Kehityspoliittinen konsensus ei todellisuudessa ole konsensus

Euroopan parlamentti hyväksyi tänään EU:n uuden kehityspoliittisen konsensuksen tuleville vuosille. Uusi konsensus laadittiin muun muassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden voimaan astumisen seurauksena.

Tällä kertaa ei kuitenkaan voida puhua konsensuksesta: vihreät yhdessä kolmen muun ryhmän kanssa esittivät neuvotellun tekstin hylkäämistä. Nyt komission, neuvoston ja parlamentin neuvottelujen tulos vaikuttaa siltä, että EU-jäsenmaiden sisäministerit ovat saaneet pitkälti laatia EU:n kehityspolitiikan perustan tuleville vuosille.

Turvallisuuden ja kehityksen yhteys on saanut ylikorostetun roolin. Koko kehityspolitiikkaa katsotaan muuttoliikkeen hallinnan linssin läpi. Varoja halutaan ohjata sotilas- ja poliisivoimien kapasiteetin vahvistamiseen, muuttoliikkeen hallintaan ja rajojen tiivistämiseen. Viimeaikainen suuntaus kehitysavun ehdollistamisesta muuttoliikevirtojen hallinnalle ja rajavalvonnan tehostamiselle kumppanimaissa vahvistuu. Tämä jos mikä on täysin kehitysavun tuloksellisuuden periaatteiden vastaista.

Turvallisuuteen panostaminen on kiistämättä tarpeen. Mutta jo tälläkin hetkellä riittämättömien, köyhyyden vähentämiseen ja inhimilliseen kehitykseen tarkoitettujen kehitysvarojen valjastaminen turvallisuuspolitiikan tarkoituksiin on lyhytnäköistä ja uhkaa entisestään kasvattaa kohtaamiamme globaaleja haasteita niiden ratkaisemisen sijaan. Suuntaviivoissa ei tartuta köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien ongelmien juurisyihin, vaikka juuri niin täytyisi tehdä.

Uudessa konsensuksessa jäsenmaat ja EU eivät myöskään aseta tiekarttaa tai takarajaa kehitysrahoituksen nostamiselle 0,7 % bruttokansantuotteesta. Virallinen kehitysapu on elintärkeässä asemassa erityisesti köyhimpien maiden auttamisessa ja on niiden yhteiskuntien kehityksen tukiranka. Vuonna 2016 avunantajamaiden kehitysapu köyhimmille maille laski edellisvuodesta. Tämä ei ole lupaava kehityssuunta, eikä tavoitteen puuttuminen linjapaperista ole sen lupaavampaa.

Toivon, että kun Euroopan parlamentin puhemies ensi viikolla Euroopan kehityspäivillä allekirjoittaa tämän kolmen toimielimen asiakirjan, hän muistaa, ettei tämä neuvoteltu konsensus todellisuudessa ole yksimielinen.

FacebookTwitterGoogle+
%d bloggers like this: