Opening statement by Ms. Heidi Hautala, Minister for International Development  at the seminar on the United Nations and International Law on Friday, 17 May 2013.

CHECK AGAINST DELIVERY 
Distinguished speakers of today’s seminar,
Ambassadors,
Ladies and Gentlemen,
It is a great pleasure for me to welcome you all to today’s seminar on the United Nations and International Law. Today’s Seminar is the last in the series of seminars organized during this spring to provide input and inspiration to the revision of the Foreign Ministry’s United Nations Strategy that will be completed this summer.

It is quite fitting that the theme of our concluding seminar is international law. Whatever activity we are engaged with at the international level, be it humanitarian action, peacekeeping, or post-conflict state-building, the activity is regulated - to a greater or lesser extent - by rules of international law. And it is more than likely that the rules have been created by the United Nations. In the complex and interrelated world we are living in, international law brings clarity and predictability to all our actions and relations.

The centrality of international law was highlighted already in the Charter of the United Nations, which, in its Preamble, sets the goal “to establish conditions under which justice and respect for the obligations arising from treaties and other sources of international law can be maintained.” Over the decades, the United Nations has achieved significant success in creating an international legal order based on more than 500 United Nations treaties and other instruments as well as an important body of jurisprudence by international courts and tribunals established by the United Nations. The latest achievement was the adoption by the UN General Assembly of the Arms Trade Treaty in April this year.

The rule of law is a core principle of the international system with its main components: legality, equality, accountability and participation. Respect for the rule of law is a critical prerequisite for the development of the main pillars of the UN: international peace and security, human rights and development. The High Level Meeting on the Rule of Law that was held at the United Nations in September 2012 marked the beginning of a new phase in strengthening the rule of law within the United Nations system and everywhere in the world.

While addressing the High-Level Meeting, the President of Finland described the meeting’s outcome document as an agenda for peace and an agenda for sustained economic growth and sustainable development; for a world free from poverty and hunger and a world where the full enjoyment of all human rights and fundamental freedoms is secured for all alike. This describes well the importance and centrality of the rule of law both at the national and at the international level.

Ladies and Gentlemen,

The rule of law is the thread running through the themes of today’s seminar. The first part of our seminar is devoted to the fight against impunity in respect to the most serious crimes of concern to the international community.

The United Nations has led the way in advancing international criminal justice. The ad hoc Criminal Tribunals established by the UN Security Council for Rwanda and the former Yugoslavia in the early 1990′ies, have made considerable progress in the development of the international criminal jurisprudence. Their case-law has contributed greatly to the development of international criminal law in areas such as individual criminal responsibility and crimes of sexual violence.

The ad hoc tribunals helped pave the way for the creation of the International Criminal Court in 2002, which is the pinnacle of our efforts to promote international criminal justice. The ICC represents an outstanding achievement in terms of promoting an end to impunity. There is a consensus today that there can be no impunity for the most serious crimes under international law. With currently 122 States Parties, the Rome Statute’s core message of fighting impunity is embraced universally.

However, the Court continues to be faced with challenges, not least due to instances of non-cooperation. While the ICC is an independent, judicial institution, it is not alone on the international scene. It needs to interact with other actors and it needs support from other actors, including the United Nations and the State Parties to the Rome Statute. The Statute contains important provisions on the relationship between the Court and the Security Council, including the power of referring situations to the Court. The referrals by the Security Council of the situations in Sudan and in Libya to the ICC marked important milestones. We firmly believe that the Council should take decisive action in relation to the horrendous crimes that are being committed in Syria and refer the situation to the ICC. Together with more than 50 countries, Finland joined Switzerland’s initiative at the beginning of this year to urge the Security Council to refer to the ICC the situation in Syria.

In its statements at the Security Council, Finland has urged the Council to assist the Court in fulfilling its tasks in situations referred to it by the Council. The mandate of the Court is limited and does not extend to issues such as execution of arrest warrants or taking action in cases of non-cooperation. We very much look forward to hearing from Judge Kourula and Assistant Secretary General Mathias on how the United Nations, as well as State Parties to the Rome Statute, could further strengthen the support to the Court.

During this Seminar, we will also hear about how the rule of law is applied within the United Nations. International sanctions are an important element of the comprehensive approach in conflict prevention and management. They can be a very important tool to prevent the use of weapons of mass destruction, to react to serious human rights violations or other threats to international peace and security. Finland regards it important that sanctions be as accurately targeted as possible, that the negative impacts to those not concerned be minimized and that the targets of sanctions retain the due protection of law.

Finland is a member of the so-called like-minded group on targeted sanctions. During the past years, the group has actively taken part in the discussions in New York on developing UN sanctions regimes, in particular the al Qaida regime, and has made several proposals for improving fundamental procedural guarantees. We have been very pleased to see the progress made in this regard, as most recently witnessed in December 2012 with the renewal and strengthening of the mandate of the al-Qaida regime Ombudsperson.

In order to protect the effectiveness, legitimacy and long-term sustainability of our sanctions system it is important to ensure that it meets the standards of fairness and procedural rights. We are looking forward to hearing Professor Cameron’s ideas for ways to further strengthen these safeguards.

Another topical issue relates to the situations where the United Nations is fulfilling its mandates to maintain peace and security. In such situations, the United Nations is facing a number of complex legal questions: which legal norms are applicable, what exactly are the troops authorized to do and what responsibilities do they have. The United Nations Human Rights Due Diligence policy is an important tool in this respect. We are looking forward to the dialogue between Professor Jarna Petman and Assistant-Secretary-General Mathias on these issues.

Ladies and Gentlemen

To conclude, I would like to express once again the strong support of Finland to the United Nations and to the International Criminal Court. The United Nations is the cornerstone of global multilateral cooperation and the highest authority in the area of international security, and the International Criminal Court is the centerpiece of our criminal justice efforts. We pay tribute to their important achievements in promoting justice and peace. Finland’s objective is that international cooperation be built on transparency and the promotion of human rights. These institutions have also central role in this respect.
As a staunch supporter of the two institutions, Finland wishes to contribute to their efforts in a meaningful way. I am grateful for the speakers who will be addressing the seminar today, and I am confident that today’s seminar will provide us with food for thought and concrete ideas on where we should focus our efforts in the years to come.

I thank you.

Lontoossa tänään järjestetty Somalia-konferenssi sai kurjan varjon terroristijärjestö Al-Shabaabin tehtyä terrori-iskun Mogadishussa viikonloppuna. Iskun tavoitteena oli osoittaa kansainväliselle yhteisölle, ettei tilanne Somaliassa ole uuden presidentti Hassan Sheik Mohamudin ja hänen hallituksensa hallussa.Somalian tilanne on vielä erittäin hauras ja turvallisuustilanne heikko. Näin sen itse paikan päällä, kun vierailin Somaliassa pääsiäisen aikana yhdessä ulkoministeri Tuomiojan kanssa.

Somaliassa on kuitenkin tapahtunut valtavasti edistystä. Maassa on vaaleilla valittu presidentti ja hallitus, joka on sitoutunut avun edellyttämiin uudistuksiin. Al-Shabaab on kärsinyt tappioita. Ihmisillä on pitkästä aikaa uskoa tulevaisuuteen.

Myös Lontoossa pöydän ympärillä vallitsi vahva usko Somalian tulevaisuuteen. Maa tarvitsee kansainvälisen yhteisön tuen päästäkseen uuteen alkuun oltuaan 20 vuotta vailla valtiota. Lontoon konferenssit toivottavasti saavat avunantajat sovittamaan toimensa kunnolla yhteen keskenään ja Somalian omien kehitystavoitteiden kanssa.

Suomen puheenvuorossa painotin oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia valtion rakentamisessa. Muutoin on vaikeaa nähdä, että Somalia pystyisi saavuttamaan kestävää rauhaa ja kehitystä. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että oikeusjärjestelmä on itsenäinen ja tasapuolinen ja että instituutiot toimivat. Naisten oikeuksiin tulee kiinnittää erityishuomiota.

Kiinnostusta puheessani herätti erityisesti myönteinen kokemuksemme yhteistyöstä Suomen somalidiasporan kanssa. Meillä terveysalalle koulutetut somalit ovat nyt rakentamassa synnyinmaahansa terveydenhoitoa. Ehkä voimme piankin laajentaa tätä työtä pohjoismaiseksi yhteistyöksi.

Lontoon kokoukseen oli saanut kutsun myös kansainvälisessä rikostuomioistumessa ICC:ssa syytettynä oleva Kenian tuore presidentti Uhuru Kenyatta. Vaikka kyse onkin Somalian tärkeästä naapurista, samaan aikaan Keniassa katoaa Haagiin kutsuttuja todistajia. EU pitää yllä vain välttämättömiä kontakteja ICC:ssa syytettyjen kanssa, joten EU-maat pidättäytyvät Lontoossakin kahdenvälisistä tapaamisista Kenyattan kanssa.

Kenian, samoin kuin Afrikan sarven muidenkin valtioiden sitoutuminen Somalian vakauttamiseen ja kehittämiseen on silti ensiarvoisen tärkeää. Kenia on kantanut osansa konfliktista ottamalla vastaan miljoonia somalipakolaisia ja osallistumalla Al-Shabaabin vastaisiin taisteluihin. Kenyattan tapaus on malliesimerkki siitä, miten monimutkaista kansainvälinen politiikka välillä on.

Kokouksessa on myös tunnustettu jälleen kerran, ettei kehitystä ole ilman turvallisuutta, muttei myöskään turvallisuutta ilman kehitystä. Tänään eduskunnassa on käyty lähetekeskustelu turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Globalisoituneessa maailmassa turvallisuus on paljon enemmän kuin pelkkää perinteistä puolustuspolitiikkaa. Äärimmäisen köyhyyden kitkeminen edistää kaikkien turvallisuutta. Oikeusvaltio on kaiken kehityksen perusta.

Somalian kaltaiset hauraat valtiot tarvitsevat nyt kansainvälisten avunantajien täyden huomion ja tuen. Suomi on ottanut YK:ssa vastuulleen konflikti- ja turvallisuusnäkökulman tuomisen vuoden 2015 kehitystavoitteisiin.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 7.5.2013.)

 CHECK AGAINST DELIVERY

Dear Chairman and Colleagues,

Let me start by thanking the United Kingdom and Somalia for hosting this very important conference on Somalia.

The people of Somalia have shown to the world how decisive and determined they are. They deserve all our support, since the challenges they still face are enormous. Consequently, we are going to agree our support for the Federal Government of Somalia’s key priorities, including justice. The firmness of the Somali Government is demonstrated well in its excellent Justice Sector Action Plan.

I had recently the opportunity to meet the representatives of Somalia in Mogadishu. My discussions with them convinced me again, how important it is to keep in mind the Somali ownership. Our common aim today is to support that principle and the Somali-owned and led action plans, also on justice sector.

Justice - including addressing injustices and increasing people’s access to justice is also one of the peace and state building goals in the New Deal document which also Finland has endorsed. As we know, peace and justice are not contradictory factors but highly interrelated. Human rights violations and injustice in a society are often an important part of the root causes of conflicts and hence, inevitably a part of the solution.

Legal institutions belong to the core institutions of any country, and they can only enjoy legitimacy and trust of all people if they are impartial protectors of justice and human rights, non-discriminately regardless of the status of the parties involved. Human rights and their effective implementation is a key element of the Rule of Law. One of the essential prerequisites of a durable peace is that there is no room for impunity; the access to justice must be ensured even to the most vulnerable groups of the society.

We all know that justice sector reform does not require only technical efforts to re-establish and re-construct the police, courts, and the prison system. It also requires the strengthened “Rule of Law culture” in order to guarantee that the processes and institutions are responsive, transparent and accountable. Judicial independence is crucial (and no corruption and political interference should take place).

Let me stress, that violence against women is a vast human rights violation that often remains without addressing or investigating due to many factors, among them non-adequate legal institutions or lack of information of their own rights by women. EU and the Member States have constantly underlined that victims of sexual violence must be assured of the state’s protection, dignified treatment and access to justice.
The equal access to justice for women is not only a central human rights issue but also a substantial development issue. Eventually, there cannot be any democracy, if women, young people and minority groups lack equal rights. Consequently, this thinking is emphasised in our assistance to Somalia.

Our current aid to Somalia is annually approx. 9 MEUR - humanitarian aid, bilateral aid, and support to Finnish NGOs undertaking projects in Somalia; Finland plans to increase its support to development cooperation in Somalia; a significant increase will take place from 2014 onwards.

Finland has since 2008 supported IOM implemented project in Somaliland and in Puntland where health professionals from Finnish Somali diaspora have trained local health professionals. This project has been well received in Somalia, and it is expected to continue until spring 2016. Importantly, we also have plans with IOM to support similar type of a project in South Central Somalia.

Thank you.

Älykkäät rajat -hankkeessa on kaksi osaa: maahan- ja maastapoistumisjärjestelmä (EES) sekä rekisteröityjen matkustajien ohjelma (RTP). Tarkoituksena on, että järjestelmät yhdessä korvaisivat manuaaliset tarkastukset rajalla näillä näkymin vuonna 2018. Unioni on varannut tähän yhteensä 1,1 miljardia euroa, joka ei kuitenkaan pidä sisällään kaikkia kustannuksia.

EES-järjestelmä antaisi rajaviranomaisille tietoa siitä, milloin matkustajat saapuvat ja poistuvat Unionin alueelta. Se kertoisi myös, ovatko alueelle matkustaneet ylittäneet oleskelulupansa voimassaoloajan. Euroopan komissio toivoo, että EES:n avulla laillisen oleskelun valvonta paranee ja rajanylitykset nopeutuvat.

Komissio on suosittanut, että EES-järjestelmään syötettäisiin ensimmäisen kolmen käyttövuoden aikana esimerkiksi matkustajan nimi ja passin numero. Siirtymäajan jälkeen ohjelmaan olisi tarkoitus syöttää myös kymmenen sormenjälkeä, joita säilytettäisiin järjestelmässä muiden tietojen kanssa 180 päivää. Tulee olemaan tärkeää ja mielenkiintoista nähdä perustuslakivaliokunnan kanta tähän.

RTP-ohjelma helpottaisi usein matkustavien pääsyä Unionin alueelle. Tämä koskisi esimerkiksi opiskelijoita, liikemiehiä ja ihmisiä, joilla on perhettä Unionin alueella. Ohjelmaan pääsy edellyttäisi neljän sormenjäljen tallentamista tietokantaan. Näin matkustaja saisi jopa viideksi vuodeksi kerrallaan oman yksilöllisen tunnistevälineen, jonka avulla hän voi ylittää rajan ilman erillistä tarkastusta.

“Älykkäät rajat” puoltavat monilta osin paikkaansa, mutta ongelmaton hanke ei suinkaan ole. Erityistä huolta herättävät tietoturvariskit. Vaikka matkustajilla on mahdollisuus tarkastella ja korjata tietojaan jälkikäteen, voivat virheelliset kirjaukset johtaa vakaviin seurauksiin. Erityisesti tätä olisi varottava heikoimmassa asemassa olevien, kuten turvapaikanhakijoiden, kohdalla.

Tulisiko sitten rajaviranomaisten lisäksi muun muassa poliisilla olla pääsy järjestelmään ja jos, niin minkälaisissa tapauksissa? Suunnitelmissa on, että tietoihin voisi päästä henkilöllisyyden varmentamiseksi, mutta mahdollisesti myös rikosten torjumiseksi. Vihreät ovat vaatineet, että pääsy matkustajien tietoihin tulisi sallia vain erityisen vakavissa rikosepäilyissä.

Onneksi nyt myös Suomen hallitus päätti, että pääsyoikeus rajataan EU:n perusoikeuskirjan ja tietosuojalainsäädännön periaatteiden mukaisesti kunnioittaen jokaisen oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, henkilötietojen suojaa ja syrjintäkieltoa.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 25.4.2013.)

Arvoisat Internet Forumin osallistujat

Jouduin valitettavasti viime hetkellä perumaan osallistumiseni kyberturvallisuutta ja ihmisoikeuksia koskevaan paneelikeskusteluun sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksen takia.

Haluan kiittää Finnish Internet Forumia tärkeän ja erittäin ajankohtaisen asian esiin tuomisesta. Keskustelu ihmisten vapauksista, oikeuksista ja turvallisuudesta Internetissä on nousemassa yhä merkittävämmäksi Internetin taloudellisen ja poliittisen merkityksen kasvaessa. Internetistä on myös muodostunut entistä tärkeämpi kanava ihmisoikeuspuolustajille, korruptiotapauksia esiin tuoville henkilöille ja muille kansalaisyhteiskunnan toimijoille.

Internetin vapauksia ja uhkia on pyritty tuomaan poliittiseen keskusteluun mm. IGF:n kautta, mutta myös perustamalla kansainvälisiä liikkeitä ja koalitioita. Suomi on jo liittynyt mm. Freedom Online koalitioon yhdessä 18 muun maan kanssa. Se tarjoaa hyvän mahdollisuuden edistää ihmisoikeuspolitiikan järjestelmällistä valtavirtaistamista Internetin hallintoon.

Olen iloinen voidessani kertoa, että olen juuri tehnyt päätöksen Suomen liittymisestä Digital Defenders Partnershipiin, joka pyrkii turvaamaan ihmisoikeuspuolustajien aseman verkossa hyvin konkreettisesti, mm. tarjoamalla turvallisia verkkoyhteyksiä kansalaisten oikeuksia polkevien hallitusten katkaisemien yhteyksien tilalle.

Keskustelua käydään vilkkaasti myös eri maiden aloitteista järjestetyissä kansainvälisissä kokouksissa. Esimerkiksi Britannian ulkoministeriön helmikuussa 2013 kokoon kutsuma ja eri toimijoita edustava kansainvälinen asiantuntijaryhmä pohti Lontoon Wilton Parkissa vapauksia ja vastuita Internetissä. Kokouksen tuloksena syntyi joitakin suosituksia, joita näissä uusissa koalitioissa ja foorumeissa voisi työstää eteenpäin.

Kokouksessa pohdittiin, että Internetin globaali hallinta sellaisena, kuin se nyt on toteutettu osana WSIS prosessia, ei kenties ole ollutkaan täysin riittävä mekanismi Internetin luomien turvallisuus- tai ihmisoikeushaasteiden ratkaisemiseksi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Vaikka Internetin hallintamekanismit, erityisesti IGF, on luonut globaalin foorumin keskustelulle, tarvitaan myös sitovia globaaleja päätöksiä. Niitä mahdollistavat mekanismit ovat vielä kehittymättä.

Ajatus siitä, että Internetin väärinkäytökset voidaan hoitaa paikallisella lainsäädännöllä tai että teleoperaattorit voisivat vedota paikalliseen lainsäädäntöön esimerkiksi mahdollistaessaan yksilön suojan kannalta arveluttavien seurantajärjestelmien toimittamista maihin, joissa sananvapautta rajoitetaan voimakeinoin tai ihmisiä vainotaan joillakin muilla perusteilla, on jo syntyessään kuollut ajatus. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja sopimuksia siitä, miten Internetin resurssien käyttöä valvotaan, hallitaan ja kehitetään - tai ollaan tietoisesti hallitsematta, ja pidetään Internet avoimena tilana.

Toivotan teille onnistunutta ja antoisaa keskustelua ihmisoikeuksista ja niihin liittyvistä yksilöön kohdistuvista uhkista Internetissä.

Heidi Hautala

Kehysriihessä hallitus leikkasi kehitysyhteistyön määrärahoja yhteensä noin 90 miljoonalla eurolla vuosilta 2015-2017. Samalla hallitus päätti, että Suomen päästökaupasta saamat tulot käytetään kokonaisuudessaan kansainväliseen kehitys- ja ilmastorahoitukseen. Käytännössä kyse oli siis siitä, että päästökaupasta saatavat tulot kompensoisivat budjettileikkauksia ja näin Suomi pysyisi edelleen pyrkimyksessään nostaa kehitysyhteistyön määrärahat 0,7 prosenttiin bktl:stä. Tämä sitoumus on tällä hallituskaudella moneen kertaan vahvistettu.

Hallituksen päästökauppatuloja koskeva päätös oli hyvä ja kansainvälisestikin edistyksellinen. Se kuitenkin tarkoitti, että kehitys- ja ilmastorahoituksemme määrä riippuu lopulta hiilidioksidin hintakehityksestä. Siksi Euroopan parlamentin päätös syö mahdollisuuksiamme pitää kiinni sitoumuksistamme ja lisätä kehitys- ja ilmastorahoitusta. Jotta 0,7 -tavoite saavutettaisiin, tarvittaisiin päästöhuutokauppatuloja vuosina 2013-2017 aina 122 miljoonasta 452 miljoonaan euroon. Näihin summiin pääseminen olisi vaikeaa jo korkeammillakin hiilidioksidin hinnoilla, mutta parlamentin päätös tarkoittaa, että tästä rahasta saataneen vain murto-osa. Samalla vaikeutuu myös kansainvälisten ilmastorahoitussitoumustemme täyttäminen.

Asian käsittely jatkuu nyt ympäristövaliokunnassa ja neuvostossa. Irlanti esittikin heti, että jäsenmaiden pitää jatkaa vaihtoehtojen työstämistä. Tämä on todellakin tarpeen - on jäsenmaista kiinni, miten päästökauppaa uudistetaan. Hiilidioksidin hinnan kallistuminen olisi kannustanut yrityksiä investoimaan puhtaampaan tuotantoon. Tämä päätös ei sitä tee. Suomen tapauksessa vaikutukset yltävät maailman köyhimpiin maihin.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 16.4.2013.)

Vielä olennaisempaa on puuttua haitallisen verosuunnittelun syihin. Yritykset käyttävät hyväkseen lain suomia mahdollisuuksia esimerkiksi siirtohinnoitteluun. Siksi on hienoa, että veroministeri Urpilainen on tarttunut aiheeseen: hänellä on kaikki valtuudet halutessaan tukkia verojärjestelmän aukot.

Vaikuttamisen paikka on myös EU. Tänä keväänä EU:ssa hyväksytään tilinpäätösdirektiivi, jolla edistetään yritystoiminnan läpinäkyvyyttä. Ehdotuksestani Suomi on korostanut sitä, että avoimuuden lisääminen jarruttaisi kehitysmaiden pääomapakoa. Uusimpana EU:n painopisteenä ovat Euroopan komission toimintaohjeet veroparatiiseista ja aggressiivisesta verosuunnittelusta koituvien haittojen torjuntaan. Näiden ohjeiden toimeenpanossa pitäisi panostaa etenkin EU:n omaan OECD:ta tiukempaan veroparatiisimääritelmään.

Pääomapaon torjuminen auttaisi kehitysmaita pääsemään irti apuriippuvuudesta. Kansainvälisten arvioiden mukaan niistä virtaa veronkierron ja korruption seurauksena kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin mitä maat saavat kehitysapuna. Siksi myös kehitysministerin salkussani olevan Finnfundin ohjeistusta veroparatiisien välttämiseksi on jo tiukennettu.

Globaalilla tasolla on lähdettävä peruskysymyksistä kuten veroparatiisin määritelmän selkeyttämisestä. Hallitusohjelman mukaisesti tuleekin edelleen selvittää mahdollisuuksia ottaa käyttöön OECD:n kriteerejä tiukempi listaus veroparatiiseista. Tätä voidaan edistää myös Pohjoismaiden kesken.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 10.4.2013.)

Nyt on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että kehitykseen saadaan lisää Suomen päästöhuutokauppatulojen kaltaista innovatiivista rahoitusta. Myös pääomapako kehitysmaista on saatava kuriin. Näin kehitysmaat pystyisivät itse hyötymään luonnonvaroistaan saatavista tuloista sen sijaan että varat virtaavat veroparatiisien kautta muille maille.

OECD:n mukaan sen jäsenmaat antoivat julkista kehitysapua viime vuonna yhteensä 125,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tämä vastaa 0,29 prosenttia näiden maiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. YK:ssa sovitun 0,7 prosentin bktl-tason saavuttivat Luxemburg, Ruotsi, Norja ja Tanska. Suomen taso oli 0,53 prosenttia - eli olemme vielä kaukana pohjoismaisista kumppaneistamme.

Rahamäärissä suurimmat avunantajamaat olivat Yhdysvallat, Britannia, Saksa, Ranska ja Japani.
Eniten avun vähenemisestä kärsivät maailman köyhimmät maat: Kahdenvälinen kehitysapu Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan laski 7,9 prosenttia ja vähiten kehittyneiden maiden tuki 12,8 prosenttia. Näyttää siis siltä, että avunantajat suosivat yhä enemmän keskitulotason maita, joista raha kiertyy helpommin myös kaupan kautta takaisin lähtömaihin. Edullisia lainoja saivat muun muassa yhä useammin Aasian keskituloiset maat, kuten Kiina, Intia, Pakistan, Sri Lanka, Uzbekistan ja Vietnam.

Suomi painottaa omassa avussaan köyhimpiä maita ja vaikeimmassa asemassa olevia ryhmiä. Olemme esimerkiksi lisäämässä tukea niin sanotuille hauraille valtioille, kuten Somalialle ja Etelä-Sudanille, joissa vierailin alkuviikosta.
Kriiseistä huolimatta yhdeksän maata onnistui kuitenkin kasvattamaan kehitysapuaan. Nyt maaliskuussa Britannia ilmoitti, että tiukasta taloustilanteestaan huolimatta se aikoo nostaa kehitysapunsa määrän jo tänä vuonna 0,7-tasoon, ensimmäisenä G8-maana. Tällaista rohkeutta kaivataan muiltakin - myös meiltä.

Vaikka kehysriihi toi Suomessakin kehitysyhteistyön kannalta huonoja leikkausuutisia, on kokonaisuudessa myös toivon pilkahduksia. Hallituksen sitoumus käyttää kaikki päästöhuutokauppatulot kansainväliseen kehitys- ja ilmastorahoitukseen auttaa meitä jatkamaan matkaamme kohti 0,7-tavoitetta. Mihin tällä mallilla päästään, riippuu tietenkin päästökauppatulojen hintakehityksestä. Vuoden päästä asiaan on siis palattava vakavasti. Pelkillä päästökauppatuloilla suunnitelma 0,7 prosentista vuoteen 2015 mennessä on kyllä Suomessakin vaikea yhtälö.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 5.4.2013.)

Tämänpäiväinen kehysriihi oli vedenjakaja: pitääkö Suomi kiinni kansainvälisestä sitoumuksestaan auttaa maailman köyhimpiä antamalla 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että hallitus päätti ohjata hallitusohjelman mukaisesti kaikki päästöhuutokauppatulot hallituskauden ajan kehitysyhteistyöhön ja sen osana kansainvälisiin ilmastotoimiin. Suomen on syytä mainostaa tätä innovatiivista rahoitusmallia kansainvälisesti. Jos muutkin maat sitoutuisivat samaan malliin, lisääntyisivät resurssit kehitysmaiden auttamiseen merkittävästi.

Samalla olen kuitenkin surullinen siitä, että osana muita säästöjä päätettiin suunnitellusta kehitysyhteistyöstä leikata 29 miljoonaa euroa vuonna 2015, 30,5 miljoonaa vuonna 2016 ja 32 miljoonaa vuonna 2017. Kehitysyhteistyöstä on leikattu kaikilla hallituskauden kehyskierroksilla, nyt saisi jo riittää. Eurooppalaista talouskriisiä ei pidä laittaa maailman köyhimpien maksettavaksi.

Hallitus on sitoutunut tasaiseen määrärahakehitykseen, jonka seurauksena 0,7-tavoite voidaan saavuttaa. Tämän tavoitteen täyttämiseen vuoteen 2015 mennessä olemme sitoutuneet EU:ssa vuonna 2005. Jotta tavoite saavutettaisiin, tarvittaisiin päästöhuutokauppatuloja vuosina 2013-2017 aina 122 miljoonasta 452 miljoonaan euroon.

Hallitusohjelman ja köyhille antamamme lupauksen toteutuminen riippuu siis päästöhuutokaupan hintakehityksestä. Tämän takia tavoitevuotemme 2015 kehitysmäärärahojen määrään on palattava ensi vuoden neuvotteluissa. Mehän emme ole luopuneet 0,7-tavoitteestamme.

(Tkesti on julkaistu Vihreässä blogissa 21.3.2013.)

Ymmärrän, että ihmiset ovat pettyneitä toimintaani, olenhan ollut itse aktiivinen harmaan talouden torjuja ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden peräänkuuluttaja. Minäkin olen syvästi pettynyt itseeni.

Pystynkö itse elämään kuten opetan?

Olen viime vuosina teettänyt runsaasti kotitalousvähennykseen oikeuttavia töitä säntillisesti asiansa hoitavilla firmoilla, maksanut laskut ja käyttänyt oikeutta kotitalousvähennykseen. Vuonna 2009 tuttavani siivouskäynnin kanssa toimin toisin.

Olen nyt lähettänyt tiedot työeläkevakuuttajalle, jotta vuonna 2009 maksamatta jääneet noin 30 euron suuruiset eläkemaksut laskutettaisiin minulta ensi tilassa. Selvensin eilen asiaa blogissani, joka löytyy tästä osoitteesta.