Esimerkillinen raja?

Viime elokuussa ulkoministeri Soini vieraili Imatralla ja suitsutti, että Venäjä hoitaa raja-asiansa sillä lailla kuin muidenkin pitäisi ne hoitaa, varmaankin tarkoittaen ennen muuta Kreikkaa. Tämä ulkoministerin ylilyönti on kuvaava esimerkki siitä, miten nopeasti tilanne saattaa muuttua. Nyt pohjoisen raja-asemiemme takana käyneet todistavat, että Venäjältä tuodaan organisoidusti Suomen raja-asemille turvapaikanhakijoita ja muita, joilta puuttuu Schengen-viisumit.

Helsingin Sanomien mukaan on selvää, että Venäjän paikallisviranomaiset toimivat hyvässä yhteisymmärryksessä tahojen kanssa, jotka tuovat pakolaisia rahasta rajallemme.

Koskaan ei mikään viranomaistoiminta ole edennyt Luoteis-Venäjällä ilman, että Moskovassa päätetään asiasta. Tämän tietävät kaikki suomalaiset, jotka ovat koettaneet vuosien varrella tehdä yhteistyötä Murmanskin alueviranomaisten kanssa.

Nyt pidetään kahdenvälisiä ministeri- ja pääministeritapaamisia Suomen ja Venäjän kesken. Hallituksemme korostaa tarvetta ratkaista syntynyt ongelma nimenomaan kahden kesken Venäjän kanssa. Halutaan saada aikaan uusi ”yhteistyöasiakirja” laittomasta maahantulosta ja muusta rikostorjunnasta.

Hieman etäämmältä katsoen ei voi kuin ihmetellä Suomen hallituksen valitsemaa toimintatapaa. Oppi erityissuhteesta Venäjän kanssa kumpuaa entisiltä ajoilta, vaikka nythän kyse on myös EU:n ulkorajasta. Pieni kierros Brysselissä osoitti, että tuskin kukaan oli edes kuullut unionin koillisrajan merkillisistä tapahtumista. Tämä ei ole Suomelle hyväksi.

Sisäministeri Orpona olisin jo ottanut mukaan EU:n muut sisäministerit ja rajavalvontavirasto Frontexin. Toistaiseksi kyse on pienistä ihmisryhmistä, mutta tilanne voi nopeasti muuttua. Venäjältä kuuluu nimittäin, että siellä pitkäänkin oleskelleita maahanmuuttajia on ryhdytty karkottamaan maasta – oletettavasti taloustaantuman takia. Yksikään Moskovan rakennustyömaa ei toimisi ilman keskiaasialaisia siirtotyöläisiä, joista osa työskentelee maassa laittomasti eläen kurjissa oloissa. Nyt tilanne on kääntynyt ja ulkomaalaisia karkotetaan maasta.

Osa Venäjältä EU-alueelle pyrkivistä ihmisistä on varmasti paossa sotaa ja vainoa. Suomen keskustelussa väläytetty ajatus rajan sulkemisesta sulkisi mahdollisuuden myös heiltä hakea turvapaikkaa. Sellaiseen ratkaisuun ei tulisi missään nimessä päätyä.

Venäjää pidetään pakolaisille turvallisena maana. Venäjä ei kuitenkaan käyttäydy turvallisen maan tavoin. Miten tahansa nyt neuvotellaankin, tärkeä aihe on vaatia muutosta siihen, miten Venäjä kohtelee pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Viime viikolla hieroin silmiäni, kun luin pääministerin erityisavustajan Antti Pentikäisen suorasukaisen lausunnon. Pentikäisen mukaan Syyrian sodassa ihmismassoja ajetaan tarkoituksella liikkeelle. Hän kysyy, miksi Venäjä pommittaa alueita, joilla ei ole logistista tai sotilaallista merkitystä, mutta joilta voi lähteä liikkeelle valtavia ihmismääriä. Asiantuntevan erityisavustajan käsitys on, että jotkut valtiot, muun muassa Venäjä, pyrkivät käyttämään pakolaisvirtoja hyväkseen horjuttaakseen Euroopan vakautta.

Jos, ja mielestäni kun tästäkin on kysymys, ei tosiaan riitä, että tehdään kahdenvälisiä yhteistyöasiakirjoja ja odotetaan luottavaisesti, että toinen osapuoli pitää sanansa ja sitoumuksensa. Todellisuus on paljon rumempi.

Julkaistu YLE Lapin Radiossa 28.1.2016

FacebookTwitterGoogle+
%d bloggers like this: