Kehitysministeri Heidi Hautalalla ja presidentti Tarja Halosella oli hymy herkässä Delhin kokouksen avajaispäivänä. Kuva: Aino Pennanen

Huippukokouksen avajaisistunto pidettiin torstaina 2. helmikuuta. Avajaisistunnossa pääministeri Manmohan Singh ojensi presidentti Haloselle kestävän kehityksen johtajuuspalkinnon (Sustainable Development Leadership Award). Palkinnon ovat aiemmin saaneet muiden muassa Intian pääministeri Singh, Japanin pääministeri Yukio Hatoyama sekä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon.

Delhin kestävän kehityksen huippukokouksesta on tullut yksi alueen merkittävimmistä tapahtumista. Delhin huippukokouksen taustalla on TERI-instituutti ja sitä johtava professori R. K. Pachauri, joka on myös kansainvälisen ilmastopaneelin puheenjohtaja.

Huippukokouksen isäntämaalla Intialla oli merkittävä rooli vuoden 2011 lopulla järjestetyssä Durbanin ilmastokokouksessa. Intian ympäristöministeri Jayanthi Natarajan korosti ilmasto-oikeudenmukaisuuden merkitystä tapaamisessa Hautalan kanssa ja oli ilahtunut Suomen oikeusperustaisesta lähestymistavasta kehitykseen.

Ilmastonmuutos oli esillä myös keskusteluissa Malediivien saarivaltion ympäristöministeri Mohamed Aslamin kanssa. Merenpinnan kohoaminen uhkaa hukuttaa ison osan Malediivien matalista saarista jo lähivuosikymmenien aikana. Tapaamiseen osallistui myös Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas. Keskusteluissa korostui veden ja sanitaation merkitys. Vesi on vahvasti esillä Suomen Rio+20 -valmistelussa.

Bhutanin maatalous- ja metsäministeri Pema Gyamtshon kanssa Hautala keskusteli vaihtoehdoista BKT-mittareille sekä asian edistämisestä tulevassa Rio+20 -kokouksesta kesäkuussa. Bhutan on jo vuosia mitannut menestystään bruttokansanonnellisuudella.

Katso kuvia Delhin kestävän kehityksen huippukokouksesta ulkoministeriön Flickr-sivuilla.

(Artikkeli on julkaistu ulkoministeriön formin.finland.fi -sivuilla 3.2.2012.)

Olen vilpittömästi pahoillani aiheuttamastani mielipahasta, mutta aihetta pohdintoihin on. Osa asukkaista kokee joutuvansa vain kantamaan toiminnan haitat.

Suomi on hyvinvointivaltio, jossa julkinen sektori vastaa infrastruktuurin järjestämisestä. Toimiva kaivosteollisuus edellyttää toimivia logistisia yhteyksiä ja koulutettua työvoimaa. Tästä kaikesta vastaa ja tämän rahoittaa yhteiskunta eli veronmaksajat. Vaikka kaivosyhtiöt tuovat työpaikkoja ja jatkojalostusmahdollisuuksia, hyödyt ja haitat eivät mielestäni jakaudu oikeudenmukaisesti.

Jatkossa on hyvä miettiä, miten voidaan varmistaa se, että kaivokset hyödyttävät myös paikallisia asukkaita ja kuntia sekä Suomen valtiota. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto nosti Rovaniemellä vieraillessaan esiin Norjan rahastomallin, joka takaisi, että tuloja jäisi kuntaan vielä kaivosten lopettamisen jälkeenkin. Vaihtoehtoihin kuuluvat myös erilaiset verotusmallit, joita Lapin kunnatkin ovat aktiivisesti tutkineet.

Vähintä, mitä on voitava odottaa, on että yhtiöt huolehtivat ympäristövastuusta nykyaikaan sopeutetun kaivoslain ympäristö- ja osallistumisvaatimukset täyttäen. Myös EU on säätänyt kaivosjätteiden ja jätealueiden asianmukaisesta hoitamisesta. Toista Talvivaara-kohua ei saa tulla.

Heidi Hautala
valtionomistusohjauksesta vastaava ministeri

Ministeri Heidi Hautalan puhe Fortumin Biovoimalaitoksen peruskivenmuuraustilaisuudessa Järvenpäässä pe 27.1.2012 klo 12.30 

Hyvät kuulijat,

vastaan ministerinä valtion omistajaohjauksesta ja kehitysyhteistyöstä. Ne tuntuvat ensikuulemalta toisilleen kaukaisilta asioilta, omistajaohjauksessa painottuvat Suomen valtion intressit ja suomalainen etu. Kehitysyhteistyön avulla taas pyritään parantamaan niiden ihmisten oloja, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Samalla kehityspolitiikassa on otettava laajemmin huomioon globaalit haasteet ja etsittävä niihin globaaleja ratkaisuja. Ilmastonmuutos on niistä keskeisin, ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja sen hillinnästä onkin tulossa uuden kehityspoliittisen toimenpideohjelman yksi läpileikkaava tavoite. Ensi kesänä pidettävässä kestävän kehityksen Rio+20 -konferenssissa nousee vahvasti esiin kestävän energiansaannin turvaaminen kaikille maailman ihmisille.

Valtion omistajaohjauksessa korostamme pitkäjänteisyyttä - energiantuotanto jos mikä on pitkän aikahorisontin teollisuudenala. Energiateollisuuden investoinnit ovat erittäin suuria, etenkin kun tehdään investointeja, joiden tarkoituksena on palvella ympäristöä useiden vuosikymmenten ajan - ja joiden on ennen kaikkea oltava osa tulevaisuuden kestävää energiataloutta. Fortum kuuluu edelläkävijäyhtiöihin, joilla on paljon annettavaa myös Suomen rajojen ulkopuolella. Fortumilla on suuri mahdollisuus ja vastuu vaikuttaa päästöihin muun muassa Puolassa ja Venäjällä. Järvenpään voimala näyttääkin esimerkkiä vähäpäästöiselle ja uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalle energiantuotannolle koko Fortumin toiminta-alueella.

Nyt rakennettava laitos palvelee yli 50 000 asukasta Järvenpäässä ja Tuusulassa. Samalla Järvenpään ja Tuusulan kaukolämpöverkot yhdistetään. Laitoksen ansiosta hiilidioksidipäästöt vähenevät alle puoleen.

Tämän voimalaitoksen peruskiven muuraus on yksi askel parempaa ympäristöä kohti. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokas tapa tuottaa energiaa. Biomassa laitoksen polttoaineena merkitsee sitä, että tämäkin laitos on tärkeä askel siirryttäessä määrätietoisesti kohti uutta kestävää energiataloutta. Toivon, että voin kehitysministerinä edistää vastaavia ratkaisuja myös kehitysmaissa, ja toimin mielelläni kehitysmatkoillani suomalaisen Cleantech-teollisuuden asian puolesta.

Kehitysmaissa teemme jo yhteistyötä Ilmatieteenlaitoksen kanssa, joka auttaa köyhiä maita ennakoimaan ja varautumaan paremmin myrskyihin ja tulviin. Tämä laitos on osa ilmastonmuutoksen hillintää, mutta jopa Suomessa on jatkossa myös varauduttava paremmin ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin kuten odottamattomiin ja voimakkaisiin sääilmiöihin.

Joulun ja uudenvuoden aikana koetut myrskyt ja niistä aiheutuneet sähkökatkot ovat muistutus siitä, että sähkönjakeluverkon varmuus on elintärkeä kysymys koko yhteiskunnalle. Ilmastonmuutoksen edetessä myrskyt saattavat tästäkin vielä yltyä. Ministeri Häkämies on tarttunut pontevasti tähän asiaan ja kutsunut sähkönjakeluyhtiöt koolle. Hän ilmoitti eilen valmistelevansa eräitä lainsäädännön muutoksia, joiden avulla sähkönjakeluyhtiöille tulee voimakkaampi kannustus sekä sähköverkon vaurioiden nopeaan korjaamiseen, asiakaspalvelun parantamiseen sekä myös sähkökatkosten ennaltaehkäisyyn. Taloudellisesti edullisempaa maakaapelointia maanteiden varrelle helpotetaan. Oli ilo lukea tänään, että Fortum sitoutuu vauhdittamaan säävarman sähköverkon rakentamista.

Tapio Kuula totesi, että peruskiven muuraaminen on babylonialainen perinne, johon liittyy uuden odotus. Tällä säällä voi todeta, että sähköä ja lämpöä tuottavan voimalan peruskiven muuraaminen kytkeytyy kevään ja auringonpaisteen odotukseen. Näillä sanoilla toivon Järvenpäälle ja Fortumille menestystä ja lämpöä.

Vaalien varjossa tapahtuu -kolumnissaan vastaava päätoimittaja A.-P. Pietilä kirjoittaa nimettömään ulkoministeriön lähteeseen tukeutuen Suomen menettävän kannatusta turvaneuvoston jäseneksi, jos Pekka Haavisto valitaan presidentiksi. Koko väite lienee kehitetty nousukiidossa olevan presidenttiehdokkaan kampittamiseen.

Olen keskeisesti mukana Suomen turvaneuvostokampanjassa, ja pidän koko väitettä “lähteineen” matalamielisenä yrityksenä mustamaalata ulkopoliittisesti kokeneempaa presidenttiehdokasta.

Pekka Haavisto on tehnyt merkittävän osan elämäntyöstään sellaisissa maissa, joissa homoseksuaalien asema ei ole tasa-arvoinen muiden kanssa. Hänen työtään rauhanneuvottelijana tai ympäristödiplomaattina tämä seikka ei ole millään tavalla haitannut.

Vertailun vuoksi voi todeta, että esimerkiksi Saksan ulkoministerin Guido Westerwellen seksuaalinen suuntautuminen ei ole ollut Saksan ulkopoliittisen arvostuksen este. Koko seikka ei kuulu diplomaattipöytiin.

Suomella ja Suomen presidentillä voi olla merkittävästi keskeisempi rooli erilaisten konfliktien sovittelijana, sillä Suomen maine näissä kysymyksissä muun muassa presidentti Ahtisaaren työn myötä on maailmalla erinomainen. Ahtisaaren työn jatkamisen tulee olla presidentin valinnasta riippumatta tärkeä tavoite meille suomalaisille. Parhaiten tämä tavoite täyttyy, kun presidentin tehtävään valitaan juuri ulkopolitiikan ja rauhanneuvottelujen saralla ansioitunut ehdokas.

Sauli Niinistön hienon kampanjan kannalta on perin harmillista, että hänen kannattajansa sortuvat Pekka Haaviston ala-arvoiseen kommentointiin.

Heidi Hautala
Kehitysministeri ulkoministeriössä

Kirjoitus on julkaistu 26.1.2012 Keski-Uusimaa-lehdessä vastineena A.-P. Pietilän 24.1. 2012 ilmestyneeseen kirjoitukseen. Samaa kirjoitusta kommentoi ulkoministeri Erkki Tuomioja blogissaan “Ennakkoluuloinen loka lentää”.

Siitä huolimatta kaksi haastateltua tutkijaa tyrmäsi (9.1.) muka ehdottamani avun keskeytyksen. Kehitysmaatutkimuksen dosentti Heikki Multanen varoitti homojen voivan joutua syntipukeiksi ja Åbo akademin ihmisoikeustutkija Aleksanda Sarelin arveli, että sellainen “ylhäältä alas -painostaminen” torjuttaisiin ulkomaisena agendana. Multanen huomauttaa, että muutama vuosikymmen sitten Suomessakin olivat voimassa vastaavanlaiset lakipykälät ja haluaa antaa kehitysmaiden muutokselle aikaa. Aamulehden mielipidesivulla 16.1. Sakari Hosike leimaa minut jopa “siirtomaarouvaksi” ja ihmettelee myös, miksi nostaisin juuri homoseksuaalien oikeudet “muiden ihmisoikeuksien yli”. Tarkoitukseni on luonnollisesti, että Suomen koko kehityspolitiikan perustana on entistä selkeämmin kaikkien ihmisoikeuksien kunnioitus.

Kerron, miksi homojen oikeudet toden totta koskettavat minua. Toimiessani vielä vuosi sitten Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana näin läheltä homojen vainon Afrikassa. Vieraanani oli vuoden 2010 lopulla ugandalainen homoaktivisti David Kato. Hän kertoi homoihin kohdistuvasta vihakampanjasta, jossa kehotettiin valokuvagallerian kera suoranaisesti tappamaan kymmeniä henkilöitä. Katon ei ollut turvallista palata kotiin ja niinpä pyysimme Ugandan EU-edustustoa ja Amnestya varmistamaan, ettei mitään tapahtuisi. Vain muutamia viikkoja tämän jälkeen saimme järkyttävän viestin, että Kato oli surmattu. Homoseksuaalisuus on kriminalisoitu kymmenissä Afrikan maissa, muutamissa tuomio voi olla kuolemanrangaistus.

Aamulehden haastattelema Åbo akademin ihmisoikeusinstituutin Katarina Frostell sanoo, että tilanteeseen on reagoitava ja että jos ihmisoikeuksilla on jotain merkitystä, niin juuri tällaisissa kysymyksissä. Suomen uusi kehityspoliittinen ohjelma tulee rakentumaan ihmisoikeusperustaiselle lähestymistavalle. Eniten kritiikkiä on yllättäen tullut kehitysmaatutkijoiden parista. Kehitys ja ihmisoikeudet on tähän asti paljolti pidetty keinotekoisesti eri maailmoissa, vaikka niillä on runsaasti yhtymäkohtia. Äskettäin kansainvälisessä kehitysavun tuloksellisuutta pohtineessa konferenssissa Etelä-Korean Busanissa pystyin edistämään satojen kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän vaatimusta ihmisoikeusperustaisuuden ja myös kansalaisyhteiskunnalle suotuisan toimintaympäristön kirjaamista loppuasiakirjaan. Toivoisin, että kehitysmaatutkijoiden keskuudessa pohdittaisiin ennakkoluulottomasti mahdollisuuksia ja keinoja ihmisoikeusperustaisen kehityspolitiikan toteuttamiseksi.

Heidi Hautala
kehitysministeri

Tapasin Pekka Haaviston ensimmäisen kerran syksyllä 1977 Helsingissä Korkeavuorenkadun Kasvisravintolan takapihalla. Hän pursuili ideoita siitä, miten Suomessa voitaisiin luoda tilaa uusille vaihtoehtoisille ajatuksille. Yhteiskunnan ilmapiiri oli tuohon aikaan aika ahdasmielinen, eikä varsinkaan politiikalla ollut mitään annettavaa. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin hän on Natura-ohjelman harmaannuttama valtiomies, mutta sama energia ja kyky innostaa on tallella.

Odottaessani sunnuntai-illan jännitysnäytelmän ratkaisua olen miettinyt, miten mahdottomasta on tullut mahdollista: Pekka Haavistosta saattaa tulla Suomen seuraava presidentti. Miksi näin on käymässä?

Ihmiset ovat selvästi vapautuneet tarkkailemaan laadukasta ehdokasjoukkoa lukemattomissa vaalikeskusteluissa. Moni on huomannut ajattelevansa, että heidän joukostaan juuri Pekka Haavistossa yhdistyvät ne ominaisuudet, joita uudella presidentillä tulee olla, puolueesta riippumatta.

Pitkän ja monipuolisen poliittisen kokemuksen lisäksi ratkaisevia ovat hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, jotka välittyvät hyvin televisiosta. Pekka Haavisto kuuntelee ja arvostaa keskustelukumppaneitaan ja vie keskustelua eteenpäin. Vuosien myötä tämä ominaisuus on vain vahvistunut hänessä. Hän suhtautuu ennakkoluulottomasti ja arvostavasti jokaiseen ja on valmis tutustumaan myös aivan vastakkaisesta kulmasta maailmaa katselevaan ihmiseen.

Kun Pekka saa idean, koossa on pian joukko ihmisiä sitä yhdessä toteuttamassa. Näin on perustettu lehtiä ja yrityksiä sekä pidetty kohottavia tilaisuuksia.

Kun Suomi haluaa vaikuttaa aktiivisesti maailmaan ja näkyä siellä, presidentin kokemuksella ja ominaisuuksilla on paljon väliä. Presidenteistä on Ahtisaaresta alkaen tullut viimeistään virkakautensa jälkeen henkilöitä, jotka verkostojensa avulla omistautuvat maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiselle.

Pekka Haavisto sen sijaan on ollut tunnettu kansainvälinen vaikuttaja jo ennen presidenttiyttä. Hän oli ainoa suomalainen, jonka nimen presidentti Ahtisaari mainitsi Nobel-puheessaan eduskunnassa puhuessaan rauhasta ja turvallisuudesta.

Leikin ajatuksella, että jos kaikki kahdeksan joutuisivat salaa paljastamaan, kuka toinen joukosta ansaitsisi tulla valituksi Suomen presidentiksi, Pekka Haavisto todennäköisesti saisi eniten ääniä.

 Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 20.1.2012.

- Laskelmien mukaan valtio menettää 4-6 miljardin euron tulot harmaan talouden ja talousrikollisuuden takia. On siis kyse todella merkittävistä summista. Siksi on myös varmistettava, että ohjelman toteutukseen on tarvittavat resurssit.

Kuten ohjelmassa todetaan, harmaa talous on kansainvälistynyt. Hallitusohjelmassa sitoudutaankin tehokkaaseen harmaan talouden torjuntaan sekä toimiin kansainvälisen veronkierron lopettamiseksi.
Nykyisellään markkinaehtoisesta hinnoittelusta poikkeava hinnoittelu ja muu perusteeton voitonsiirto esimerkiksi yritysjärjestelyjen yhteydessä kansainvälisesti toimivissa konserneissa ovat kasvattaneet Suomen verovajetta. Taloudellisia hyötyjä haetaan myös ympäristön kustannuksella, kun yritykset säästävät jätehuollon ja ympäristönsuojelun kustannuksista.

Hautala pitää ohjelman kirjausta yritysten siirtohinnoittelusta hyvänä.

- On erinomaista, että jatkossa verohallinto tehostaa siirtohinnoitteluun, muihin kansainvälisiin voitonsiirtoihin ja menojen kohdistamiseen sekä kansainvälisiin yritysjärjestelyihin kohdistuvaa valvontaa ja ohjausta, Hautala kiittää.

Näin Suomi saa sille lain ja verosopimusten mukaan kuuluvat osuuden konsernien verotuloista.
Kehitysministeri Hautala pitää tärkeänä myös ohjelman tavoitetta siitä, että arvopaperimarkkinoiden omistuksen julkisuus ja läpinäkyvyys säilytetään vähintään nykytasolla hallitusohjelman mukaisesti.

Lisätietoja: Ministeri Hautalan erityisavustaja Lauri Korkeaoja, puh. 0440 788 282

Tapaamisen asialistalla ovat muun muassa Tanskan EU-puheenjohtajakauden aikana aloitettavat neuvottelut EU:n rahoituskehyksistä, joissa päätetään kuinka paljon, mihin ja miten EU antaa kehitysapua vuosina 2014-2020. Kokouksessa keskustellaan myös kesäkuussa järjestettävästä Rion kestävän kehityksen huippukokouksesta ja kehityspolitiikan tavoitteista sen jälkeen, kun YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika umpeutuu vuonna 2015.

Ministerit tapasivat viimeksi joulukuussa Etelä-Korean Busanissa korkean tason avun tuloksellisuuskokouksessa. Kokouksen päätösten pohjalta ministerit jatkavat Helsingissä keskustelua keinoista, joilla kehitysapua voitaisiin parantaa laajalla yhteistyöllä.

Lisätietoja
yksikönpäällikkö Timo Olkkonen, puh. 09 1605 6283
ministerin lehdistöavustaja Milma Kettunen, puh. 040 522 9869

Heidi Hautalan puhe Valtion omistajapolitiikka -seminaarissa 17.1.2012

Hallituksen omistajapolitiikan lähtökohtana on yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti kestävä tulos. Kuten olemme kuulleet, eniten uutta entiseen linjaukseen verrattuna on tämän päivän aiheessamme, yritysten yhteiskuntavastuussa. Runsaan puolen vuoden kuluessa omistusohjauksesta vastaavana ministerinä olen saanut oppia, että kansalaisilla on suuria odotuksia valtion omistamien yhtiöiden vastuullisuuteen. Juuri siitä syystä omistajapolitiikassa joudutaan alituiseen hakemaan hyväksyttävää tasapainoa yhteiskunnallisen ja liiketaloudellisen kannattavuuden välillä. Se taas edellyttää julkistaa keskustelua ja kaikkien eri intressiryhmien aktiivista vuorovaikutusta.

On myös havaittavissa, että monet kansalaisten odotukset kohdistuvat yhtä lailla yksityisiin yhtiöihin, joihin heillä on yhteyksiä asiakkaina ja kuluttajina. Toisinaan valtio on omistajana onnistunut olemaan edelläkävijä, kun kyse on yhtiöistä, joissa sillä on määräysvalta. Viime syksynä valtioneuvoston kanslian omistusohjausosasto sai Board Professionals ry:n Hallitustimantti-palkinnon määrätietoisesta ja tuloksellisesta toiminnasta naisten aseman vahvistamiseksi valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa. Työn aloitti silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre, ja häntä voi todella onnitella kaukonäköisyydestä ja oivaltavasta tavasta käyttää valtion omistajan valtaa. Olen melko varma, että EU ei enää kauaa katso sitä, kuinka talouselämä jättää hyödyntämättä naisten kyvyt, ja odotettavissa on niin tasa-arvo- kuin sisämarkkinakomissaarin aktiivisia edistämistoimia. Keskustelussa on usein viitattu EK:n taannoiseen tutkimukseen, joka osoitti yritysten kannattavuuden kasvavan naisten hallitusosuuden myötä.

Kun yritysten yhteiskuntavastuun merkitys on lisääntymään päin, valtionkin on syytä tukea omistaja-arvon pitkäjänteistä kasvua tavoitellessaan edistää omistamiensa yhtiöiden toiminnan vastuullisuutta. Turun yliopiston professori Merja Pentikäinen julkaisi kaksi vuotta sitten selvityksen “Yritystoiminta ja ihmisoikeudet”, johon haastatellut henkilöt peräänkuuluttivat laajaa julkista keskustelua valtionyhtiöiden ja valtion roolista yhteiskuntavastuukysymyksissä. Todettiin, että valtio voi varsinkin enemmistöomistuksen ollessa kyseessä käyttää omistajan puhe- ja vaikutusvaltaa yhtiökokouksissa ja edellyttää vastuullisuutta. Käytännössä näin ei juurikaan ollut tuon selvityksen mukaan tapahtunut.

Valtioneuvoston uuden omistajaohjausta koskevan periaatepäätöksen jälkeen on selvää, että yritysvastuu korostuu, kun valtio käyttää tärkeimpiä välineitään. Omistaja toimii avoimesti ja johdonmukaisesti, esittää asiantuntevia jäseniä yhtiöiden hallituksiin, panostaa yhtiöiden johtamisresursseihin ja johdon sitouttamiseen ottaen huomioon myös muut intressiryhmät. Yritysvastuu tulee painottumaan myös yrityskohtaisessa omistajastrategiassa ja hyvän corporate governancen kehittämisessä.

Valtion kokonaan omistamien yhtiöiden ja valtio-enemmistöisten yhtiöiden edellytetään ja muiden valtio-omisteisten listaamattomien yhtiöiden toivotaan laativan erillisen yritysvastuuraportin tai sisällyttävän sen selkeästi erotettavana osana vuosikertomukseensa. Vastuukysymyksissä erityisen tärkeää on avoimuus, jonka tulee näkyä yhtiön raportoinnissa, palkitsemisessa ja yleisessä toiminnan läpinäkyvyydessä. Valtiolle on tärkeää, että yhtiöissä omaksutaan henkilöstön aseman ja oikeuksien kunnioittaminen entistä paremmin sekä ympäristön kannalta vastuulliset toimintatavat.

Omistajapoliittinen periaatepäätös linjaa, että valtio-omisteisten yhtiöiden alihankintaketjun avoimuuteen ja kokonaisvastuullisuuteen tulee kiinnittää aiempaa selkeämpi huomio. Yhteys henkilöstöjärjestöihin parantuu ja heidän vaikutusmahdollisuudet yrityksen toiminnassa kasvavat.

Yhtiöiden odotetaan kiinnittävän huomiota myös alihankintaketjujensa läpinäkyvyyteen sekä hyvän henkilöstö- ja ympäristöpolitiikan toteutumiseen myös alihankintayrityksissä. Olennaista on vastuu koko ketjusta: Toiminnalla voi olla joko suoria tai epäsuoria, esimerkiksi alihankintaketjuun liittyviä vaikutuksia. Tämän vuoksi alihankintaketjujen avoimuus on tärkeää. Apple ilmoitti julkaisevansa koko alihankintaketjun niin pitkälle kuin mahdollista.

Viime viikolla pidetyssä PriceWaterhouseCoopersin yritysvastuuseminaarissa esitettiin konkreettisia keinoja siihen, miten yritykset voivat hallita alihankintaketjujensa vastuullisuutta sopimusneuvotteluissa. Sosiaalinen media ja tiedon kaikkinainen muu saatavuus on saanut aikaan sen, että alihankintaketjuissa piilevät ongelmat tulevat hyvin helposti julki. Ja onhan myös lainsäätäjä alkanut edellyttää erityisesti rakennusalalta vastuun ulottamista aliurakointiin. Torstaina hallitus julkistaa harmaan talouden torjuntaohjelmansa.

Yritysvastuukysymysten osalta lähtökohtana tulee olla toimialan parhaiden käytäntöjen noudattaminen ja vähintään keskeisiä kilpailijoita vastaavien standardien omaksuminen. Melko nopea onnistuminen hallitusten kokoonpanon tasa-arvotavoitteessa osoittaa, että valtio voi toimia edelläkävijänä ja esimerkkinä, jotka voisivat toistua muissakin asioissa. Yhtiöiden henkilöstöpolitiikan tavoitteena tulee olla, että yhtiöt ovat esimerkillisiä työnantajia, jotka noudattavat tehtyjä työmarkkinasopimuksia ja jotka jatkuvasti ja aloitteellisesti kehittävät henkilöstöpolitiikkaansa.

Yhtiöiden ympäristöpolitiikan tavoitteena tulee olla esimerkillinen ja vastuullinen käyttäytyminen, joka perustuu lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten kunnioittamiseen. Valtio on periaatepäätöksen mukaan omistajana valmis edistämään järjestelyjä, joilla yhtiöt pyrkivät yhdistämään tuotannolliset ja taloudelliset seikat ympäristönäkökohtiin, joka edistää yhtiön pitkän aikavälin kilpailukykyä.

Eroa yksityisiin yhtiöihin ei ole syytä korostaa, sillä lopulta yritysvastuun toteutumisessa ratkaisevaa on, että kaikilla alan yrityksillä on samat kilpailuedellytykset, aina globaalitasolle asti. Ja kuten äsken kuulimme, valtionomistus ei suojaa kapitalismilta tai pahalta maailmalta ylipäätään. Toivottavaa olisi, että erityisesti suuret yhtiöt ja yritysten etujärjestöt käyttäisivät vaikutusvaltaansa kansainvälisen säätelykehyksen vahvistamiseksi eivätkä vastustaisi sitä. Parhaat yhtiöt lähtevät yhdessä julkisen vallan ja eri sidosryhmien kanssa kehittämään säätelyä. Kannustavana esimerkkinä pidän esimerkiksi Nokian ja muiden elektroniikka-alan valmistajien ponnisteluja ns. tuottajanvastuun toteuttamiseksi EU-lainsäädännössä.

Kun yrityskansalaisuus on globalisoitunut, myös yritysvastuun pitää olla globaalia. Globaalin säätelyn puute on mahdollistanut ja mahdollistaa yhä sen, että yritykset ovat käyttäneet kehitysmaita ympäristö-, työ- ja verosääntelyn kiertämiseen. Kansainvälisessä kehityskeskustelussa saa kasvavaa huomiota siirtohinnoittelun väärinkäyttö, koska se uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa. Tällä hetkellä yhä suurempi osa maailmankaupasta käydään monessa maassa toimivien konsernien sisällä. Ehkä tärkein lääke tähän ongelmaan on OECD:n mallisopimuksen tehokkaampi toimeenpano ja valvonta; se että sisäisissä kaupoissa käytetään aitoja markkinahintoja.

Yritysvastuun historia

Ennen hyvinvointivaltion syntyä yritysvastuu oli usein taloudellinen välttämättömyys: sosiaalisten turvaverkkojen ja hyvinvointipalvelujen puuttuessa teollisuuspatruunojen oli loogista huolehtia yhteisön hyvinvoinnista. Myös sosialismin uhka kannusti toisinaan yritysjohtoa korostamaan hyvien tekojen tekemistä. Teollistumisen myötä laajentuneet ympäristöongelmat loivat painetta yritysten toimintaan - 1980-luvulta alkaen voimistui käsitys, ettei pelkkä lainsäädäntö riitä ympäristön ja elinkeinoelämän suhteen ratkaisemiseen, koska lainsäädäntö on vääjäämättä viiveellistä. Ja oma kokemukseni on, että sitä yhtä laaditaan takapenkin taavien, ei yritysvastuun edelläkävijöiden ehdoilla.

2000-luvulla yhteiskuntavastuuta alettiin painottaa aikaisempaa voimakkaammin, erityisinä syinä talouden globalisaatio ja monikansallisten yritysten toiminta kehitysmaissa, hyvinvointivaltion rahoitusongelmat ja erityisesti harmaan talouden, verosuunnittelun ja sisäpiirisääntöjen rikkomisesta kummunneet ongelmat. Myös ihmisoikeusyhteys on vahvistunut: YK:n erityisedustaja John Ruggie julkaisi viime kesänä loppuraportin, joka sisältää ohjaavat periaatteet (Guiding principles) yritysten ihmisoikeusvastuuseen. Olen aikeissa kutsua hänet Suomeen ja toivon, että voin kutsua teidät keskustelemaan hänen kanssaan.

Nykyaikaa on, että yritysten vapaaehtoiset toimet ja itsesäätely sekä lainsäätäjän asettamat velvoitteet käyvät vuoropuhelua, johon osallistuvat myös eri sidosryhmät. Yritysvastuun tätä päivää erityisesti globaalissa yritystoiminnassa edustavat myös laajat kumppanuudet: Yritysten ja julkisen vallan lisäksi siihen kuuluu kansalaisyhteiskunta kaikkine sidosryhmineen. Presidentti Halosen johtopäätökset YK:n kestävän kehityksen paneelissa tullevat painottamaan eri toimijoiden kumppanuuksia globaalien ongelmien ratkaisemiseksi, ja tämä on yksi keskeinen ajatus myös parhaillaan johdollani valmistuvassa Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa. Suomessa on myös erinomaiset edellytykset tällaisille kumppanuuksille, koska eri toimijoilla on paljon yhteyksiä toisiinsa.

Kansalaisyhteiskunta ja yritysvastuu

Vastuukiistoja, eli kansalaisjärjestöjen ja yritysten välisiä konflikteja yrityksen toiminnan oikeutuksesta, on ollut niin kauan kuin elinkeinotoimintaakin. Vastuukiistojen historia on monimuotoistumisen historiaa: Aikaisemmin painottuivat työntekijöiden asemaan liittyvät kysymykset, myöhemmin niiden rinnalle on tullut ympäristöön ja globaaliin hallintoon liittyvät asiat. Viime vuosina joukkoirtisanomisten myötä työntekijöiden asema on noussut uudestaan keskiöön, erityisesti rikkaissa valtioissa.

Ympäristökiistojen paikka on vaihtunut: Kun ennen puhuttiin erityisesti paikallisista ongelmista, nykyään huomio kiinnittyy erityisesti globaaleihin ongelmiin ja kehitysmaitten tilanteeseen.

Suomi ei myöskään ole välttynyt konflikteilta - Talvivaara, josta valtio omistaa pienen osan,, viitisen prosenttia, on ollut jatkuvasti otsikoissa ympäristöongelmien vuoksi. Sinänsä on tärkeää ja huolestuttavaa, että ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat käytännössä jo vallanneet Lapin ja maanomistajalle maksettavaa minimaalista louhintakorvausta vastaan ovat oikeutettuja malmivarantoihin. Tätä taustaa vasten olisi hyvä, että valtio olisi vahvempi omistaja kaivosalalla. Onkin kysyttävä, onko Suomesta ja erityisesti Lapista tullut Pohjolan Kongo. Vähintä mitä voidaan vaatia, on että ympäristövastuu hoidetaan esimerkillisesti.

Sosiaalisen median myötä tapahtunut julkisuuden rakennemuutos on antanut kansalaisjärjestöille tehokkaamman kanavan tuoda esille vastuukiistoja.

Yritysten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyön keskeinen ongelma liittyy maailmankuvaan: Kansalaisjärjestöille voi olla vaikeaa ymmärtää talouden logiikkaa - sitä että mikäli yritys ei tuota voittoa ei se pitkällä tähtäimellä työllistä eikä voi olla vastuullinenkaan. Toisaalta yrityksiä vaivaa joskus perusnegatiivinen asenne ja vähäinen tietämys kansalaisjärjestöjen tavoitteista ja toiminnasta sekä sen oikeutuksesta. Tätä taustaa vasten vuoropuhelun parantaminen on kaiken yritysvastuun perusedellytys. Ei myöskään riitä, että keskustellaan varovaisesti kabineteissa, vaan niistä kannattaa tulla ulos ja antautua julkiseen keskusteluun. Kriitikot tuovat sitä paitsi usein niitä ei aina kovinkaan heikkoja signaaleja siitä, mihin suuntaan maailma on kehittymässä.

Usein ollaan tilanteessa, jossa kiistassa esiintyy yhtiölle kiusallinen paljastus kohdemaasta, sekä sitä seuraava “mehän noudatimme kaikkia paikallisia lakeja ja määräyksiä” -reaktio. Toisin sanoen, sana sanaa vastaan. Vaikka kyse ei olekaan aivan WTO-tasoisista kiistoista, suosittelisin vahvasti yrityksille jo oman oikeusturvansa (ja pörssikurssinsa) takia kääntymistä kolmannen riippumattoman arvioijan puoleen. Selvää on myös, että sidosryhmille ei kelpaa tuo paikallisten lakien turvaan vetäytyminen, jos ne käytännössä korvautuvat paikallisten eliittien röyhkeällä eduntavoittelulla ja piittamattomuudella.

Omalta osaltani haluan toimia sillanrakentajana kansalaisyhteiskunnan ja yrityselämän välillä - sitä kautta omistajaohjauksen ja kehitysministeriyden yhdistelmä on minulle ideaalisalkku. Neste Oilin yhtiökokouksesta kannettiin taannoin kansalaisjärjestöjen edustajat pihalle - kummaltakin osapuolelta pitää tällöin kysyä, onko dialogi laadukasta. Tosin tein nopeasti sen havainnon, että paraskaan yhtiö ei voi yksin ratkaista ongelmia, joita aiheutuu toimintamaan hallinnon heikkoudesta ja korruptiosta sekä kansainvälisten edesauttavien säädösten puutteesta. Siksikin dialogissa on hahmotettava realistinen etenemisstrategia, ja uskon, että valtaosa kansalaisyhteiskunnasta on valmis osallistumaan sellaisen laadintaan.

Avoimuus ja yritysvastuu

Olen viime viikkoina joutunut vastaamaan useasti erilaisten epävirallisten lähteiden esittämiin väitteisiin valtionyhtiöiden toiminnasta, tunnetuimpana näistä VRleaks. Sivustolla esitetyistä väitteistä suuri osa oli virheellisiä, mutta niille on kaikupohjaa kansalaisten keskuudessa ja siten myös mediassa. Esimerkiksi minusta tehty “Helsingin Sanomien” haastattelu, jota Kauppalehti siteerasi viime viikolla, oli tekaistu.

Mistä tämä kertoo? Ensinnäkin, yrityksen mahdollisuus kontrolloida omaa julkisuuttaan on hyvin rajallinen - sosiaalisen median myötä jokainen voi saada oman viestinsä julkisuuteen, riippumatta siitä pitääkö se paikkaansa. Voidaankin sanoa, että sosiaalisen median suurin saavutus yrityksen ja yhteiskunnan suhteeseen liittyen on se, että se pakottaa yritykset avoimuuteen.

Ja miten tähän tulisi reagoida? Eikö ainoa ja paras mahdollisuus ole että kerrotaan nämä asiat itse ja annetaan tähän foorumi. En kuitenkaan esitä, että valtionyhtiöt perustaisivat itse omat leaks-sivustonsa, mutta avoimuuspolitiikkaa on pohdittava kunnolla, myös koska vuodot ovat huolestuttavia myös yrityksen sisäisen ilmapiirin mittarina.

Johdon palkitsemisohje uudistetaan vastaamaan muuttunutta yhteiskunnallista tilannetta vastaavaksi tämän kevään aikana. Muun muassa Tapaninpäivän myrskyt, junaliikenteen ongelmat ja postipalveluiden saatavuus ovat nostaneet keskustelua asiakaspalvelutyytyväisyyden tai henkilöstön työtyytyväisyyden nykyistä suuremmasta painottamisesta palkitsemisjärjestelmiä kehitettäessä. Erityisesti on noussut esille lisäeläkkeiden oikeutus, ja kansalaisia kiinnostaa, mitä valtio omistajana tarkoittaa palkitsemisen kohtuullisuudella.

Lopuksi. Valtion pitää omistajana koettaa rakentaa ihmisten luottamusta siihen, että yhteiskunta toimii reilusti. Siten luottamuksen yritystoiminnan vastuullisuuteen pitää pysyä korkeana. Valtiolla on omistajana erityinen rooli. Tehtävä ei ole yksinkertainen, koska pääomasijoittajien kasvaneet tuottotavoitteet ja toisaalta kansalaisyhteiskunnan valvontaroolin vahvistuminen ovat asettaneet yritykset yhä tiukemman vastakkainasettelun keskiöön - tämä vain korostaa valtion suhtautumista yritysvastuuseen. Omistajan keskeinen instrumentti yrityksen toimintaan vaikuttamiseen on hallitusten jäsenten valitseminen - omalta osaltani aion varmistaa sen, että yritysvastuukysymysten osaaminen vahvistuu valtion omistamien yhtiöiden hallituksissa.

Myös muut pohjoismaiset journalistiliitot ovat vaatineet hallituksiaan aktiivisuuteen asiassa.

13.1.2012

Hyvä vastaanottaja,

Kiitämme Suomen Journalistiliittoa 11.1.2012 päivätystä kirjeestä koskien ruotsalaistoimittajien Etiopiassa saamaa tuomiota. Suomen hallitus jakaa Journalistiliiton huolen lehdistön toimintavapauden kaventumisesta Etiopiassa.

Suomi toimii aktiivisesti sananvapauden ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien edistämiseksi Etiopiassa poliittisen vuoropuhelun ja kehitysyhteistyön kautta.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja kommentoi 29.12.2011 antamassa lausunnossa ruotsalaistoimittajien tuomioita, joille ei näytä olevan oikeudellisia perusteita. Suomi toimii asiassa yhteistyössä pohjoismaiden ja EU-maiden kanssa toimittajien oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi. Suomi ja kansainvälinen yhteisö tukevat Ruotsin ponnisteluja asiassa.

Suomi ja muut EU-maat seuraavat tasapuolisesti niin ruotsalaisten kuin vastaavista terroristisista rikoksista syytettyjen Etiopian kansalaisten oikeudenkäyntejä ja kohtelua sekä kantavat huolta oikeuskäsittelyjen oikeellisuudesta.

Suomi on seurannut tiiviisti ruotsalaistoimittajien tapauksen käsittelyä: Suomen Addis Abeban suurlähetystö on yhdessä muiden EU-maiden kanssa osallistunut ruotsalaistoimittajien tuomioistuinkäsittelyihin. Suomi on myös vaikuttanut EU-yhteistyön ja muiden kumppanimaiden kautta siten, että asia etenisi myönteiseen suuntaan. Asiaa on niin ikään käsitelty pohjoismaiden keskinäisissä kokouksissa Addis Abebassa.

Kehitysministeri Heidi Hautala otti lokakuussa 2011 Etiopian vierailullaan esille ruotsalaistoimittajien tilanteen pääministeri Meles Zenawin ja varapääministeri/ ulkoministeri Hailemariam Desalegnin kanssa. Ministeri Hautala toi esille lehdistövapauden ja huolensa Etiopian kansalais-yhteiskunnan toimintavapauden kaventumisesta. Hän vetosi etiopialaisiin, jotta nämä varmistaisivat ruotsalaistoimittajien oikeudenmukaisen kohtelun. Etiopialaiset ilmaisivat kyseessä olevan maansa sisäinen asia ja tapauksen olevan oikeuslaitoksensa käsittelyssä.

Ruotsalaistoimittajien tapauksessa tuomion julistaminen ei suinkaan merkitse asian käsittelyn lopettamista. Suomi ja EU jatkavat yhdessä Ruotsin kanssa työtä diplomaattisin keinoin niin Etiopiassa kuin muuallakin myönteisen ratkaisun saamiseksi.

Parhain terveisin,
Erkki Tuomioja
Ulkoasiainministeri

Heidi Hautala
Kehitysministeri

Lisää tietoa asiasta löytyy Journalistiliiton verkkosivuilta.