaalitarkkailuun saatoin useissa tilanteissa havaita omin silmin, kuinka armeija johtaa puolisotilaallisten joukkojen harjoittamia raakuuksia ja harjoittaa niitä itse. Nyt kun lähes kaikki ulkomaalaiset tarkkailijat on karkotettu, teurastus näyttää yltyneen kansanmurhaksi. Euroopan unionin on pantava Indonesian kaupalliset suhteensa peliin Itä-Timorin väestön puolesta. Tällaiset ajatukset olivat mielessäni, kun haastoin EU:n ministerineuvoston ensimmäisen asteen tuomioistuimeen, kun se epäsi minulta oikeuden tutustua jäsenmaiden asevientikriteerejä koskevaan asiakirjaan. Tuomioistuin päätti heinäkuussa, että neuvoston olisi pitänyt harkita asiakirjan ainakin osittaista julkistamista. Kummastuksekseni kuulin juuri, että ministerineuvosto aikoo valittaa ratkaisusta tuomioistuimeen. Ironista kyllä, tämä tapahtuu Suomen johtaessa puhetta ministerineuvostossa, juuri kun Suomen puheenjohtajakausi oli alkanut avoimuuden korostamisella.

Samanlainen ristiriita avoimuudesta puhumisen ja tekojen välillä tuntuu jatkuvan. MTV:n toimittajan saama porttikielto eduskuntaan ilman viittausta yhteenkään lakipykälään on äärimmäisen mielivaltaista ja ylimielistä politiikkaa. Samaan aikaan kun yhä useammat ovat tyytymättömiä siihen, että EU:n sisäistä turvallisuutta käsitellään loukaten avoimuuden periaatteita, Suomi itse suojelee salailua paavillisemmin kuin paavi itse. Kun kyse on Tampereen huippukokouksen valmistelusta on muutenkin syytä varoittaa siitä, että Tampere saattaa jäädä historiaan kaupunkina, jossa Euroopan unioni päätti heikentää pakolaisten oikeusturvaa ja suojelua, ja lisätä kansalaisiin kohdistuvaa valvontaa ja tarkkailua ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua. Sisäministeri Kari Häkämiehen esiintymiset Brysselissä ovatkin herättäneet kysymyksen siitä, onko Suomen sisäministerin esikuva Law-and-Order politiikkaa harjoittava amerikkalaisten lännenelokuvien seriffi. Jotta kansalaiset eivät entistä pahemmin käännä selkäänsä Euroopan unionille Suomen pitää nyt toimia täysin päinvastoin: tehdä kaikki voitavansa,jotta kansalaiset voivat osallistua EU:n päätöksentekoon. Tämä tulee erityisen ajankohtaiseksi, kun Suomen hallituksen johdolla valmistellaan seuraavaa hallitusten välistä konferenssia. Valmistelua ei voi enää suorittaa diplomaatti- ja virkamiestasolla, vaan siihen on kytkettävä mukaan EU-maiden parlamentit ja Euroopan parlamentti ja koko eurooppalainen kansalaisyhteiskunta.

FacebookTwitterGoogle+

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

%d bloggers like this: