Kolumni Maaseudun tulevaisuus -lehdessä 25.11.2009.
25.11. vietetään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma ja vakava ihmisoikeusloukkaus. Se on myös häpeällinen este sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle. Aihe on esillä Euroopan parlamentissa, kun keskiviikkona äänestämme naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta.
Väkivalta on laajalle levinnyt ongelma Euroopassa, jopa yksi viidestä eurooppalaisesta naisesta on kokenut väkivaltaa kotonaan. Kyseessä ei ole siis marginaalinen ilmiö, vaan kaikissa yhteiskunnissa ja yhteiskuntaluokissa monen naisen arkipäivään kuuluva ongelma.
Suomessa ei mene sen paremmin. Naisiin kohdistuva väkivalta ja hidas herääminen sen torjuntaan on ehkä suurin tasa-arvo-ongelmamme. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi on entisen tai nykyisen parisuhdekumppanin tekemä naisen surma. Kun tasaarvomaineemme muutoin on luja, on tämä herättänyt myös kansainvälistä ihmetystä. Suomen kaltaisessa kehittyneessäkin maassa valtaosa sukupuolittuneesta väkivallasta on edelleen miesten tekemää ja kohdistuu naisiin.
Ei tietenkään ole mitään syytä kieltäytyä tunnustamasta, että myös päinvastaista tapahtuu, nähtävästi tasa-arvon myötä valitettavasti yhä enemmän. Hyvä ensi askel olisi tehdä naisten miehiin - ja lapsiin- kohdistamasta väkivallasta kattava tutkimus. Suomi on ollut hidas myöntämään, että avioliitto tai parisuhde ei voi tehdä sukupuolittuneesta väkivallasta vähemmän moitittavaa.
Suomessa raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin 20 vuotta Ruotsia jäljessä. Erot EU-maiden kesken näkyvät europarlamentissa, jossa muutama Euroopan kansanpuolueen
edustaja ei hyväksy sitä, että jäsenvaltiot määrittelisivät seksuaalisen väkivallan avioliitossa rikokseksi. Kannatan Suomessakin ajankohtaista ehdotusta, että kaikki väkivaltarikokset tehdään virallisen syytteen alaisiksi. Pahoinpitelyt ovat usein toistuvia, mikä pitää huomioida rangaistuksissa. Lähisuhdeväkivallassa rikoksen sovittelu ei ole oikea keino.
Suomessa valtio on pakoillut sille kiistatta kuuluvaa vastuuta. Se ei ole saanut aikaan kunnollista kansallista toimintaohjelmaa sekä sen vaatimia varoja. Olisi parasta kirjata uhreille suunnatut kunnalliset auttamispalvelut lakiin. Jotta naiset saisivat apua väkivallasta selviytymiseen, tulisi turvakotipalvelujen määrä nostaa kansainvälisten vaatimusten tasolle. On havaittu tarve myös salaisiin turvakoteihin, mikä on karu muistutus ongelman vakavuudesta.
Koska yksikään Euroopan maa ei ole pystynyt puuttumaan asiaan tehokkaasti, tarvitsemme koko EU:n laajuisen ratkaisun. Onneksi tuleva puheenjohtajamaa Espanja on luvannut ottaa asian toimintasuunnitelmaansa. Myös Euroopan neuvostossa tehdään sen eteen tärkeää työtä.
Minun tehtäväni europarlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana on pitää huolta, että EU:n ulkosuhteissa, esimerkiksi sopimuksia neuvoteltaessa, teema pidetään esillä. Tärkeää on puuttua esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpomiseen ja ihmiskauppaan, naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja nekin.
8 kommenttia
Kuulostaa hienolta. Lisäksi olisi kiva kuulla mitä Hautala ja puolueensa aikoo konkreettisesti tehdä asian hyväksi?
Esimerkiksi ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön lähes totaalinen puuttuminen useista Suomen kunnista on asia, joka vaatii konkreettisia välittömiä toimia. Samoin kouluterveydenhuollon ja lastenspykiatrian jatkuva aliresursointi.
Samoin turvakotipaikkojen vuosia jatkunut alikapasiteetti.
Kuten myös laki valvotuista ja tuetuista tapaamisista, jonka valmistelu on seisonut jo vuosia rahanpuutteen takia. Tarvittaisiin myös lähisuhderauhapykälä Ruotsin mallin mukaan. Henkinen väkivalta ja lasten altistaminen näkemiselle ja kokemiselle tulisi kriminalisoida. Ja niin edelleen! Työsarkaa riittää!
“Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin”
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin_1352897.html
“Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.”
Mutta näinhän se taisi olla: “keskittymällä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei väheksytä muiden ryhmien kokemuksia vaan pyritään tehokkuuteen.”
Yhdysvaltalaisen CDCn tekemän tutkimuksen mukaan 25% parisuhteista esiintyy väkivaltaa. Näissä tapauksissa noin puolissa väkivalta on molemminpuolista. Väkivaltaa käyttävät siis molemmat, niin mies kuin nainen.
Toisen puoliskon väkivaltaisista parisuhteista muodostaa ne parit, joissa vain toinen osapuoli käyttäytyy väkivaltaisesti. Näissä parisuhteissa yli 70% väkivallan tekijänä on nainen. Tilastojen varjolla käy selvästi ilmi naisten tekemän parisuhdeväkivallan määrä.
Viime aikoina on kuitenkin selvitelty lapsiin kohdistunutta väkivaltaa ja sama trendi, kuin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa tulee esiin myös siellä. Yli 60% lapsiin kohdistuneesta väkivallasta on äitien tekemää, vaikka naisista suurempi osa vastustaa lasten fyysistä kurittamista. Myös lasten tapoista 65% on naisten tekemiä
Eli nyt kun näitä asioita aletaan viimeinkin tutkia niin rupeaa myytit murtumaan. Sehän ei sovi feministeille ollenkaan, koska he ovat käyttäneet tätä valheellista väkivaltamyyttiään keppihevosena ties mihin.
Heidi Hautala:
“Hyvä ensi askel olisi tehdä naisten miehiin - ja lapsiin- kohdistamasta väkivallasta kattava tutkimus.”
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana Teillä lienee aivan ykkösluokan paikka tutkimuksen teettämiseksi.
Aiemminhan tällaista tutkimusta on vastustettu raivokkaasti mm. Vihreät naiset ry:n ja kaikkien muidenkin feminististen naisjärjestöjen taholta…
Mikäli tällainen tutkimus saadaan aikaan, olisi syytä odottaa, että se olisi yhteismitallinen naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksiin nähden kysymyksenasetteluineen ja tulkintoineen….
Ojensitte muutama kuukausi sitten Miehen työ -palkinnon Jeff Hearnelle, joka on ollut perustamassa White Ribbonin jaostoa Suomeen .
White Ribbonin sivuilta:
”Parisuhdeväkivallasta valtaosa on miesten tekemää; Suomessa vuoden aikana tehdyistä n. 285000 parisuhdeväkivallan tapauksista n 90.2 % ovat miesten ja 9.8 % naisten tekemiä (osa tästä 9.8 % luultavasti puolustustarkoituksessa).”
-mainiota toimintaa.
Sylttytehtaalta laki- ja oikeusasioiden korkeimpaan päätöksentekokäytäntöihin
-Nykyinen lakiasiain valiokunnan puheenjohtaja, vihreä feministi Janina Andersson oli taannoin läsnä Amnesty Internationalin järjestämässä keskustelutilaisuudessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta:
“Tilaisuuden puheenjohtaja Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastolta sanoi, että kaikki kyllä puhuvat tästä teemasta tällä hetkellä, mutta nyt pitäisi laittaa tapahtumaan myös käytännössä kuntatasolla
…
Puhuimme siitä, miten väkivaltainen maa Suomi on
…
190 000 lasta näkee vuosittain, kun heidän äitiään pahoinpidellään.
…
Sain myös viemisinä terveisiä Tuija Braxille oikeusministeriöön”
http://janina.vuodatus.net/blog/1336619
- Ja eipä aikaakaan kun vihreä feministi Tuija Brax, nykyinen oikeusministeri piti puheen eduskunnassa:
”Sitten, arvoisa puhemies, vielä perheväkivalta-termistä. Oikeusasiamies on tässä sanonut, että termi on kiistanalainen, mutta päätynyt kuitenkin ihan hyvillä perusteluilla tässä käyttämään sanaa ”perheväkivalta” muun muassa sen takia, että se kuvaa silloin, jos oikein ymmärsin, sitä, että siinä on usein lapsesta kysymys, jonka perheessä tapahtuu väkivaltaa, ja on todella syytä korostaa, niin kuin oikeusasiamieskin teki, että ne lähes 200 000 suomalaista lasta, jotka vuosittain todistavat, kun äitiä lyödään, ovat myös väkivallan uhreja. Voi olla hyvin traumaattista nähdä, kun kotona lyödään.
….
”Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näihin lähes 200 000 suomalaiseen lapseen, jotka näkevät, kun heidän äitiään hakataan - melkein Tampereen asukasluku.”
- Tuija Brax
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpptk&${BASE}=faktautpPTK&${THWIDS}=0.14/1254153194_92970&${TRIPPIFE}=PDF.pdf (linkki on jostain syystä saatettu toimimattomaan tilaan…”page expired”)
- Huoh…. jos arvioidaan, että perheessä on keskimäärin 1,5 lasta niin vuosittain pahoinpideltyjä naisia on siis pyöreät 126 000.
…Siis sellaisia joilla On lapsia ja lapset Ovat Nähneet kun isä lyö.
Kuinka suuri lienee sellaisten pahoinpideltyjen ja hakattujen naisten määrä, joilla ei ole lapsia tai lapset eivät näe hakkaamista?
Jos arvataan vähän alakanttiin tuosta luvusta 126 000….. vaikkapa 80 000 niin päästään vuosittaiseen pahoinpitelylukuun 206 000.
Suomalaiset miehet siis hakkaavat vuosittain reippaasti yli 200 000 naista parisuhteissaan.
Tämä tekee about 540 naisenhakkaamista, pahoinpitelyä/päivä.
Sen päälle tulevat vielä ne 15 000 - 45 000 raiskattua naista….
Faktaa:
Janina Anderssonin, Tuija Braxin ja feminististen naisjärjestöjen lukummärä”tiedot” hakatuista ja pahoinpidellyistä naisista:
“…perustunee Usko, toivo, hakkaus - tutkimukseen. UTH:ssa esitettiin laajaan väkivallan käsitteeseen perustuva kysymyssarja uhriutumisesta. Tuloksena oli, että edellisen vuoden aikana 7 prosenttia (1,3 miljoonasta parisuhteessa elävästä naisesta, eli noin 90 000 henkeä) oli joutunut jonkin esitetyn väkivallan muodon kohteeksi. Yleisin noista muodoista oli kiinni pitäminen ja kulun estäminen, kuten UTH:n johdannossakin kerrotaan.
Kuitenkin jo tuolloin ja vuosia jatkuneessa keskustelussa mainitun laajan väkivallan käsitteen mukaiset uhriutumiset yleistettiin tarkoittamaan “hakkaamista”, eli väkivallan muotoa, joka yleisessä puheessa vastannee suunnilleen “pahoinpitelyä”.
Mainitussa kysymyssarjassa kohtaan “lyöminen” vastasi 1,8 prosenttia naisista, joka UTH:n oman laskelman mukaan, koko parisuhteessa elävään naisväestöön projisoituna vastasi noin 22 000 tapausta vuodessa.
Naisuhritutkimuksen jatko-osa julkistettiin vuonna 2005. Sen mukaan lyömistä puolison taholta oli kokenut 0,8 prosenttia, eli noin 10 000 tapausta vuodessa.
Sanotun mukainen kuva todellisesta naisiin kohdistuvasta varsinaisesta väkivallasta syntyy myös tarkastelemalla poliisin tietoon tulleiden kaikkien puolisopahoinpitelyjen tasoa. Lievät, perusmuotoiset ja törkeät yhteen laskien naisiin kohdistuvia tekoja ilmoitetaan noin 2000 kappaletta vuodessa. Ilmoitusalttius on nykyisin noin 15 prosentin luokkaa ja nousee jatkuvasti.
Syntynyt väkivaltaisuuden kuva on tietenkin yksipuolinen, koska miesten uhrikokemuksia ei ole tutkittu vertailukelpoisesti. Tiedetään toki, että miesten ilmoitusalttius on huomattavasti naisia pienempi. Hieman yli kymmenen prosenttia poliisin tietoon tulleista puolisotapauksista oli miesuhritapauksia. Mutta törkeiden tapausten kohdalla miesuhreja onkin jo keskimäärin 40 prosenttia 12 vuoden aikajaksona (1997-2008).
Uudet tutkimustiedot lasten todistamasta vanhempien keskinäisestä väkivallasta, tyttöjen väkivaltaisuuden esilletuonut nuorisotutkimus sekä varusmiehille kohdistetun kyselyn tulokset viittavat samaan suuntaan.”
21.1.2010
Hannu T. Sepponen
“Ideologinen lähtökohta lainsäädännön tulkinnan perustaksi?”
Kuinkas tässä näin kävikään
“Lastensuojelun Keskusliiton lausunto (19.1.2010):
Sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja niiden vastaista toimintaa koskevaksi yleissopimukseksi”
“Tiivistelmä:
Sopimusluonnos pyrkii saattamaan naiset erityisasemaan väkivallan vastaisessa työssä, siten että lapset ja muut väestöryhmät olisivat vähemmän tärkeässä asemassa. Lisäksi sopimusluonnoksessa pyritään saamaan perheväkivaltaa ja koskevan lainsäädännön, rikostutkinnan ja oikeuskäsittelyn pohjaksi sukupuolittuneen väkivallan teoria, joka lähtökohtaisesti pitää miehiä väkivallan tekijöinä ja naisia uhreina. Naisten lapsiin kohdistama väkivalta jää siinä huomiotta. Tällainen ei ole tasa-arvon eikä oikeudenmukaisen oikeudenkäytön mukaista.
Sopimusluonnos esittää lapsille suunnattavan väkivallanvastaisen työn ja ongelmanratkaisukoulutuksen perustettavaksi sukupuolittuneen väkivallan teoriaan, jossa miehet ovat potentiaalisia tekijöitä ja naiset potentiaalisia uhreja. Tällainen vain vahvistaisi sukupuolistereotypioita. Tilalle Lastensuojelun Keskusliitto ehdottaa ongelmanratkaisukoulutuksen antamista sukupuolten molemmin puolisen kunnioituksen ja kumppanuuden hengessä.
Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että Suomen ei tule hyväksyä sopimusesitystä sen nykyisessä muodossa. Mikäli esitys hyväksytään, siitä tulee karsia pois sen ideologinen osuus ja hyväksyä vain ne tekniset uudistukset, joilla väkivaltaa voidaan vähentää.”
http://www.lskl.fi/tiedostot/folder_45/bLSaQ4BN.pdf
Voi HARMI