Opening words by minister Heidi Hautala

Violent conflicts and fragile states are one of the biggest development challenges. According to international estimates, over one billion people live in fragile states, and 340 million of them constitute the poorest of the poor. These states are unlikely to achieve the goals of the UN Millennium Declaration by the year 2015.

I am glad that the international community has begun to better understand and to pay more attention to fragile states. We all now recognize that in order to succeed there you need a more sophisticated approach than in working in developing countries where peace and stability prevail. You have to tackle multiple challenges and concerns both sequentially and simultaneously: security concerns, humanitarian relief, development, etc. You also have to use several instruments like civil and military crisis management, ODA, ngo support and so on.

It is alarming that in Africa, armed conflicts in the period from 1990 to 2005 cost around USD 300 billion, an amount equal to the development aid given to the continent during that period.

Several Central and South American states are still suffering from the long-term effects of the military coups and internal conflicts that took place in the countries 15 to 20 years ago.

Fragile states and violent conflicts lead to serious problems. In the initial stages, the local population loses its personal security and the possibility to engage in commerce. In addition, the infrastructure starts to crumble and basic services deteriorate. As the situation worsens, internal and external refugee flows increase. The gradual outcome is a humanitarian catastrophe. As conflicts become prolonged, refugee flows, armed groups, infectious diseases and organised crime spread into the territory of neighbouring countries.

The spread of small arms into crisis areas feeds conflicts, poverty and human rights violations. The problems of Afghanistan, the Democratic Republic of the Congo and Somalia demonstrate how fragile states create fragile regions. In the worst instance, failed states create sanctuaries for internationally networked terrorists, who pose a threat to global security.

By the way of a few examples I wish to demonstrate how armed conflict erodes the base for development:

• The mortality statistics for 1998 to 2001 in the Democratic Republic of the Congo show that of the roughly 2.5 million deaths, 145 000 were victims of violent clashes. Most died from various diseases in the politically unstable eastern provinces, where armed conflict had led to the complete collapse of primary health care.

• Two-thirds of the 33 million people around the world who have contracted HIV live in Africa. Many of them live in societies experiencing violent conflict. Other more traditional diseases, such as malaria, also occur more predominantly in countries experiencing conflict.

• Crime and violence are characteristic of societies recovering from violent crises. Small arms are easily available. For example, in Somalia an AK-47 assault rifle costs EUR 100 and in Kenya EUR 90. Small arms can be found in sixty per cent of households in Burundi.

Armed conflict has a long-term impact on political, economic and social development. Once the political violence has abated, it can take years until an economy that has been battered by civil war attracts sustainable investments into the country.

Principles guiding the donor policies and activities in fragile countries and fragile situations (Principles for Good International Engagement in Fragile States and Situations) have been agreed upon in the Development Assistance Committee (DAC) of the OECD. According to the principles, stability in fragile states requires a comprehensive investment in the security situation, building state and local government institutions responsible for basic services, the development of the private sector, as well as the creation of an enabling environment for business activity.

The implementation of the principles requires concerted action so that military assistance, civilian crisis management operations and development cooperation strengthen the ownership of the efforts by the local government, and create an environment conducive for development. The various actors need to have a common vision and their work must be based on a clear division of labour and be well coordinated.

Since 2010, the G7+, a group of 19 fragile and conflict-affected countries, along with several donor countries and international organisations have been engaged in a dialogue to improve peacebuilding and statebuilding efforts in these contexts, beyond the aid effectiveness agenda. Drawing on much of those debates and reviews of international engagement, The “New Deal for the Engagement in Fragile States” is the result of this dialogue. The New Deal was endorsed by various partners in Busan last year.

New Deal sets out five peacebuilding and statebuilding goals to guide priorities and engagements in fragile states: legitimate politics, justice, security, economic foundations, and revenues and services. It also puts a strong focus on the leading role of fragile states in processes of transition out of fragility and on the importance of mutual trust between societies, the state and international partners in order to achieve results.
The New Deal is thus a shared commitment to correct the trajectories of national and international efforts for peacebuilding and statebuilding in fragile states. It includes a commitment by the governments of these countries to be responsible and responsive to their own societies and a commitment by donors to respect and support them in that process.

I wish to also note that the current Finnish development policy underlines the importance of human rights, democracy and the role of a responsive state. Finland will do its part in supporting fragile states on their path to stability and development. Of particular relevance to this seminar is the fact that the current development policy also notes that Finland will participate in international efforts to curb the illicit trade in small arms and the unregulated trade of arms.

I wish you a successful seminar.

Kenia on vuoden 2007 vaaliväkivalta-aallon jälkeen valinkauhassa. Ensimmäisellä kehitysministerimatkallani tähän kiehtovaan maahan vaikutuin viime aikojen poliittisesta kehityksestä kohti demokratiaa, mutta selväksi tuli myös, miten hauras tilanne on juuri nyt ennen vaalivuotta.

Oli erikoinen yhteensattuma, että samana maanantai-iltapäivänä, jolloin hallituksessa tehtiin merkittäviä ministerivaihdoksia, sain tavata kolme avainhenkilöä: oikeusministerin, ulkoministerin ja lopuksi hieman poissaolevalta vaikuttavan pääministerin. Tunti sen jälkeen tuli uutinen: oikeusministeri vaihtui opetusministeriksi ja ulkoministeri kauppaministeriksi.

Mistä sitten oli kysymys? Presidentti Kibaki ja pääministeri Odinga jakavat vallan, ja nyt skismaa aiheuttaa presidenttipuolueen keskeisten poliitikkojen kutsu Haagiin vastaamaan vuoden 2007 vaaliväkivallasta. Epäillään, että oikeusministeri meni vaihtoon oltuaan liian yhteistyöhaluinen kansainvälisen rikostuomioistuimen suuntaan.

Kenian uusi perustuslaki on hyvin moderni ja edistyksellinen ja - ilahduttavaa Suomen uuden kehityspoliittisen ohjelman näkökulmasta - se on ihmisoikeusperustainen.

Syrjäytetty oikeusministeri ehti signeerata minulle oman kappaleen perustuslakia, joka luo hyvät puitteet oikeusvaltiolle, vastuunalaiselle hallinnolle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Kysymys on nyt toimeenpanosta. Perustuslain yksi luku koskee päätöksentekijöiden integriteettiä, ja sen noudattaminen merkitsisi vahvaa iskua rehottavaa korruptiota vastaan. Jos kaikki tämä toteutuu, Afrikan sarvessa ainakin Kenia rakentaa demokratiaa ja perustaa politiikkansa ihmisoikeuksien kunnioitukseen. Kansalaisjärjestöt painottivat, että lainvalvontaviranomaisten mielivalta on iso ongelma ja näkyy muun muassa laittomina teloituksina ja muina vakavina ihmisoikeusloukkauksina.

Matkalla pääsin tutustumaan Afrikan sarven pakolaisongelmiin. Viime syksynä turvallisuussyistä peruuntunut käyntini Dadaabin pakolaisleiriin korvautui nyt vierailulla Kakuman leirille. Sinne on 20 vuoden aikana oman maan väkivaltaa ja nälänhätää paennut lähinnä somaleja, etiopialaisia ja sudanilaisia. Pohjois- ja Etelä-Sudanin välisten vihollisuuksien takia uusimpien tulokkaiden joukossa on juuri sudanilaisia.

Tämä kuivuuden vaivaama alue kärsii jo nyt voimakkaasti ilmastonmuutoksesta. Kuiva joenpohja odottaa viivästyneitä sateita. Pakolaiset ja paikalliset käyvät pienimuotoista kauppaa keskenään. Leirin lukemattomista pienistä kaupoista olisikin voinut hankkia mitä tahansa polttoaineista ruokaan, polkupyöriin ja Afrikassa nyt valtavaa vauhtia yleistyviin kännyköihin. Erityisesti somalialaiset ovat hyviä bisnes-ihmisiä, mistä uskon olevan hyötyä Somalian jälleenrakennuksessa.

Leirillä käydään myös koulua. Meidät vietiin luokkahuoneeseen, jossa on pölyävä maalattia ja lattialla kiviä. Oppilaat ovat tuoneet ne sinne istuimikseen. Kaikki on kovin väliaikaista, vaikka leiri on kestänyt jo yhden sukupolven ajan.

Leirin synnytyssairaalassa jäimme pohtimaan, missä tuona sunnuntaina syntynyt poikalapsi tulee elämään 20 vuoden päästä. Päätimme, että Suomi tekee omalta osaltaan parhaansa, että hänen ei tarvitse olla silloin Kakuman leirillä avustusten varassa. Humanitaarinen apu ei riitä, vaan tarvitaan myös kehitysponnisteluja, jotta ihmiset saavat valmiuksia jatkaa elämäänsä leirin ulkopuolella. Kenian hallitus pysyy tiukassa kannassaan, että leiri on käytännössä siirrettävä Somalian puolelle.

Lähes kaikki leirin somalialaiset naiset ovat ympärileikattuja ja tarvitsevat siksi keisarileikkauksen. Pohdiskelimme leirin uuden ranskalaisen johtajan kanssa, että somalidiaspora, joka on nähnyt toisenlaista kulttuuria uusissa kotimaissaan, voisi varmaan auttaa kitkemään tuota julmaa perinnettä.

Afrikassa on yleistä, että vaikka tytötkin jo pääsevät aika mukavasti käymään koulua, 13-14 -vuotiaina heidät vedetään takaisin kotitöiden pariin ja pahimmassa tapauksessa avioliittoon. Angelina Jolie muuten rahoittaa Kakuman leirillä tyttöjen sisäoppilaitosta, jossa he voivat välttyä koulunkäynnin keskeyttämiseltä.

Somalian tilanteesta saimme Nairobissa tuoretta tietoa myös YK:n edustajilta. Kansainvälisen yhteisön on nyt tuettava kehitystä, joka elokuuhun mennessä siirtää vallan väliaikaishallitukselta uuden perustuslain mukaisille instituutioille. Toukokuun kansalliskokous Mogadishussa on tärkeä etappi tiellä demokraattiseen valtioon. Suomi on Kirkon ulkomaanapua tukemalla edistänyt somaliklaanien perinteisten johtajien vuoropuhelua. Nyt heillä on valta ja mahdollisuus edistää kansallista sopua.

Matkani aikana minulla oli mahdollisuus käydä vielä yllätysvierailulla kansainvälisen pakolaisjärjestö IOM:n Somalia-seminaarissa, johon osallistui maan jälleenrakennuksessa mukavia olevia diasporan edustajia. Meillä oli sydämellinen tapaaminen runsaan kymmenen Suomen somalialaisen kanssa, jotka terveydenhuollon ammattilaisina olivat lähteneet auttamaan ihmisiä Somalimaassa, jo hieman rauhoittuneessa osassa Somaliaa. Keskustelimme vilkkaasti - suomeksi - keinoista saada heille käytettyjä instrumentteja. Nämä ihmiset eivät olleet päätyneet Kakuman leirille vaan Suomeen ja olivat nyt täynnä uskoa kotimaansa tulevaisuuteen.

Afrikan sarvi on tulevaisuudessa entistäkin vahvemmin Suomen kehitysponnistelujen tärkeä kohde. Seuraavaksi aion matkustaa Somaliaan, kun maassa on uusi hallitus.

Heidi Hautala
kehitysministeri

Kirjoitus on ilmestynyt Afrikan sarvi -julkaisussa, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täällä.

Muutama päivä järkyttävän uutisen saavuttua kutsuin Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa luokseni Meksikon EU-suurlähettilään. Tapaaminen ei ollut ystävällinen eikä rakentava, sillä suurlähettilään puolustuspuheenvuorosta saattoi saada kuvan, että ulkomaalaisten aktivistien ei olisi tullut mennä koko alueelle ja siinä kaikki.

Paljon on kuitenkin tapahtunut. Suhteet Meksikon viranomaisiin ovat muuttuneet rakentaviksi. Jyrin vanhemmat, Eve ja Raimo Jaakkola, ovat surutyönsä keskellä ponnistelleet yli-inhimillisellä periksiantamattomuudella syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen. Heidän kanssaan ovat toimineet useat Euroopan parlamentin jäsenet Satu Hassin johdolla sekä Suomen ja EU:n edustajat. Itse sain tilaisuuden tukea työtä organisoimalla parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan kuulemisia sekä valtuuskunnan matkan Meksikon pääkaupunkiin ja Oaxacan osavaltioon.

Jyrin ja Bettyn murhaajien saattaminen oikeuteen on ainutlaatuinen tilaisuus tarttua Meksikossa vallitsevaan rankaisemattomuuteen, joka on perua vuosikymmenten aikana muodostuneista hämäräverkostoista poliitikkojen ja eliitin välillä.

Suomi ja EU ovat saaneet aikaan dialogin, jonka kautta Meksiko on alkanut tunnistaa ja korjata oman ihmisoikeusjärjestelmänsä heikkouksia. Tämä ei ole täysin yllättävää, sillä Meksiko on massiivisista ihmisoikeushaasteista huolimatta hyvin aktiivinen kansainvälisessä ihmisoikeuksia koskevassa keskustelussa.

Vallanvaihto Oaxacassa puoli vuotta murhien jälkeen avasi mahdollisuuden todellisiin uudistuksiin uuden kuvernöörin Cabino Cuen johdolla. Asteittaista edistymistä on tapahtunut jokaisen paikan päälle tehdyn matkan jälkeen, lupauksia on aina annettu. Tänään Amnestyn ja Helsingin yliopiston järjestämässä Jyri Jaakkolan muistoseminaarissa alivaltiosihteeri Max Diener sala uudisti Meksikon hallituksen lupauksen ratkaista asia nopeasti. Heillä onkin kiire, sillä pian Meksikossa on taas vaalit ja valta voi vaihtua.

Ulkoministeriössä etsitään kaikki mahdollisuudet tukea Meksikon viranomaisia oikeusprosessissa. He tietävät, että emme luovuta.

KESKUSKAUPPAKAMARIN OSAKEYHTIÖPÄIVÄ 2012
Ministeri Hautalan avauspuheenvuoroValtionomistuksen merkityksestä

• Valtio-omistajuudella on edelleen merkitystä Suomessa. Valtion pörssiomistuksen markkina-arvo, mukaan luettuna Solidiumin salkussa olevat yhtiöt, muodostaa noin kymmenesosan Helsingin pörssin markkina-arvosta. Vahva ankkuriomistajuus edesauttaa pääkonttoreiden pysymistä kotimaassa ja vahvistaa kotimaisen pääomamarkkinan elinkelpoisuutta. Sillä on siten tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.

• Taloudellistakaan merkitystä ei voi vähätellä. Valtion osinkotulot vuonna 2011 olivat 1 ,187 miljardia euroa Valtioneuvoston kanslian omistajaohjaamista yhtiöistä, kun edellisvuonna vastaava luku oli 863,2 miljoonaa euroa. Lukuun sisältyy osinkoja Solidiumilta 660 miljoonaa euroa.

• Valtion “omistussalkun” koostumuksessa näkyy vielä historia kekkosen ajoilta ja kauempaakin. Omistusten yritys- ja toimialapalettia tullaan suuntaamaan uudelleen näinä vuosina niin, että se vastaa suomalaisen työn ja arvonmuodostuksen tulevaisuuden kuvaa.

Omistajaohjauksen linjauksista:

• Ministerikauteni aluksi julkistimme omistajapoliittisen periaatepäätöksen, joka voimakkaasti painottaa yritysvastuuta ja kuvastaa näkemystämme siitä strategisena voimavarana. Näen yritysvastuun vahvasti liiketoimintaa tukevana asiana. Vastuullisuus ja avoimuus tukevat kehitystä.

• Tänä vuonna aiomme antaa myös uuden ohjeistuksen palkitsemisesta valtionyhtiöissä. Kohtuus, läpinäkyvyys ja erilaisten yhtiötyyppien tilanteiden huomiointi ovat palkitsemisohjeistuksen päälinjoja.

• Eilisessä keskustelutilaisuudessa valtionyhtiöiden avainhenkilöiden kesken nousi esiin, kuinka hallitusten perusteluvelvollisuus tulee selvästi kasvamaan aiemmasta. Jatkossa hallitusten on perusteltava, jos palkitseminen poikkeaa markkinoiden normaalista tasosta, eikä omistaja hyväksy ohjeen mukaisia enimmäistasoja ilman perusteita. Jos perusteita ei löydy, omistaja arvioi tarvittaessa hallituksen luottamusta ja kokoonpanoa.

• Olen myös linjannut, että valtion virkamiesten ei ole tarkoituksenmukaista jatkossa enää toimia pörssiyritysten hallitustehtävissä.

Arvopaperimarkkinalain uudistuksesta:

• Tänään Osakeyhtiöpäivän ohjelmassanne on rautaisannos tietoa arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistuksesta. Haluan lisätä vain yhden painopisteen: mielestäni ehdotuksessa pitäisi miettiä vahvemmin myös omistajan näkökulmaa.

