Öljynporaus arktisella alueella ei ole vain ympäristöpolitiikkaa

Sunnuntaina siirrytään jälleen kesäaikaan. Nyt jo Utsjoella päivä on yötä pidempi ja me etelässä tulemme vasta hyvän matkaa jäljessä. Arktisella alueella valoa riittää tuleviksi kuukausiksi paljon, eikä sitä tarvittaisi ilta-aikaan yhtään lisää. Brysselissä taistelen edelleen kesäaikadirektiivin kumoamiseksi, jotta turhalta kellojen siirtelyltä vältyttäisiin. Komissio tosin itsepintaisesti väittää, ettei tällaiseen pikkuasiaan ole syytä puuttua.

Pohjoinen alue on herättänyt EU:ssa kiitettävästi huomiota viime aikoina. Pohjoisen luonto ja elinkeinot kiinnostavat myös Euroopan parlamentissa. Suomi on yksi Euroopan unionin harvoista arktisista jäsenmaista yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa. Meillä on näin ollen tärkeä tehtävä jakaa kokemuksia sen perustaksi, millaiseksi koko Unionin arktista politiikkaa tulisi muovata.

Viime viikon täysistunnossa keskusteltiin vilkkaasti EU:n yhdennetystä politiikasta arktisella alueella. Erityisen paljon tunteita herätti päätöslauselmaan vaadittu öljynporauskielto EU:n ja ETA:n ”jäisillä arktisen alueen vesillä”. Olen tyytyväinen siitä, että parlamentti on nyt tunnustanut arktiseen öljynporaukseen liittyvät moninaiset riskit. Arktinen alue on paitsi luonnoltaan ainutlaatuinen, myös erityisen haavoittuva. Yhdelläkin öljyonnettomuudella on katastrofaaliset seuraukset pitkälle tulevaisuuteen – se ei ainoastaan pilaisi arktista luontoa, vaan tuhoaisi samalla elinkeinojen harjoittamisen edellytyksiä. Kansainvälisellä yhteistyöllä tulee luoda arktisten suojelualueiden verkosto Pohjoiselle jäämerelle.

Öljynporaus ei tietenkään tule loppumaan välittömästi, mutta jos Norja pääsee aloittamaan uusilla öljykentillä, on varmaa, että Venäjä ja Yhdysvallat innostuvat tästä. Ne haluavat paitsi osansa öljyn taloudellisista hyödyistä, myös geopoliittisesta vaikutusvallasta alueella. Merkkejä aktiivisuuden lisääntymisestä on nähty myös Venäjän armeijassa, joka on lisännyt joukkojensa läsnäoloa arktisella alueella. Arktisen alueen kaikenlaista militarisoimista on vastustettava ja ratkaisuja etsittävä yhdessä dialogin ja valikoivan sitoutumisen kautta.

Hyvä esimerkki geopolitiikasta on sekin, että Venäjä ei ole sallinut EU:lle tarkkailijastatusta Arktisessa neuvostossa, jossa Suomi aloittaa kaksivuotisen puheenjohtajuuskautensa toukokuussa. Toivon, että Suomi tulee kautensa aikana kiinnittämään huomiota ympäristöteemojen lisäksi hyvään keskusteluyhteyteen alueen väestön kanssa. Tälle Suomella on myös Euroopan unionin vahva tuki. Alkuperäiskansojen itsehallintoelimiä tulee tukea jatkossakin ja varmistaa, että elinkeinojen edellytykset säilyvät. Tähän liittyvän päätöksenteon tueksi alueen paikallisväestöllä on paras tieto. Paitsi Suomessa, alkuperäiskansojen asemaa tulee tukea myös Venäjällä.

Suomen puheenjohtajuuskauden prioriteettien joukkoon on kaavailtu myös meteorologista yhteistyötä, joka auttaisi seuraamaan ilmaston tilaa ja varmistamaan arktisen merenkulun turvallisuutta. On pelottavaa, miten nopeasti ilmastonmuutos on alkanut näkyä pohjoisilla alueilla. Tänä talvena on mitattu jopa kaksikymmentä astetta normaalia korkeampia lämpötiloja. Kohonneista lämpötiloista johtuva jääpeitteen sulaminen avaa uusia merireittejä ja lisää siten merenkulkua ja onnettomuusriskejä. Näitä pitää pyrkiä hallitsemaan.

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota perustamaan EU:n arktisen tiedotuskeskuksen, jotta tieto ainutlaatuisesta arktisesta alueestamme leviäisi tehokkaammin ja jonka avulla voitaisiin edistää muun muassa matkailua.

FacebookTwitterGoogle+
%d bloggers like this: