Rajat ja silmät kiinni

Tällä viikolla Suomea on kuohuttanut erään irakilaisperheen kohtalo – tapaus on herättänyt syystä laajaa kritiikkiä. Perheen isä on saanut Suomesta turvapaikan ja pysyvän oleskeluluvan useampi vuosi sitten, äiti ja kolmevuotias Säma ovat saapuneet perässä myöhemmin. Lisäksi perheeseen on syntynyt helmikuussa Klara-vauva. Nyt perheen äitiä ja kolmevuotiasta Sämaa ollaan käännyttämässä Irakiin.

Maahanmuuttoviraston lähettämän kirjeen mukaan äidin ja Säman on poistuttava Suomesta kuluvan viikon perjantaihin mennessä. Kolmekuisen Klaran osalta hakemuksen käsittely on vielä kesken, mutta käytännössä hänet olisi lähetetty äitinsä ja siskonsa kanssa Irakiin. Paikkaan, jossa perheellä ei ole mitään. Maahan, jossa perheen isä olisi välittömän kuoleman uhan alla.

Käännytyspäätös johtuu perheenyhdistämisen tulorajoista. Irakilaisen Hamadin perheen isällä on työpaikka Suomessa, mutta hänen tulonsa eivät ole riittävät. Prosessi on tiukka, ja nyt sitä ollaan kiristämässä lisää. Tämä on kohtuutonta.

Irakilaisperheen tapaukseen otti kantaa muun muassa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Hän totesi, että Suomi ei huomioi perheenyhdistämispäätöksissä lapsen etua. Lasten oikeuksien sopimuksen yhdeksäs artikla edellyttää, että lasta ei eroteta vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa.

On syytä kysyä, millaisissa tapauksissa eteen eteen voisi tulla tilanne, jossa kolmikuinen suomalainen vauva erotettaisiin viranomaispäätöksellä äidistään. Valitettavasti näyttää siltä, että turvapaikkaa hakevien lasten ja suomalaislasten oikeudet eivät ole Suomen hallituksen silmissä yhtäläiset.

Hallitus kaavailee paraikaa kiristyksiä jo nyt vaikeaan perheenyhdistämiseen. Jos sisäministeri Orpon johdolla valmistelty esitys tiukennuksista menee läpi, pitäisi esimerkiksi puolison ja kaksi lasta luokseen haluavan aikuisen tienata 2600 euroa nettona kuussa. Tähän summaan eivät yllä edes monet keskituloiset suomalaiset – matalapalkka-aloille usein työllistyvistä maahanmuuttajista puhumattakaan.

Perheenyhdistäminen tukee kotoutumista. On huomattavasti helpompaa rakentaa uutta elämää lähimpiensä ympäröimänä kuin huolehtien kaiken muun ohessa siitä, miten he pärjäävät esimerkiksi köyhissä tai jopa vaarallisissa oloissa.

Perheenyhdistäminen torjuu myös syrjäytymistä ja siten esimerkiksi radikalisoitumista. Euroopasta turvapaikan saaneet on ensiarvoisen tärkeää saada osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Heidän on tunnettava olevansa turvassa, tärkeä osa yhteisöjä ja kotonaan. Voitte kuvitella, miten vaikeaa tämä on ilman perheen tukea.

Suomi on liittynyt turvapaikkapolitiikallaan eurooppalaiseen kilpailu pohjalle -ilmiöön. Sen sijaan, että EU:n jäsenvaltioiden johtajat ottaisivat itseään niskasta kiinni ja ryhtyisivät rakentamaan yhteistä turvapaikkapolitiikkaa, kilpailevat valtiot nyt keskenään siitä, kuka keksii tehokkaimmat keinot pitää pakolaiset poissa oman maan rajoilta.

EU:n ja Turkin välinen sopimus pakolaisten palautuksista on osa tätä jatkumoa. EU:n halu ulkoistaa vastuunsa turvapaikanhakijoista on niin suuri, että sen varjolla ollaan valmiita antamaan erityisetuja autoritääriselle valtiolle, jonka ihmisoikeustilanne on tunnetusti huono. Nyt näyttää tosin siltä, että sopimus saattaa kaatua. Ainakaan parlamentti ei näillä näkymin tule hyväksymään Turkille myönnettävää viisumivapautta ilman, että kaikki asetetut ehdot täyttyvät. Turkin Erdogan puolestaan ei ole valmis muuttamaan koetinkiveksi muodostunutta maan terrorismilainsäädäntöä.

Jos ja kun EU:n ja Turkin sopimus kaatuu, on EU:n vihdoin ryhdyttävä toimiin. Yhteinen turvapaikkapolitiikka tarkoittaisi muun muassa sitovista pakolaiskiintiöistä ja tasapuolisesta vastuunjaosta sopimista. Muuta kestävää ratkaisua ei ole. Lyhytnäköisille keinoille ei ole sijaa maailmassa, jossa konfliktit, köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät ja ilmastonmuutos etenee.

Alussa mainitun Hamadin perheen kohtalo on edelleen epäselvä. Korkein hallinto-oikeus jäädytti käännytyspäätöksen, mutta vain lisäselvityksen ajaksi. Takeita Suomeen jäämisestä ei ole. Valitettavasti tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan. Tulemme myös näkemään lisää vastaavia kohtaloita, jos Suomi ja EU eivät suostu nostamaan ihmisoikeuksia pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkansa keskiöön. Inhimillistä hätää ei torjuta sulkemalla rajat ja silmät.

Pakina Lapin Radiossa 9.6.2016

FacebookTwitterGoogle+
%d bloggers like this: