Perhearvoja Euroopan komissioon?

Euroopan parlamentti on tutkiskellut 27 komissaariehdokkaan pätevyyttä ja sopivuutta tehtäviin. Moni kuvittelee parlamentin huvikseen tiputtelevan päitä, yhden oikealta, tasapainon vuoksi toisen vasemmalta.

Edellisellä kierroksella vuonna 2009 tunsimme syvää myötähäpeää, kun edessämme istui Bulgarian ehdokas, joka osoittautui tietämättömäksi hänelle uskotusta humanitaarisen avun salkusta ja vieläpä hyvin heikolla harkintakyvyllä varustetuksi. Hätiin kutsuttiin yksi parhaista komissaareista, Kristalina Georgieva. Parlamentti osoitti siis suurta vastuullisuutta, johon komission puheenjohtaja Barroso ei ollut pystynyt.

Kansalaisyhteiskunta on nyt ollut erityisen tuohtunut Espanjan Miguel Arias Cañetesta, jonka taustasta on kaivettu hämmästyttävä määrä intressiristiriitoja ja epäilyksiä vaikutusvallan väärinkäytöstä.

Kansanpuolueen kokenut kehäkettu on pätevöitynyt ilmasto- ja energiakomissaariksi erityisesti öljy-yhtiöiden omistuksilla. Maan ystävien mukaan Cañete on vaikutusvallallaan hankkinut yhtiöilleen edullisia julkisen sektorin öljyntoimitussopimuksia.

Parlamentin oikeusasioiden valiokunnan tehtävänä on tutkia komissaarien riippumattomuutta. Todettiin, että Cañete ja nähtävästi myös hänen vaimonsa ja poikansa olivat 18.9.2014 myyneet suoran omistuksensa kahdesta öljy-yhtiöstä, Petrolifera Ducalista ja Petrologis Canarisista, yhteensä muutaman prosentin niiden osakekannasta.

Samaan aikaan komissaariehdokkaan kaksi lankoa hallitsee kyseisiä yrityksiä. Hollantiin rekisteröity pöytälaatikkoyhtiö Havorad BV on niiden suurin osakas. Tätä kautta perhe omistaa niistä 73 ja 79 prosenttia. Lisäksi pöytälaatikkoyhtiö omistaa kolmanneksen espanjalaisen öljy-yhtiön panamalaisesta tytäryhtiöstä.

Mieshän on todellinen perhearvojen tukipylväs!

Cañeten katsottiin olevan osakekauppojensa jälkeen riippumaton ja vapaa edistämään Euroopan unionin etua, vaikka käytännesääntöjen mukaan komissaarin tehtäviin ei saa kuulua ”asioita, joihin hänellä tai hänen perheellään on henkilökohtainen tai taloudellinen intressi, joka voisi vaarantaa hänen riippumattomuutensa”.

Käytännesäännöissä on puute, joka parlamentin on korjattava. Ne eivät nimittäin määrittele, mitä intressillä tarkoitetaan.

Pitämällä härkäpäisesti kiinni Cañetesta Juncker veisi pohjan unionin ilmastopolitiikalta ja koko komission uskottavuudelta.

Julkaistu Voima-lehden numerossa 8/2014.

FacebookTwitterGoogle+
%d bloggers like this: