“Leikin ajatuksella, että jos kaikki kahdeksan joutuisivat salaa paljastamaan, kuka toinen joukosta ansaitsisi tulla valituksi Suomen presidentiksi, Pekka Haavisto todennäköisesti saisi eniten ääniä”, Heidi Hautala kirjoittaa.
Tapasin Pekka Haaviston ensimmäisen kerran syksyllä 1977 Helsingissä Korkeavuorenkadun Kasvisravintolan takapihalla. Hän pursuili ideoita siitä, miten Suomessa voitaisiin luoda tilaa uusille vaihtoehtoisille ajatuksille. Yhteiskunnan ilmapiiri oli tuohon aikaan aika ahdasmielinen, eikä varsinkaan politiikalla ollut mitään annettavaa. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin hän on Natura-ohjelman harmaannuttama valtiomies, mutta sama energia ja kyky innostaa on tallella.
Odottaessani sunnuntai-illan jännitysnäytelmän ratkaisua olen miettinyt, miten mahdottomasta on tullut mahdollista: Pekka Haavistosta saattaa tulla Suomen seuraava presidentti. Miksi näin on käymässä?
Ihmiset ovat selvästi vapautuneet tarkkailemaan laadukasta ehdokasjoukkoa lukemattomissa vaalikeskusteluissa. Moni on huomannut ajattelevansa, että heidän joukostaan juuri Pekka Haavistossa yhdistyvät ne ominaisuudet, joita uudella presidentillä tulee olla, puolueesta riippumatta.
Pitkän ja monipuolisen poliittisen kokemuksen lisäksi ratkaisevia ovat hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, jotka välittyvät hyvin televisiosta. Pekka Haavisto kuuntelee ja arvostaa keskustelukumppaneitaan ja vie keskustelua eteenpäin. Vuosien myötä tämä ominaisuus on vain vahvistunut hänessä. Hän suhtautuu ennakkoluulottomasti ja arvostavasti jokaiseen ja on valmis tutustumaan myös aivan vastakkaisesta kulmasta maailmaa katselevaan ihmiseen.
Kun Pekka saa idean, koossa on pian joukko ihmisiä sitä yhdessä toteuttamassa. Näin on perustettu lehtiä ja yrityksiä sekä pidetty kohottavia tilaisuuksia.
Kun Suomi haluaa vaikuttaa aktiivisesti maailmaan ja näkyä siellä, presidentin kokemuksella ja ominaisuuksilla on paljon väliä. Presidenteistä on Ahtisaaresta alkaen tullut viimeistään virkakautensa jälkeen henkilöitä, jotka verkostojensa avulla omistautuvat maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiselle.
Pekka Haavisto sen sijaan on ollut tunnettu kansainvälinen vaikuttaja jo ennen presidenttiyttä. Hän oli ainoa suomalainen, jonka nimen presidentti Ahtisaari mainitsi Nobel-puheessaan eduskunnassa puhuessaan rauhasta ja turvallisuudesta.
Leikin ajatuksella, että jos kaikki kahdeksan joutuisivat salaa paljastamaan, kuka toinen joukosta ansaitsisi tulla valituksi Suomen presidentiksi, Pekka Haavisto todennäköisesti saisi eniten ääniä.
Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 20.1.2012.
2 kommenttia
En ole koskaan äänestänyt Vihreitä.
Jos oma ehdokkaani ei pääse toiselle kierrokselle, ja Niinistö pääsee, panttaan ääneni Haavistolle.
Heidi toivottavasti näet, että nämä presidentinvaalit tasoittavat sinun tietäsi tulla presidentiksi kuuden vuoden kuluttua. Sinua tulevat myös naiset kannattamaan ja jos vihreät ja sinä alatte vihdoin uskoa itseenne on vain taivas kattona.