• Arvopaperimarkkinalaki edellyttää tasapuolisuutta kaikkien omistajien tiedonsaannissa. Sosiaalisen median aikakaudella omistajalle on ongelmallista, että esimerkiksi ammattiyhdistysliike ja kansalaisjärjestöt tuottavat julkisuuteen jatkuvasti yritystä koskevaa informaatiota, joka eroaa yrityksen omasta raportoinnista ja jonka todenperäisyyttä on vaikea arvioida.

• Lääke on mielestäni avoimuus - tietysti liikesalaisuudet huomioiden. Omistajan näkökulmasta on mahdoton tilanne, jos yrityksen oma raportointi on niin suppeaa, ettei näiden tahojen tuottamaa dataa pysty tarkistamaan muuten kuin jäykkien yhtiökokouskäytänteiden kautta.

• Siksi mielestäni raportointivelvoitteet tulee päivittää vastaamaan 2010-luvun maailmaa. Tämä on nimenomaan yhtiön etu - virheelliset väittämät pystyttäisiin korjaamaan etukäteen eikä jouduta vain selvittelemään mediakohuja jälkikäteen, jolloin yrityskuva on saattanut saada jo peruuttamattomia kolhuja.

Hallitusten monimuotoistamisesta:

• Keskustelua naisten osuudesta elinkeinoelämän huipulla on käyty vuosikymmenten ajan. Hallitusjäsenyyksien jakauma on parantunut valtionyhtiöiden ja suurissa pörssiyhtiöissä. Erityisesti pienten pörssiyhtiöiden hallituksissa ja yritysten toimivassa johdossa naisten osuus on tähän asti ollut eurooppalaisessa vertailussa vaatimaton.

• Keskuskauppakamari on ollut kiitettävän aktiivinen edistääkseen naisten pääsyä yhtiöiden hallituksiin. Tänään julkistamanne luvut osoittavat, että päämäärän esilläpito vaikuttaa asian omatoimiseen edistymiseen yrityksissä. Suunta on oikea - onko vauhti riittävä?

• Aihe on ajankohtainen EU-keskustelussa ja täällä kotimaassa. Tasa-arvo-ohjelma on parastaikaa hallitusryhmien käsittelyssä ja tulee talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätettäväksi 10. toukokuuta.

• Yhtiöiden hallitukset ovat vain jäävuoren huippu, eikä paikkojen kiintiöinti muuta kertaheitolla yritysmaailmaa tasa-arvoiseksi. Vallan tasa-arvoisen jakautumisen kannalta yhtä olennaisia ovat nimitysvaliokunnat, johtoryhmät ja erityisesti hallitusten puheenjohtajuudet ja toimitusjohtajuudet.

• Kuitenkin, yhtiöiden päätöksistä vastaa viime kädessä yhtiön hallitus, jonka tärkeimpiä tehtäviä on ottaa ja vapauttaa toimitusjohtaja. Hän puolestaan valitsee itselleen johtoryhmän. Tästä näkökulmasta en oikein hyväksy sitä, että hallitusten naiskiintiöitä vastustetaan perustelemalla, että ongelma olisi ennen kaikkea toimivassa johdossa.

• Hallituskiintiöt ja toimivan johdon sukupuolijakauma eivät ole toisensa poissulkevia vaan käytännössä tukevat toisiaan. Niinpä katson, että osakeyhtiömaailmassa on luontevinta aloittaa hallituskiintiöistä, koska sitä kautta saadaan kasvamaan yritykseen laajempi tasa-arvoinen toimintakulttuuri.

• EU:ssa vakavasti keskustelunaiheina olevat hallitusten naiskiintiöt voisivat auttaa myös siinä, etteivät hallituspaikat kasaannu liialti samoille naisille. “Kultainen hame” - ilmiö ei edesauta todellisen tasa-arvon saavuttamista, koska se perustellusti asettaa hallituspaikoilla kuormitetut naiset täsmälleen samojen hyväveli-epäilyjen kohteeksi kuin miehet nyt. Miesten saunaseurojen vaikutukset eivät purkaudu rakentamalla viereen naisten saunaseura.

• Usein kuulen, että hallituskelpoisia ovat vain liiketoimintajohdossa toimineet ihmiset ja että valintakelpoisten naisten joukko on niin pieni, koska johtoryhmissä naiset usein ovat vastuussa ns. tukitoiminnoista.

• Ihmettelen hieman tuota niukkuusperustelua, sillä näkisin, että esimerkiksi HR-vastuu, kun on johdettu yritysten muutosta ja kilpailtu niukkenevasta työvoimasta, antaa kyllä valmiuksia ja olennaisen näkökulman eri yritysten hallitustyöskentelyynkin.

• Eräs huomattava suomalaisyrityksen hallituksen puheenjohtaja arveli minulle äskettäin, että naiskiintiöt tulevat EU:sta pakolla, elleivät yritysten hallitusten kokoonpanot omatoimisesti monipuolistu. Hän totesi pragmaattisesti, että fiksut yritykset toimivat nyt ja valitsevat hallituksiinsa parhaat päältä, kun vielä on, keistä valita.

• Osana valmistautumista tulevaan kehottaisin kaikkia yrityksiä huomioimaan yhtiöjärjestyksissään ja valinnoissaan, että kahdeksanjäseninen hallitus saattaa olla ongelmallinen, jos ja kun 60/40-sääntö tulee voimaan. Jätän nämä vinkit harkittavaksenne.

• On varsin mielenkiintoista, että yksittäiset johtavissa asemissa olevat naiset ovat vastustaneet kiintiöitä. Ilolla olen sen sijaan pannut merkille Keskuskauppakamarin oma-aloitteisuuden näiden vastaväitteiden kumoamiseksi käytännön työllä. Tulen seuraamaan kiinnostuneena ja tarkkaan, miten uusi naisjohtajien mentorointiohjelmanne etenee.

• Yksi keskeisistä tavoitteistani omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä on hallitusten kaikenlaisen moninaisuuden lisääminen. Naiskiintiöt osaltaan tukisivat tätä suotuisaa kehitystä - ja siten suomalaisten yritysten liiketoimintaa.

• Toivotan teille kaikille antoisaa Osakeyhtiöpäivää ja toivon eloisaa keskustelua päivän aiheista.

Hallitukset ovat vain jäävuoren huippu eikä paikkojen kiintiöinti muuta kertaheitolla yritysmaailmaa tasa-arvoiseksi. Yhtä olennaisia ovat nimitysvaliokunnat, johtoryhmät ja erityisesti hallitusten puheenjohtajuudet ja toimitusjohtajuudet.

Kuitenkin yhtiöiden päätöksistä vastaa viime kädessä yhtiön hallitus, jonka tärkeimpiä tehtäviä on ottaa ja vapauttaa toimitusjohtaja, joka käytännössä valitsee itselleen johtoryhmän. Tästä näkökulmasta en oikein hyväksy sitä, että hallitusten naiskiintiöitä vastustetaan perustelemalla, että ongelma olisi ennen kaikkea toimivassa johdossa.

EU:ssa vakavasti keskustelunaiheina olevat hallitusten naiskiintiöt voisivat auttaa myös siinä, etteivät hallituspaikat kasaannu liialti samoille naisille. “Kultainen hame” - ilmiö ei edesauta todellisen tasa-arvon saavuttamista, koska se asettaa perustellusti hallituspaikoilla kuormitetut naiset täsmälleen samojen hyvä veli -epäilyjen kohteeksi kuin miehet nyt. Miesten saunaseurojen vaikutukset eivät purkaudu rakentamalla viereen naisten saunaseura.

Eräs huomattavan suomalaisyrityksen hallituksen puheenjohtaja arveli minulle äskettäin, että naiskiintiöt tulevat pakolla, elleivät yritysten hallitusten kokoonpanot omatoimisesti monipuolistu. Hän totesi pragmaattisesti, että fiksut yritykset toimivat nyt ja valitsevat parhaat päältä, kun vielä on, mistä valita.

On varsin mielenkiintoista, että yksittäiset johtavissa asemissa olevat naiset ovat vastustaneet kiintiöitä. Ilolla olen sen sijaan pannut merkille Keskuskauppakamarin oma-aloitteisuuden näiden vastaväitteiden kumoamiseksi käytännön toimilla. Tulen seuraamaan tarkkaan, miten heidän uusi naisjohtajien mentorointiohjelmansa etenee.

Yksi keskeisistä tavoitteistani omistajaohjausministerinä on hallitusten kaikenlaisen moninaisuuden lisääminen, ja naiskiintiöt osaltaan tukisivat tätä suotuisaa kehitystä - ja siten yritysten liiketoiminnan kehitystä.

Päätös sukupuolikiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksissa olisi virstanpylväs tiellä todelliseen tasa-arvoon. Otetaan se nyt.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 25.4.2012.)

Statement of Finland
Minister for International Development
Ms. Heidi Hautala
at UNCTAD XIII General Debate 23 April 2012
1. Excellencies; Ladies and Gentlemen; During the last decade or so a number of profound changes have altered the global economic environment. Since Accra 2008 some of these trends have accentuated, partly due to the financial crisis that has shaken the world economy.

2. This Conference is the occasion for us as members to assess and reflect on the role of UNCTAD in this changing economic landscape. It is the time to think about UNCTAD’s priorities and work methods in order to respond effectively to these persistent and new economic challenges.

3. I will now highlight a few of the most significant issues that Finland sees important to be taken in to account in the discussions for UNCTAD’s future work.

4. Openness to international trade and investment is one of the key factors behind sustained economic growth. The most important results in poverty reduction during the last decades have been achieved by countries that have managed their integration to the world economy and shared the benefits more evenly. At the same time a number of countries, in particular LDCs and other vulnerable small economies, which have not been able to take full advantage of international trade, are in danger to become trapped in debt and aid dependency. We should try to find solutions such as the Aid for Trade initiative to support these countries.

5. Unfortunately, some of the challenges of the poorest countries face, have not changed much since the creation of UNCTAD in the 60s. These include volatility of commodity prices, low grade of diversification of production and exports as well as low level of value added. In addition to these “traditional” problems we are faced with challenges such as the climate change. It is clear that one of the most important emerging issues in the international policy agenda is how to tackle the transition to an inclusive green economy. Policy decisions in this field will have impact on production costs and competitiveness, which highlight the importance of multilateral solutions together with, but beyond what the markets as such can offer.

6. In addition to the complexity of multilateral trade negotiations and explosion of bilateral and regional free trade agreements trade and investment issues have also become more multidimensional. What I mean is that in trade policy decision-making we must increasingly consider also other policy objectives. For example in the case of raw materials there are issues such illegal logging, impact of bio-fuels, or electronic components produced from minerals originating from conflict zones. Or take rules on intellectual property, there one must consider issues such climate change or access to medicines.

7. We have also witnessed an increasing dispersion of global value chains to different locations. It seems to be more and more difficult to see where most of the economic value added is actually created. Trade policy should not be seen as zero-sum game between them and us, since this difference is becoming impossible to make. National export-import statistics can be even misleading. We need to develop new tools and analysis for the guidance of policy making. Also the difference between services and manufacturing is becoming blurred. The increasing role of services and knowledge intensive production should be paid proper attention in research and technical assistance.

8. According to Finland’s new Development Policy Program sustainable poverty reduction can be only achieved through job creation. Millions of new jobs will be needed for the young, both men and women, who enter the job market each year. This requires mobilization of both domestic and foreign investment on new productive activities. One issue of particular importance in this context is how to better promote women’s employment and opportunities in the job market. This is not only a question of equal opportunity and right to equal pay but also of great economic importance.

9. Reducing inequality is one of the leading principles in our new Development Policy Program. It is important that the benefits created through trade and investment are more equally distributed. We should explore new ways how to support poor countries in developing their taxation systems, for instance: in order to finance social protection schemes.

10. In many of the poorest countries, most of the working population earn their living as self-employed or wage laborers in the informal economy. However, they are not isolated from the global trade, on the contrary, through global value chains we are connected to products and services produced in poor conditions. We should find new ways how to promote decent work and entrepreneurship in the context of open international trade.

11. Different private standards and voluntary certification schemes are becoming more important in international trade and we should pay attention how these can be further developed through public-private partnerships and dialogue. Human rights, transparency, good governance and anti-corruption should be taken better into account in business. I am happy to note that private business is already reacting to these global environmental and social challenges through various corporate social responsibility, CSR, schemes and sustainable and responsible investment.

12. Excellencies; Ladies and Gentlemen; enhancing the role and impact of UNCTAD requires strategic positioning and focusing of its work on key trade and development issues where it has expertise and possibilities to create value added in collaboration with other international organizations.

13. There is a great demand for UNCTAD’s expertise as the UN focal point for trade, investment and related topics particularly by the Least Developed Countries and other poor and vulnerable countries. I would like to, thus, use this opportunity to urge us all to work even harder for reaching a meaningful outcome of the Conference so as to provide the work of UNCTAD sufficient and appropriate guidance for the next four years to come.

14. We should also pay proper attention to the findings of the UN’s Joint Inspection Unit’s recent management and administration review of UNCTAD to improve the organization’s capacities and standing. Finland, as one UNCTAD’s top 10 donors with total funding for the organization of nearly 3.7 million euro between 2007-2011, appreciates in particular the valuable work done by UNCTAD in research and analysis, culminating into a number of flagship publications. These, and the work well done by the Virtual Institute - also identified as state of art and relevant by the Joint Inspection Unit’s review - deserve and must be far better utilized in the capacity building activities carried out by UNCTAD.

15. Excellencies; Ladies and Gentlemen; Finland is fully committed to working together with the Members States and the UNCTAD Secretariat to make the organization, including by applying Results-Based Management practices, truly relevant, focused and optimally delivering development results. I certainly wish that this commitment is there and played out by all - UNCTAD can have a great role to play in achieving the global development goals. Thank you.

Toistaiseksi suurin kohu on syntynyt, kun kävi ilmi, että Iranin vihreän vallankumouksen aktivisteja oli pidätetty ja kidutettu - sen jälkeen kun mullahit ja epäilemättä heidän hyppysissään oleva valtiollinen Iran Telecom oli siepannut sähköistä viestintää joukkomäärin Nokia Siemens Networksin toimittamasta verkosta.

Euroopan parlamentin tuomitseva kannanotto sai NSN:n toimimaan. Yhtiö laati erityisen ihmisoikeuspolitiikan ja due diligence -prosessin, jotka auttavat päättämään, missä maissa riski edistää hallituksen sortotoimia on liian suuri. NSN:n mukaan kohu sai heidät ymmärtämään, että vastuu ei lopu teknisten laitteiden myymiseen. Yritys on vetäytymässä kokonaan Iranista ja muihinkin maihin kohdistuneista kaupoista on ihmisoikeusperustein pidättäydytty.

Euroopassa on 9/11 jälkeen myötäilty Yhdysvaltoja ja helpotettu ulkopuolisten teknistä pääsyä verkkoihin. Valitettavan monissa maissa terrorismin ja muun vakavan rikollisuuden torjunnan verukkeella pidetään kurissa oppositio ja kansalaisyhteiskunta. SVT:n eilisen ohjelman maat kuuluvat kaikki Suomen Laajemman Euroopan kehitysyhteistyöaloitteeseen. Tiedän varsin hyvin, miten Uzbekistanin, Azerbaidzhanin ja Valko-Venäjän hallitukset kohtelevat poikkipuolisia tahoja. Vetosin aikanaan ohjelmassa haastatellun kazakstanilaisen ihmisoikeusaktivisti Jevgeni Zhovtisin vapauttamiseksi useita kertoja.

Parlamentissa kannustimme alan toimijoita liittymään yhteen, jotta ne vaikuttaisivat koko voimallaan alan standardeihin. TeliaSoneraa voi kiittää siitä, että se on aktiivinen telealan yhteistyössä (Telecommunication Industry Dialogue on Freedom of Expression and Privacy), joka pohtii kuinka ihmisoikeuksia voidaan suojella myös diktatuurimaissa. Mukana on sekä operaatteoreita että verkkotoimittajia kuten Alcatel, Vodafone, NSN ja Deutche Telecom. Varmaa on, että TeliaSoneralla tytäryrityksineen on paljon vaikutusvaltaa alan säätelyyn.

Samalla on keskusteltava laajemminkin alan standardien muuttamisesta ihmisoikeuskelpoisiksi. Se voisi tarkoittaa vientirajoituksia esim. laajemman verkkoseurannan mahdollistaviin teknisiin lisäjärjestelmiin. Voi pohtia, pitäisikö verkkoteknologia joilrakin osin rinnastaa kaksoiskäyttötuotteisiin, joiden kauppaa rajoitetaan ja maastavientiä valvotaan.

Yhtiöille on tullut tavaksi puolustautua yhteiskuntavastuuongelmia kohdattaessa toteamalla, että ne ovat sitoutuneet noudattamaan kyseisen maan lakia. Sellainen ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. On pelkkää sinisilmäisyyttä todeta, että niin Ruotsissa kuin Kazakstanissa viranomaisten velvollisuus on torjua terrorismia. Ruotsi ei ole Kazakstan, eikä kaikissa maissa tarvita tuomioistuimen päätöstä yksityisyyden murtamiseen. Aktiivinen yhteistyö Uzbekistanin tai Valko-Venäjän turvallisuusviranomaisten työn helpottamiseksi johtaa helposti vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sillä turvallisuuspalvelut toimivat etenkin näissä maissa lain ulottumattomissa.

(Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 19.4.2012.)

 Yliökirjoituksessaan 11.4. Ossi Martikainen arvioi hallituksen uutta kehityspoliittista toimenpideohjelmaa. Martikaisen mielestä “ohjelman painotukset johtavat taantumaan kehityspoliittisen ajattelun kattavuuden ja tavoitteellisuuden suhteen”. Väärinymmärrysten välttämiseksi haluan tarkentaa muutamia seikkoja.Kehityspoliittiset ohjelmat ovat aina aikansa lapsia. Nykyinen ohjelma vastaa muuttuvan maailman ja tulevaisuuden tarpeisiin sekä auttaa kehitysmaita irti apuriippuvuudesta.

Ohjelma on saanut paljon kiitosta avoimesta valmistelusta, johon osallistui ei ainoastaan kansalaisyhteiskunnan, vaan yhtä lailla yritysten, valtionhallinnon, konsulttiyritysten kuin tutkimuksenkin edustajia.

Ohjelma linjaa paitsi sisältöjä myös toimintatapoja eli miksi, miten ja kenen hyväksi toimitaan. Lähtökohtana ovat ihmisoikeudet, kehitysmaiden omat voimavarat ja vihreän osallistavan talouden periaatteet. Jotta työ olisi tuloksellista, sen on pohjattava kehitysmaiden ihmisten tarpeisiin ja hyödynnettävä omia vahvuuksiamme.

Viime vuosina Suomen apu on pirstoutunut valtavaksi määräksi ohjelmia ja hankkeita. Myöskään tavoitteet eivät ole olleet selkeitä, joten tuloksiakin on vaikea mitata. Nämä ongelmat on todettu tuoreissa arvioissa. Sen takia työn tuloksellisuuteen kiinnitetään uudessa ohjelmassa erityistä huomiota.

Olen useissa yhteyksissä kiittänyt edeltäjääni kestävän kehityksen ja ympäristönäkökulman korostamisesta. Myös uudessa ohjelmassa painottuvat vahvasti luonnonvarat ja ennen kaikkea niiden kestävä hallinta. Lisäksi ruokaturva nimenomaan monet politiikan lohkot yhdistävänä ja köyhimmille kansanosille elintärkeänä tavoitteena on ohjelman keskiössä.

Viime kauden ympäristöpainotus kuitenkin jätti yhteiskunnallisen ja sosiaalisen ulottuvuuden katveeseen. Vinoumaa on korjattu nostamalla hyvän hallinnon ja demokratian sekä inhimillisen kehityksen teemat tasavertaisiksi ympäristön rinnalle. Kestävä kehitys vaatii tasaveroisen panostuksen kaikkiin sen kolmeen ulottuvuuteen.

Nykyään kaikki tunnustavat, että yksin kehitysyhteistyö ei tule ratkaisemaan kehitysmaiden ja globaalin eriarvoisuuden ongelmia. Tarvitaan yritysten panosta ja monenvälisiä kumppanuuksia. Toisin kuin Martikainen väittää, nämä painottuvat myös uudessa ohjelmassa. Ohjelmassa lanseerattu, ministeriön ja yritysmaailman yhteistyötä tiivistävä Yritysfoorumi järjestetään ensimmäisen kerran jo toukokuussa. Myös Aid for Trade -toimintaohjelma uudistetaan nykyaikaa vastaavaksi.

Ennennäkemättömän Pohjois-Afrikan demokratia-aallon jälkeen taantumaa olisi pitäytyminen vanhassa, talouskasvun kaikkivoipaisuuteen vannovassa ajattelussa. Ilman ihmisoikeuksien toteutumista ja julkisen hallinnon vastuullisuutta nopeinkaan talouskasvu ei johda kehityspolitiikan perimmäiseen päämäärään - eli siihen, että ihmisillä eri puolilla tätä keskinäisriippuvaista maapalloamme olisi oikeus osallistua oman kehityksensä määrittelyyn. Siihen uusi ohjelma pyrkii.

Heidi Hautala
kehitysministeri

Paljon kehitysapua enemmän rahaa virtaa kehitysmaista ulos laittoman ja sääntelemättömän pääomapaon takia. Kansainvälisten arvioiden mukaan rikkaisiin maihin ja veroparatiiseihin päätyy vuosittain noin yhdeksän kertaa maailman yhteenlaskettuja kehitysyhteistyömäärärahoja vastaava summa.

Mitä näistä kaikista luvuista pitäisi päätellä?

Vaikka kehitysmaiden taloudelliset mahdollisuudet ovat lisääntyneet, hyödyt eivät jakaudu tasaisesti maiden välillä ja sisällä. Kehitysyhteistyövaroilla tuetaan erityisesti kaikkein köyhimpiä ihmisiä sekä maiden mahdollisuuksia toteuttaa omia kehityspyrkimyksiään. Lisäksi julkisella ja ennakoitavalla kehitysyhteistyöllä on kehitysmaissa jopa suhdanteita tasaava vaikutus. Siksi on tärkeää pitää kiinni kansainvälisestä 0,7 prosentin tavoitteesta ja edistää innovatiivisten rahoituslähteiden, kuten päästöhuutokauppatulojen saamista kehitys- ja ilmastorahoitukseen sekä rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottamista. Samalla on varmistettava, että työ on laadukasta ja tuottaa kestäviä tuloksia.

Lisäksi on hillittävä pääomapakoa kehitysmaista ja puututtava veroparatiiseihin. Näin myös maailman köyhimmät valtiot ja niiden kansalaiset saavat osansa maailman vaurauden lisääntymisestä.

Juuri tällä hetkellä EU:ssa käsitellään tilinpäätös- ja avoimuusdirektiivejä, jotka ovat kehityspoliittisesti erittäin merkittäviä. Käytännössä direktiivit velvoittaisivat öljy- kaasu-, kaivos- ja metsäalojen yrityksiä julkistamaan maksunsa hallituksille kaikissa maissa, joissa ne toimivat. Kaivannaisteollisuus ja puutuotteiden vienti ovat kehitysmaille tärkeä tulonlähde, mutta luotettavien tietojen puute teollisuuden maksuista kehitysmaiden viranomaisille tekee rahavirtojen valvomisesta mahdotonta sekä edistää korruptiota. Kattavan maakohtaisen raportoinnin tuoma avoimuus, riippumaton tilintarkastus ja normisto antaisivat kansalaisille mahdollisuuden valvoa yritysten ja hallitusten toimia, jotta luonnonvarat hyödyttäisivät koko väestöä.

Näiden tavoitteiden ei pitäisi olla ongelmia Suomelle, päinvastoin. Ohjelmassaan hallitus on sitoutunut kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseen kohti 0,7 prosenttia bktl.stä ja innovatiivisten rahoituslähteiden edistämiseen. Lisäksi Suomi ohjelman mukaan toimii eturintamassa kansainvälisen veronkierron lopettamiseksi ja edistää ylikansallisten yritysten maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkistamista. Näistä on nyt pidettävä kiinni.

(Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 4.4.2012.)

Jo joitain vuosia on julkisuuteen tullut väitteitä epäselvyyksistä alueita yhtiön lukuun hankittaessa. Viimeistään Mika Koskisen dokumenttielokuva Red Forest Hotel antoi syyn uskoa, että maanhankintaan todella liittyy Kiinassa niin yleistä viranomaisaseman väärinkäyttöä, häirintää ja vainoa.

Uusi kehityspoliittinen ohjelma painottaa voimakkaasti maankäytön vastuullista ja oikeudenmukaista hallintaa. Maakonfliktit ovat kaikkialla kehitysmaissa lisääntymään päin, muun muassa ulkomaisten yhtiöiden hankkiessa suuria maa-aloja käyttöönsä.

Olen seurannut tiiviisti tapahtumia Kiinassa Stora Enson ympärillä ja muun muassa vedonnut jo tammikuussa Kiinan suurlähettilääseen paikallisten asukkaiden asianajajan vapauttamiseksi. Tämän talven omistajaohjausseminaarissani käsiteltiin tapaus Stora Ensoa Kiinassa, enkä ollut täysin vakuuttunut yhtiön yhteiskuntavastuusta. On nimittäin aivan liian helppoa sanoa, että on toimittu paikallisten lakien mukaan, jos korruptio ja väärinkäytökset ovat maassa yleisesti tunnettuja ilmiöitä.

Stora Enson kaltaisella globaalilla suuryrityksellä ei ole varaa väistää vastuutaan siitä, mitä kentällä todella tapahtuu. Osan ongelmista yhtiö on myöntänytkin ja työskentelee niiden poistamiseksi. Olennaista on, että yhtiö selvityttää kiistat riippumattomalla ulkopuolisella arvioijalla. Julkisista raporteista verkosta löytyvät ainakin RRI ja Storan vastine siihen. Esimerkiksi riippumattoman Rights and Resources Initiativen raportissa todettiin, että paikallisilla ihmisillä ei ollut tarpeeksi tietoa sopimuksista ja joissain tapauksissa heitä jopa huiputettiin tai uhkailtiin. Raportin mukaan tämä liittyi erityisesti paikallishallinnosta riippuvaisten välikäsien käyttöön. Stora onkin sanonut siirtyvänsä yhä enemmän suorien sopimusten tekemiseen kyläyhteisöjen kanssa.
Odotan mielenkiinnolla uusinta UNDP:n raporttia, joka kertoo, kuinka ongelmien ratkaisu etenee.

Valtion omistajaohjaus tasapainoilee monesti liiketaloudellisen intressin ja laajemmin tarkastellun, jopa globaalin vastuun välillä. Esimerkkejä tältä keväältä olisi vaikka kuinka monta, aseviennistä jäänmurtoon arktisilla öljykentillä. Kotimaassakin punnitaan normiston riittävyyttä sekä lyhyen ja pitkän tähtäimen etuja ja haittoja vaikkapa Vapon tai Talvivaaran toiminnassa.

On seurattava tarkoin, miten suomalaiset yritykset toimivat eri maissa ja kunnioittavatko ne ympäristöä vai eivät. Omistajan edustajana käyn yhtiöiden kanssa jatkuvaa dialogia yhteiskuntavastuusta ja kannustan näkemään kilpailuetuna sen, että yhteiskunnan odotukset ja epäilemättä myös normit tiukentuvat. Solidium on ollut oiva kanava tällaisille keskusteluille. 
Valtio edellyttää omistajana avoimuutta ja vastuuta myös usein monipolvisista alihankintaketjuista.

Väitän, että ainoastaan vastuullisella ja avoimella toiminnalla voi modernissa liiketoimintaympäristössä harjoittaa tuloksellista liiketoimintaa. Yrityksen maineella on kvartaalit ylittävä vaikutus asiakkaiden ostopäätöksiin ja kumppanien valintaan sekä vahvasti kasvava merkitys, kun kilpaillaan pätevästä henkilöstöstä.