EU-Turkki-sopimus ei kestä päivänvaloa

Turkki kiristää EU:ta. Se uhkaa lopettaa EU:n kanssa sovitun pakolaissopimuksen noudattamisen, mikäli EU ei myönnä Turkille sen vaatimaa viisumivapautta lokakuuhun mennessä. Pakolaissopimus on ollut EU:n hätäratkaisu, sillä jäsenmaat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Unioni on näyttäytynyt heikkona ja hampaattomana.

Turkki-sopimusta on alusta asti pidetty kansainvälisen oikeuden vastaisena. Tämän on todennut muun muassa YK:n pakolaiskomissaari. Turkkia ei voida pitää turvallisena maana. Terrorismilaeissaan se ei kunnioita ihmisoikeuksia. Sen on myös nähty kohtelevan Syyriasta paenneita erittäin julmasti.

Tilanne hankaloitui entisestään heinäkuun vallankaappausyrityksen jälkeen. Presidentti Erdogan sai oivan syyn aloittaa puhdistukset, joiden tavoitteena on tehdä Turkista autoritäärinen ja islamistinen valtio. Uudella itseluottamuksella Erdogan aikoo sanella EU:lle ehtonsa entistä selvemmin.

Vallankaappausyritys on vain heikentänyt Turkin sitoutumista viisumivapauden ehtoihin. Toteutetut kymmenien tuhansien ihmisten puhdistukset valtion instituutioissa rikkovat kaikkia oikeusvaltion periaatteita. EU ei voi katsoa niitä läpi sormien. On ilmiselvää, että Turkin jäsenyysneuvotteluja ei myöskään voida jatkaa.

Mikäli sopimus kaatuu, EU joutuu palaamaan pakolaispolitiikassaan lähtöruutuun. Kreikka ja Italia on jätetty kohtuuttoman paineen alle. Erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan jäsenmaat ovat tiukimmin vastustaneet unionin yhteistä pakolaispolitiikkaa ja sitovaa vastuunjakoa. Kuitenkin, jos pakolaiset sijoitettaisiin oikeudenmukaisesti eri EU-maihin, määrät kutakin maata kohti jäisivät varsin kohtuullisiksi.

Edessä on uusi pakkotilanne, jossa muidenkin jäsenmaiden on viimein kannettava vastuunsa ja kyettävä osoittamaan solidaarisuuttaan. Sen sijaan, että EU-maat luistaisivat unionin periaatteista, demokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta ja alistuisivat Turkin kiristykselle, niiden on löydettävä yhteinen, oma ratkaisu pakolaiskriisiin. Pakolaisten oikeuksien toteutumisen on oltava nyt tehtävien poliittisten ratkaisujen keskiössä. Päätöksiä tehdään todellisista ihmiskohtaloista, ei kasvottomista numeroista. Komission ja jäsenmaiden edustajilla on kannettavanaan suuri vastuu ja edessään tiukka testi. Jos he siinä onnistuvat, unioni on entistä vahvempi kansainvälisesti.

Julkaistu Voima-lehdessä 29.8.2016

FacebookTwitterGoogle+
%d bloggers like this: